Lontoon vastoinkäymisen johdosta.
Herra asessori C. J. Wikbergille, vielä muutama sana:
Allekirjoittanut tunnustaa mieluusti, että Teidän artikkelinne tämän lehden numerossa 220 sisältää asiapitoista ja monessa mielessä tyydyttävää tietoa niistä toimista, joihin Suomen toimikunta oli ryhtynyt osallistuttaessa Lontoon kansainvälisen maatalousnäyttelyyn. Koska tämä tunnustus ei kuitenkaan saata koskea ilmoituksenne kaikkia kohtia, katson tarpeelliseksi nostaa esiin vielä muutamia seikkoja. Tämä ei kuitenkaan johdu ”kärsimättömyydestä päästä esittämään väistämättömiä moitteita” tai ”pettymyksestä palkinnotta jäämisestä” näyttelyssä. Lienette valmis myöntämään ainakin sen mahdollisuuden, että edellisenkin puheenvuoroni taustalla oli kiinnostus kyseiseen hankkeeseen, jota tarkasteltiin maamme talouden kannalta yleisesti merkittävänä asiana. Päätin kirjoittaa Lontoon vastoinkäymisistä luettuani näyttelyn sujumista kuvanneista kertomuksista, joita oli julkaistu lehdissä ja joista osa oli suomalaisten komissaarien kirjoittamia. Enkä voi missään tapauksessa olla samaa mieltä Teidän kanssanne siitä, että asiasta ei pitäisi lainkaan puhua julkisesti, ennen kuin toimikunta on antanut virkansa puolesta selvityksen tekemisistään. Jo siksi teillä olisi syytä todeta, ettei esiintymiseni osoittautunut täysin hyödyttömäksi, koska Te saitte nyt syyn ryhtyä korjaamaan kyseisestä vastoinkäymisestä jäänyttä surkuteltavaa kuvaa aiemmin kuin muulloin olisi tapahtunut.
Mutta nyt Teidän selityksiinne.
Kysymys siitä, eikö yksikään esille asetetuista suomalaisista voinäytteistä olisi ansainnut palkintoa, voidaan sivuuttaa; sen sijaan tulisi selvittää, pitääkö syytä siihen, että suurin osa voistamme oli pilaantunutta, etsiä yksinomaan tuotteen laadusta vai johtuiko surkea tulos virheellisistä järjestelyistä tai vastoinkäymisistä kuljetuksessa tms. Kolmaskin vaihtoehto on toki mahdollinen, eli se, että vikaa on niin valmistajissa kuin kuljetusjärjestelyissä.
Vaikuttaisitte olevan sillä kannalla, että toimikunnan järjestelyt olivat kaikilla tavoin erinomaiset ja että epäonnistumisesta on syyttäminen kokonaan näytteille asetetun voin laatua.
Itse asiassa Teidän kirjoituksestanne ilmenee, että johtokunta huolehti siitä, että voille oli järjestetty jääkylmennys koko kuljetuksen ajaksi Lontooseen asti; ja siitä selviää muun muassa, että huhut voin lastaamisesta Turusta lähtiessä höyrykattilan viereen eivät pitäneet paikkaansa, joskin voin tilapäinen sijoituspaikka kannella on saattanut antaa aihetta huhuille. On kuitenkin yhtä lailla vahvistettu, että siihen kellariin, jossa voita säilytettiin Lontoossa odoteltaessa näyttelypaikalle ottamista, ei hankittu jäitä. Ja tämä on varmaankin ollut vahingoksi, sillä matkan aikana sattuneiden osaksi väistämättömien lämpötilanvaihteluiden jälkeen olisi tarvittu tehokasta jäähdytystä, ei vain kohtalaista viileyttä. Kun Lontoon kellarisäilytykseen liittyi vielä pitkällinen seisotus kuljetusvaunuissa, jotka juuttuivat liejuun – kuten eräs kirjeenvaihtaja mainitsi – on selvää, että voi joutui alttiiksi epäsuotuisille vaikutuksille, joita ei olisi ollut mahdotonta estää.
Mitä sitten tulee aiemmin mainittuihin sahajauhoihin, joista pihkanhajun väitetään johtuneen, suomalaisvoin hoitajien olisi pitänyt määrätä ne lakaistavaksi pois sen sijaan että vain kiltisti tunnustaisi niiden vaikutukset. Nämä sahajauhot kuulemma tuotiin muuten vain yhteen Suomen tuotteille varatuista teltoista. tarpeellista Mutta pahinta oli kuitenkin se, että voi jouduttiin lähettämään Suomesta jo niinkin varhain kuin 12. kesäkuuta. Selityksestänne ei näy, että Göteborgin kautta kulkenut yhteys olisi ollut ainoa mahdollinen. Meiltähän on suoriakin höyrylaivayhteyksiä Englantiin, kuten englantilaisia höyrylaivoja ja ”Fennia”. Jos olisi ollut mahdollista saada jokin näistä aluksista lähtemään 18–20 kesäkuuta, aikaa olisi säästynyt eikä lastia olisi tarvinnut siirtää yhtä usein, jolloin onnistumismahdollisuudet olisivat olleet paremmat.
Väitin, ettei näytteitä tarkastettu huolellisesti ennen lähetystä, eikä väitettä mielestäni kumottu täydellisesti. Suomessahan tarkastus suoritettiin ainoastaan Kuopiossa, eikä sielläkään nähtävästi kovin huolellisesti, ja niin ikään Lontoon kellarissa tapahtuneen tarkastuksen perusteellisuutta sopii epäillä, koska komissaarimme yhdennellätoista hetkellä eli itse näyttelytilassa vetivät kaiken talonpoikaisvoin palkintotuomarien tarkastuksesta – mitä Te kuvaatte kolmanneksi tarkastukseksi, vaikka minusta se vaikuttaa hätätoimelta, joka johtui juuri kotimaan tarkastusten puutteellisuudesta.
Lausumani ”jyvät hautautuivat akanoiden alle” ei siksi lienekään täysin paikkansapitämätön, etenkin kun otetaan huomioon, että voin paljous vaikeutti lastista huolehtimista myös kuljetuksen aikana. Rohkenen myös uskoa, että jos sama toimikunta vastaisi myös tulevan Lontoon näyttelyn järjestelyistä, se ei laiminlöisi huolellisia tarkastuksia ennen lähetystä ja osoittaisi muun muassa siten, että saatuaan kokemusta, joka siltä tällä kertaa puuttui, se on paremmin perillä menestymisen edellytyksistä tällaisessa kilpailussa.
Te sanotte: ”Pelot siitä, että Lontoon vastoinkäymisten vuoksi mahdollisuutemme päästä Englannin voimarkkinoille ovat mennyttä, ovat täysin aiheettomia”. Omalta osaltani en ole lausunut julki sellaisia pelkoja. Mutta olen, paitsi lausunut mielipiteeni, josta yhä pidän kiinni, nimittäin että Suomen vointuotanto olisi voinut ja sen olisi pitänyt esiintyä näyttelyssä edullisemmassa valossa kuin nyt kävi, korostanut kuinka välttämätöntä on siirtyä laajamittaisempaan tuotantoon yhteismeijereissä. Jos niin tapahtuu ja jos taitavat vientikauppiaat ottavat huolehtiakseen viennistä ja valitaan hyvät kuljetusreitit, meillä on epäilemättä mahdollisuus saavuttaa hyvä menekki Englannissa huolimatta epäonnistuneesta esiintymisestämme tämän vuoden näyttelyssä:
L. M.
I anledning af motgången i London.
Till herr assessor C. J. Wikberg, ännu några ord:
Att Eder artikel i detta blad n:o 220 innehåller sakrika och i flera hänseenden tillfredsställande upplysningar angående de åtgärder, som af bestyrelsen för Finlands deltagande i Londoner internationella landtbruksutställningen vidtagits, vill undert. gerna erkänna. Då detta erkännande likväl icke kan gälla alla punkter i Edra meddelanden, finner jag mig manad att ännu framhålla några omständigheter. Det sker dock hvarken af ”otålighet med det oundgängliga klandret” eller af ”missstämning öfver uteblifvet pris” vid utställningen. Ni torde benäget medgifva åtminstone möjligheten deraf, att mitt uppträdande äfven förra gången var dikteradt af intresse för ifrågavarande företag, betraktadt såsom en angelägenhet af allmän betydelse för vårt lands ekonomi. De berättelser om expositionens förlopp, som i tidningarna publicerats och som delvis voro författade af de finska kommissarierna, gåfvo anledning till min uppsats om motgången i London. Och jag kan ingalunda dela Eder åsigt att allt oftentligt uttalande i ämnet bort underlåtas tilldess att bestyrelsen ex officio afgifvit redogörelse för sina tillgöranden. Ni borde redan derför funnit mitt uppträdande icke hafva varit utan allt gagn, att Ni deraf föranledts att tidigare, än eljes hade skett, söka motverka det ledsamma intrycket af merberörda motgång.
Men nu till Edra förklaringar.
Frågan, huruvida intet af de utstälda finska smörprofven kunnat vara förtjent af prisbelöning, må lemnas åsido; det gäller att få afgjordt, huruvida orsaken dertill, att största delen af vårt smör presenterade sig i härsket tillstånd, endast är att sökas i varans qvalitet, eller om felaktiga anordningar, resp. ogynsamma omständigheter vid transporten m. m., föranledt sådant bedröfligt resultat. Ett tredje alternativ är visserligen äfven möjligt, nämligen att felet ligger såväl hos tillverkarene som i transport-anordningarna.
Eder åsigt synes vara den, att bestyrelsens anordningar varit i alla afseenden utmärkta, och att skulden till misslyckandet helt och hållet är att tillskrifvas det exponerade smörets beskaffenhet.
I sjelfva verket inhemtas ur Eder uppsats, att bestyrelsen dragit försorg derom, att isafkylning kom smöret till godo under hela transporten till London; och man finner bland annat, att ryktet om smörets placering i närheten af ångpannan, vid afresan från Abo, icke var sannt, om ock smörets provisionella uppställning på däcket kunnat gifva anledning till ryktet. Men man finner jemväl bekräftadt, att is icke anskaffats till den källare, der smöret låg i London under förväntan på mottagning i ut ställningsplatsen. Och detta har säkerligen varit till skada, ty efter de delvis oundvikliga temperaturvexlingarna under resan hade en stark afkylning erfordrats, icke blott en dräglig svalka. När till källarséjouren i London vidare kom det långa liggandet på forvagnarne, som fastnat i gyttjan – enligt hvad en korrespondent omtalat – så är det tydligt, att ogynsamma inflytanden egt rum hvilka det icke varit omöjligt att förebygga.
Hvad sedan angår den omtalade sågspånen, som skulle varit orsaken till kådlukten, så hade vårdarena af det finska smöret bort låta bortsopa densamma, hellre än att beskedligt vidkännas verkningarna deraf. Denna sågspån lärer för öfrigt blifvit anbragt endast i ett af de för Finlands artiklar upplåtna tälten. till kräflligt Men värst var likväl, att smöret redan så tidigt som den 12 juni måste afgå från Finland. Genom Eder förklaring är icke utredt att lägenheten öfver Göteborg var den enda möjliga. Vi hafva ju dock äfven direkta ängbåtslägenheter på England såväl med engelska ängbåtar, som medelst ”Fennia.” Om det låtit sig göra, att förmå någon af dessa båtar att ställa sin afresa på den 18 à 20 juni, så hade såväl tid som omlastningar inbesparats och således större chancer för framgång varit beredda.
Vederläggningen af mitt påstående att någon sorgfällig afprofning icke skett före afsändningen, synes mig icke fullständig. Inom Finland företogs ju ingen annan afprofning än i Kuopio, och den synes icke varit särdeles noggrann, likasom ock grundligheten af profingen uti källaren i London kan betviflas, eftersom våra kommissarier i elfte timmen, d. v. s. i sjelfva utställningslokalen sundandrogo allt allmogesmör prisdomarenas granskninge – en åtgärd, hvilken Ni betecknar såsom en tredje afprofning, men hvilken förefaller mig såsom en nödfallsåtgärd, föranledd just af den bristfälliga afprofningen i hemlandet.
Mitt yttrande, att ”agnarna förqväft hvetet”, torde derför icke varit alldeles oriktigt, isynnerhet om i betraktande tages, att äfven vården under transporten väsentligen försvårades af smörets stora mängd. Jag vågar ock tro, att, om för en kommande utställning i London samma bestyrelse skulle funktionera, den då icke skulle underlåta att föranstalta noggrann afprofning före afsändningen, och sålunda bland annat derigenom ådagalägga, att den, genom en erfarenhet, som denna gång saknades, förvärfvat mera insigt angående vilkoren för framgång vid en slik täflan.
Ni säger: ”Farhågan, att vi genom motgången i London skulle gått förlustige möjligheten att vinna inträde på den engelska smörmarknaden, är alldeles öfverflödig”. För min del har jag icke uttalat någon sådan farhåga. Men jag har, jemte yttrandet af en åsigt, som jag ännu vidhåller, att nämligen den finska smörproduktionen kunnat och bort framstå fördelaktigare på utställningen än nu var fallet, betonat nödvändigheten af tillverkning i större skala, i gemensamma mejerier. Om så sker, och om skickliga exporthandlande omhändertaga utförseln samt god transportväg väljes, skola vi utan tvifvel kunna ernå en fördelaktig afsättning i England, oaktadt vårt misslyckade uppträdande vid årets tställning:
L. M.