16.2.1875 Finlands statsrätt

Suomen valtio-oikeus

Kevätlukukausi 1875

11. luento 16. helmikuuta

Ruotsin 10. helmikuuta 1810 voimaan tullut Valtiopäiväjärjestys oli säätänyt, että Valtakunnan Säätyjen oli Perustuslain voimalla tultava koolle joka kolmas vuosi. Jokaisessa Valtiopäivien päätöksessä määrättiin seuraavan kokoontumisen päivämäärä. Kuninkaalla oli kuitenkin esteetön oikeus kutsua sitä ennen koolle Ylimääräiset Valtiopäivät.tillagt i marginalen

Valtaistuinpuheessaan vuonna 1863 meidän Suuriruhtinaamme lausui perustuslain uudistamisen välttämättömyydestä, että Hänen tarkoituksensa oli kutsua maan säädyt koolle kolmen vuoden päästä. Näin myös tapahtui, ja esitettiin ehdotus Valtiopäiväjärjestykseksi. Hallitusmuodon § 38 hävisi, säännöllisesti kokoontuvat valtiopäivät astuivat voimaan, - mutta viiden vuoden määräajoin.

Lue § 2 vuoden 1869 Valtiopäiväjärjestyksestä. – Viisivuotiskauden kritiikki. – Mutta myös näistä hankaluuksista huolimatta suunnaton edistysaskel, että ainakin on maksimimääräaika.

Tämä Säätyjen säännöllisen kokoontumisen palauttaminen on jo nyt antanut Hallinnon töille toisenlaisen leiman kuin aikaisemmin. Ja voi ajan myötä vastaansanomattomasti oppia korostamaan tiheämpien kokoontumisten välttämättömyyttä.

Ero varsinaisten ja ylimääräisten valtiopäivien välillä. – Tämä ero menettää merkityksensä siellä, missä on jokavuotiset valtiopäivät. Täällä on toisin. Niinpä hallitsijan olisi esim. vaikeaa pystyä äkillisen tarpeen ilmaantuessa kutsuman koolle varsinaiset valtiopäivät, missä vain sellaiset olisivat olemassa, ja samalla täyttää Valtiopäiväjärjestyksen §:n 27 määräykset. – Yleensä on kuitenkin oletettavissa, että ylimääräiset valtiopäivät tulevat vain äärimmäisen harvoin kysymykseen.

Kuten ennenkin voi vain Hallitsija kutsua Säädyt koolle. Aikaisemmin on käsitelty kuninkaan valtaoikeuksia tältä kannalta.tillagt i marginalen Myöhemmästä osasta Hallitusmuodon §:ä 38 ei nimittäin ole poistettu expressis verbis, mutta sitä ei voida soveltaa, koska Säätyjen itsensä päättämän kokoontumisen tavoite ei voi toteutua Venäjän kruununperimysjärjestyksen vuoksi. Siinä on perintöoikeus myös naisille, ja se on kaikille sitova.

Miten kauan ennen Valtiopäivien alkua kutsu on julkaistava? Ennen vuotta 1723 tästä ei ollut määrätty mitään. Vuoden 1723 Valtiopäiväjärjestyksen § 2 säätää ajan neljäksi kuukaudeksi. Tämän säädöksen ei katsottu enää olevan voimassa vuoden 1772 jälkeen, ja vastaavan ajan katsottiin olevan riippuvainen Kuninkaan mielisuosiosta. – Nyt vuoden 1869 Valtiopäiväjärjestyksen § 4 säätää: Lue ääneen. – Tarkkuus on tässäkin tärkeää, sillä vaalit vaativat valmistelunsa erityisesti jo pelkästään näin pitkien väliaikojen vuoksi.

Valtiopäivien pitopaikka. Vuoden 1723 Valtiopäiväjärjestyksen § 1 nimeää paikaksi Tukholman tai jonkin muun paikkakunnan Valtakunnassa, kun erittäin tärkeät syyt sitä vaativat. Vuoden 1772 Hallitusmuodon §:ssä 38 se paikka ja aika, jonka Kuningas määrää. Nyt on pääkaupunki se normaali paikka vuoden 1869 Valtiopäiväjärjestyksen §:ssä 3.

Säätyjen koostumus. Kun kutsu Valtiopäiville on toimitettu sekä Valtiopäivämiesten vaalit on siitä määrätyn järjestyksen vuoksi pidetty, on 4 Säädyn Jäsenten ilmoitettuna aikana saavuttava sille paikkakunnalle, joka on kutsussa ilmoitettu sekä siellä todistettava henkilöllisyytensä oikeutettuna käyttämään puheoikeutta omassa säädyssään.

Puheenjohtaja

1) Ritarikunta ja Aatelisto. Maamarsalkan nimeäminen. Valtiopäiväjärjestyksen § 23 ja Ritarihuonejärjestyksen § 13. – (Pieni ristiriita Ritarihuonejärjestyksen §:n 14 ja Valtiopäiväjärjestyksen §:n 22 välillä.) Aikaisemmin on selitetty, miten ilmoittautuminen ja nimenhuuto Aatelistossa tapahtuu. §:n 23 mukaan Maamarsalkan nimeäminen ja Pappissäädyn puhemiehen määrääminen tapahtuvat sinä päivänä, jona Säädyt on kutsuttu koolle. Sen lisäksi molemmissa myös varamiehet.

2) Kahdessa muussa säädyssä toimitaan vähän toisin. Lue §:n 23 toinen kappale. On selvää, että valtakirjojen on oltava tarkastettuja ennen puhemiehen nimittämistä. – Ikäpresidentit. – Puheenjohtajat saavat edustusvaroja.

Puhemiehen vala.

Sihteeri on kanslian palveluksessa. Erityisesti Talonpoikaissäädyn kannalta. Varsin vastuullinen toimi. Palkkaus valtion varoista. Muut palvelukseen otetut kustantaa kukin sääty itse.

Valtiopäivien juhlallinen aloitus keskinäisten tervehdyslähetystöjen välityksellä. Sitten suuri kaikkien säätyjen lähetystö tuo Maamarsalkan ja puhemiesten johdolla alamaisen kunnioituksen ilmaisuna kiitoksen kutsusta ja pyytää valtiopäivien avaamisajankohdan määräämistä. Tämä §:ssä 25.

Seuraava Avajaisseremonia § 26 mukaan. Valtaistuinpuhe sisältää tavallisesti yleiskatsauksen tilanteesta ja viittauksen edessä oleviin tärkeimpiin asioihin. Vastauspuheet esittävät alamaisen kunnioituksen ilmauksia – niitä voisi verrata nk. adresseihin, mutta sitä ei voi tehdä, koska ne pidetään heti tietämättä mitään valtaistuinpuheen sisällöstä.

Avatessaan valtiopäivät Keisari antaa Säädyille tietoja niistä hänen esityksistään, jotka on käsiteltävä. Voidaan kuitenkin myös valtiopäivien kuluessa antaa lisäesityksiä.

Tuossa vaiheessa tai myöhemmin, mutta viimeistään 14 päivän kuluessa on Säädyille ilmoitettava, millainen on valtion tila. Se vastaa Valtiomuodon §:ä 50. Luen, vertaan. Aikaisemmin valiokunnat, nyt Säädyt.

Kun Valtiopäivät on kerrotulla tavalla avattu, alkaa Säätyjen varsinainen työ.

Säätyjen kokoontuminen – täysistunnot.

Vanhempina aikoina oli yhteisiä kokoontumisia, ei osastoittain. Kuitenkin myöhemmin syntyi se käytäntö, että eri säädyt kokoontuivat erikseen, mikä sitten sai ilmauksensa vuoden 1617 Valtiopäiväjärjestyksessä. Jokainen sääty menee omaan kamariinsa pitämään neuvoa ja harkitsemaan asioita ja vastaustaan sekä mietinnön kirjallista laatimista. Jos ne kuitenkin haluavat kokoontua yhteen, se voi tapahtua varsinaisessa Valtaistuinsalissa.

Säätyjen kokoontumista nimitettiin myöhemmin täysistunnoiksi, mikä viittaa siihen, että kaikkien piti olla paikalla.

Täysistunnon koollekutsumisen tapa ja määräys ajankohdasta, jolloin ne on pidettävä.

Yleinen sääntö on, että täysistunto, jolloin kaikille Säädyille yhteinen asia tulee esille, on pidettävä kaikissa säädyissä samaan aikaan, niin usein se onnistuu siten, että kukin sääty tekee samaan aikaan toisistaan riippumatta päätöksensä, vaikkakaan neljään jakautuminen ei aivan oleellisesti vaikuta valtiopäivien kestoon. Näin tehdään myös säätyjen ja valiokuntien työskentelyn keskinäisten yhteentörmäysten välttämiseksi.

Tähän tarkoitukseen puhemiesten konklaaveja, ks. § 55.