25.9.1876 LM–Alexandra Mechelin

Kiitos ystävällisestä kirjeestäsi, jonka lähetit Baselista. Sitä lukiessani seurasin ajatuksissani matkaanne kauniin Etelä-Saksan halki. – Koin suurta helpotusta, kun Montreux’stä lähettämäsi sähke ja molemmat kirjeesi saivat minut vakuuttuneeksi siitä, että olet onnellisesti suoriutunut matkastasi. Jännitys, jota olet tämän vastuun täyttämän hankkeen aikana kokenut, lienee perille tultua hellittänyt, niin että olet päässyt runsaan valvomisen jälkeen kunnolla lepäämään. Älä unohda, että lupasit minulle ajatella Sveitsissä myös omaa terveyttäsi! Erityisesti haluan muistuttaa kävelyistä ylös vuorenrinteitä pikku Celyn kanssa. – – Näen aina välillä mielessäni kauniin seudun, jolla nyt oleskelet, – ja kuinka sievä vaimoni seisoo Rhigé Vaudois’n huipulla pidellen Celyä kädestä, katsahtaa välkkyvälle Genevenjärvelle ja vastaa kiltin tyttärensä satoihin kysymyksiin samalla kun ehkä tuumii mielessään: olisi vieläkin hauskempaa saada tässä nojata pitkän ukkonsa käsivarteen .....

Sen jälkeen, kun viime perjantaina lähetin edellisen kirjeeni, päivät ovat kuluneet seuraavasti. Idestamit nauttivat sinä päivänä luonani päivällistä. (Keittoa ja frikadelleja, kukkakaalia, pyytä ja päärynöitä). Heidän lisäkseen joukossa oli kaukaisempikin vieras, Strasbourgista tullut professori, kreivi von Solms-Laubach. Hän tuli luokseni vähän ennen päivällistä mukanaan Thore Friesin suosituskirje, joten pyysin häntä jäämään. Eloisa ja mukava 33-vuotias mies. Kello 5 lähdin hänen kanssaan ajelulle Töölöön ja Kaivopuistoon. Kello 6–10 olin Kihlmanin luona, ja sen jälkeen nautin vielä illallista saksalaisen kanssa Seurahuoneella.

Lauantaiaamuna kello 10 oikeustieteen kandidaatintutkinnon publiikki Aminoffin ja Lundeniuksen kanssa. Sen jälkeen useita ylioppilaita ilmoittautui. Kello ½ 2 oikeustieteellisen yhdistyksen vuosikokous ja sitä seurannut tavanmukainen päivällinen.

Sunnuntaina kotona koko päivän paitsi kello 3–½ 5, jolloin olin päivällisellä Montgomeryillä, – siellä oli muodollista, aamupäivällä olin hetken Lemströmeillä. Olin aikonut mennä Puotilaan, mutta siihen ei ollut aikaa, koska minulla oli luennon lisäksi muutakin työtä. Ikävä kyllä työ on edistynyt hitaanpuoleisesti. En ole vielä oikein tottunut yksinäisyyteen – ja siksi työkyky ei ole likimainkaan niin vetreä kuin silloin kun sinä olet läheisyydessäni. Vaivun nyt niin kovasti ajatuksiin ja haaveisiin ... Mutta yritän tehdä parannuksen.

Kello ½ 11 (eilen, sunnuntaina) menin asemalle Torstenia vastaan, joka otti ilomielin vastaan lämpimän illallisen. Torsten on niin iloinen siitä, että pääsit onnellisesti perille, ja kiitollinen siitä että pidät huolta pikku Almasta. – Hän viipyy täällä vain huomiseen. Olin kutsunut hänen seurakseen päivälliselle Idestamin, mutta lisäksi saapui Cronstedt, joka ”ilmoitti tulostaan”. (Hernekeittoa, lampaanpaistia, pinaattia ja päärynöitä). Kello 5 minua alkoi nukuttaa niin, että jätin muitta mutkitta Cronstedtin ja Torstenin juttelemaan huoneeseeni ja vetäydyin sänkykamariin nokosille. Tiedätkin vanhastaan, että se on tarpeen, jos täytyy työskennellä illalla. – Sitä paitsi keskusteluissa Cronstedtin kanssa ei tapahdu juuri muuta kuin kuulee hänen puhuvan Kulosaaresta. – Nyt Torsten on teatterissa. Olen raapustanut nämä rivit samalla kun siemailen tuttua toista teekupillista, jonka tapaan ottaa mukaan huoneeseeni. Ja nyt, kun paperi on lopussa, palaan työhöni huomisen luennon parissa.

Voit kuvitella, kuinka kiinnostuneena odottelen ensimmäistä Montreux’stä lähettämääsi kirjettä, jota odotan ylihuomenna. Saanhan vasta silloin tietää, mitä tuumit Jennyn tilasta. Kunpa sinulla olisi tyydyttäviä uutisia!

Toivon kuitenkin, että saapumisesi tekee hyvää sekä Mamman että Jennyn terveydelle. Lähetä heille kaikille sydämelliset terveiset minulta ja Torstenilta. Suukota somaa pikku Celyäni. Ensi kerralla isi kirjoittaa kiltille järkevälle tyttärelleen. Hyvästi tältä erää, rakas, kaivattu ystäväni! Rouvat Montgomery, Idestam ja Alma, sekä Fanny – Julie lähettävät sinulle paljon terveisiä!