4.10.1878 Finlands statsrätt

Suomen valtio-oikeus

Syyslukukausi 1878

10. luento 4. lokakuuta

Suomen valtio-oikeus

Monet piirteet ensimmäisestä ajasta sen jälkeen, kun Suomi oli yhdistetty Venäjään, todistavat, että Aleksanteri I tarkoitti totta lausuessaan ajatuksen Suomen kansan ”nostamisesta kansakuntien joukkoon” – toisin sanoen, että Suomi asetettaisiin valtiona Venäjän rinnalle. Ja hän halusi antaa kansakunnalle varmuuden siitä. Niinpä esimerkiksi Suomen armeijaa koskevan, 27. maaliskuuta 1810 päivätyn manifestin johdannossa sanotaan mm:

”Siitä hetkestä lähtien, jolloin Kaitselmuksen tahdosta Suomen kohtalo uskottiin Meille, on Meidän tavoitteemme ollut hallita tätä maata tavalla, joka on yhteneväinen kansakunnan vapauden ja sen valtiosäännössä sille varattujen oikeuksien kanssa. – Kaikki säädökset, joita olemme tähän mennessä laatineet maan sisäisen hallinnon tarpeisiin, ovat pelkästään seurausta tästä periaatteesta ja sen soveltamista. Uskonnon ja lakien säilyttäminen, säätyjen kutsuminen yleisille valtiopäiville, hallituskonseljin perustaminen hoitamaan kansakunnan asioita, lain toimeenpano- ja toimintavallan koskemattomuus ovat tällöin riittäviä todistuksia siitä, että Suomen kansakunnalle varmistetaan sen poliittinen olemassaolo ja ne oikeudet, jotka siitä seuraavat.”

Myönteinen toimenpide tällaisessa tarkoituksessa oli nk. Vanhan Suomen yhdistäminen takaisin Suomeen. Kuulutus 23. joulukuuta 1811. Koska katsomme Vanhan Suomen paikallisille asioille olevan hyödyllistä, että tämä maa yhdistetään Suomen Suuriruhtinaskuntaan, – määrätään seuraavaa:

”1) Suomen kuvernementti yhdistetään Suomen Suuriruhtinaskuntaan ja siitä tullaan osana tätä Suuriruhtinaskuntaa vastedes nimittämään Viipurin lääniksi”, – 3) Läänin asukkaista halutaan nimittää 2 Suomen konseljin sekä Turun hovioikeuden jäseniksi. 4) Tästä läänistä tulevat valtion varat juoksevat vuoden 1812 alusta lähtien Suomen yleiseen valtionkassaan. 5) Suomen konseljin tehtäväksi jätetään hallinnon muodostaminen tämän läänin kaikkiin osiin niiden yleisten sääntöjen mukaisesti, jotka muodostavat muun Suomen hallinnon perustan.

Pisin ajanjakso valtiopäivien välillä.tillagt i marginalen

Saman vuoden joulukuun 31. päivänä asetus siitä, mitä on otettava huomioon, kun Viipurin lääni yhdistetään Suomeen.

1) Säätyjen oikeuksista: Säätyjen edustajien oikeudet valtiopäivillä määrätään Viipurin läänille samalla tavoin kuin niistä on säädetty Suuriruhtinaskunnan valtiosäännössä.

Sotaväen toiminta samoin kuin muussa Suomessa.

2) Aikaisemmat virkamiehet ja tuomarit korvattiin uusilla. 4) Suomessa voimassa olevat sekä siviili- että rikoslait tulivat 1. tammikuuta 1812 lähtien voimaan noudatettaviksi myös Viipurin läänissä. – Kaikki oikeuskollegiossa ja senaatissa (Venäjän) vireillä olevat tapaukset samoin kuin Suomea koskevat toimenpiteet on niistä siirrettävä Suuriruhtinaskunnan hallituskonseljille, joka sitten jakaa ne asianomaisten virastojen välille.

Pala palalta oli nk. Vanha Suomi irrotettu. Uudenkaupungin rauha 1721 antoi Venäjälle [...]oläslig/saknad text osia Karjalasta, joihin sisältyivät kaupungit Viipuri, Käkisalmi ja Sortavala. Raja vedettiin Virolahden kohdalle.

Turun rauhassa 1743 luovuttiin Kymenkartanon maakunnasta, johon kuuluivat Haminan ja Lappeenrannan kaupungit ja linnoitukset sekä Savon maakunnasta Savonlinnan kaupunki ympäristöineen. Raja vedettiin Kymijoen läntisimpään haaraan. – Kummassakin rauhassa jätettiin tietenkin etuoikeudet ja tavat muuttumattomiksi ja koskemattomiksi samoin kuin säilytettiin luterilainen kirkko ja uskonto – sekä koululaki. – Mutta missään maakunnassa tätä ei voida koskaan ottaa täysin huomioon.

On helppoa nähdä, mikä merkitys tällä oli Suomelle. Miten se mahdettiin saada toimimaan? Miten se mahtoi vaikuttaa? Yksityiskohdat tästä kaikesta ovat vielä arkistojen kätköissä. Kuitenkin asia sinänsä on varsin yksinkertainen ja oikea. Sekä Venäjän että Suomen hallitsijan on luonnollisestikin huolehdittava yhtä suurella mielenkiinnolla niin toisen kuin toisenkin maan eduista ja hyvästä. Venäjälle tämä lääni oli suhteellisesti hyödyttömämpi, sillä se oli ollut vieras elementti, jota ei ollut osattu hallita. Tyytymättömyyden täytyi Viipurissa lisääntyä, kun muu Suomi alkoi samaan aikaan kukoistaa. Välimuoto. Suomi oli tämän sen jäsenten jälleenyhdistymisen kautta voittava sekä moraalista että aineellista lisävoimaa. Ja tämä oli paras ratkaisu myös venäläisten etujen kannalta, kuten oli helppo ymmärtää. – Myöhempien aikojen hyökkäykset venäläisten puolelta jättivät tämän huomiotta ja kiinnittivät huomionsa vain ulkonaiseen, eli siihen, että valloitetulle maalle annetaan lisää alueita valloittajan kustannuksella. – Muistuta venäläisten Suomea varten laatimista ohjelmista 1700-luvulta.

Suomen hallitukselta ei siten todellakaan puuttunut ensimmäisinä vuosina töitä. Onneksi oli miehiä, kenties enemmän kuin nyt, joissa oli enemmän valtiomiesmäistä henkeä. Se oli seurausta osallistumisesta Ruotsin valtiolliseen elämään.

Teille, hyvät herrat, minun on vielä kerrottava eräästä tuon ajan asiakirjasta. Se antaa teille erityistä ajattelemisen aihetta: 21. helmikuuta 1816 julkaistu kuulutus nimityksestä Senaatti: Tällä Aleksanteri I antoi vakuutuksen, joka sitoo myös hänen kruununperijöitään – välitön suhde ”Meidän persoonaamme”, sen vuoksi Senaatti on samanlainen kuin Venäjällä ja Puolassa.

9. heinäkuuta 1817 alkoi Senaatin muutto Helsinkiin, joka oli jo 1812 julistettu maan pääkaupungiksi. Mutta oli saatu päätökseen 1. lokakuuta 1819 mennessä.

Kymmenen vuoden kuluttua alkoi kuitenkin valtiopäivien tarve kasvaa huomattavaksi. Pietarin konseljit anoivat sitä, eivät niinkään siviililainsäädännön tai verotuksen vuoksi kuin valtiosäännön kehityksen ja kansallisen armeijan kokoamisen tähden. Tämä kysymys lienee ollut päiväjärjestyksessä vuosina 1819–1822 mutta saanut sen jälkeen raueta.

Sitten tuli hallitsijanvaihdos. Aleksanteri I kuoli 1. joulukuuta 1825. Ensin uskollisuudenvala vannottiin Konstantinille, mutta sitten 24. joulukuuta julkaistiin hänen luopumisensa kruunusta. Nikolai sanoo tässä manifestissa muun muassa: Ja koska me Keisari etc. jälkeen nousemme esi-isiemme Venäjän valtaistuimelle ja samalla Puolan keisarikunnan ja Suomen Suuriruhtinaskunnan siitä erottamattomille valtaistuimille, käskemme me, että uskollisuuden ja kunnioituksenvalat on vannottava etc. – Samana päivänä hallitsijanvakuutus samansisältöisenä kuin Aleksanteri I:n.

Yksi hallitsijan ensimmäisistä toimista oli Suomen komitean lakkauttaminen 17. maaliskuuta 1826 – ja ohjeet valtiosihteeristölle.

Tältä ensimmäiseltä vuodelta meidän on myös erityisesti pantava merkille 3. syyskuuta 1826 päivätty manifesti, joka koski kruununperimysjärjestystä ja miten valtakuntaa olisi hallittava siinä tapauksessa, että Hänen Keisarillinen Majesteettinsa poistuisi valtaistuimelta kuoleman kautta ennen kuin kruununperijä olisi täysi-ikäinen.

”Kun muistamme sen, että Meidän elinpäivämme ovat Korkeimman kädessä, Me julistamme, että mikäli Meidän poistumisemme kuoleman kautta ajoittuisi ennen kuin Meidän valtaistuimemme perijä, Suuriruhtinas Aleksanteri Nikolajev on ehtinyt tulla täysi-ikäiseksi; niin Valtionhoitajana tulee Meidän Suurestirakastettu Veljemme, Suuriruhtinas Mikael Pavlovitch hallitsemaan Keisarikuntaa ja siitä erottamattomia valtioita, Puolan keisarikuntaa ja Suomen Suuriruhtinaskuntaa.”

Niinpä sitten tuli aika, jonka kuluessa laaditut Suomen viralliset asiakirjat muuten auliisti muistuttivat edustuksellisen valtiosäännön laillisesta olemassaolosta, kuin silloin, kun selitettiin yhdessä jos toisessakin perustuslain vastaisesti julkaistussa asetuksessa, että vaikka oikeastaan säätyjen suostumusta olisi tarvittu, niin niitä ei nyt kuitenkaan voitu kutsua koolle. Niinpä esimerkiksi 14. elokuuta 1827 ilmoitettiin, että kreikkalaisortodoksista uskontoa tunnustavilla oli oikeus astua Suomen siviili- ja sotilasvirkoihin. Huomattakoon myös 14. lokakuuta 1829 päivätty asetus, joka koskee sensuuria ja kirjakauppoja. –

”Täten määrätään sensuuri, – jotta saataisiin keisarillinen vastaavuus Suomen Suuriruhtinaskunnassa tähän saakka voimassa olleiden erikoisten sensuuria koskevien säädösten sekä Meidän muissa valtioissamme samasta aiheesta antamiemme keisarillisten asetusten välillä, ja jotta siten torjuttaisiin ne hankaluudet, joita voisi syntyä valtakunnan eri osien välillä ristiriitaisten säädösten vuoksi tässä valtiokokonaisuutta samalla tavoin koskettavassa asiassa.”

Luonteenomaista tälle ajalle: Kun ei ollut valtiopäiviä eikä julkisuutta, niin byrokratia kasvoi kasvamistaan. – Samalla hiipui poliittinen tarmokkuus, varsinkin kun ruotsalaisen mielenlaadun omanneiden miesten maallinen vaellus päättyi. Mutta ei kaikki kuitenkaan ollut vain huonoa. Tuomarit saivat ryhtiä nuhteettomuudestaan, – Senaatissa oli koko joukko miehiä, joilla oli voimaa ja isänmaallisuutta, – Nordström tulkitsi julkista oikeutta tässä salissa, – Snellman antoi esimerkin valppaasta kritiikistä lehdistössä, vaikkakin ankarien rajoitusten alaisessa, Runeberg sytytti miehisen mielenlaadun ja varovaisen isänmaallisuuden kansan mielissä. Ja kansallinen itsetietoisuus sai uutta ravintoa ja voimaa Kalevalasta ja Kantelettaresta.

Sitten tuli uusi vallanvaihto vuonna 1855 ja antoi toivoa ja lohtua.

– Reinin ja Schaumanin muistutus valtiopäivistä.

Mutta ei ollut niin kovin helppoa saada tässä asiassa vastakaikua. Vuonna 1859 Senaatti sitten käski ilmoittaa valtiopäiville haluttavista asioista. Mutta taas esteitä; olivat lähtöisin…

10. huhtikuuta 1861 päivätty manifesti: Korkeat valtion intressit estävät valtiopäivien kutsumisen koolle. – Silti olisi kuitenkin tällä välin mahdollisuus perustaa ja sallia kaikkien säätyjen valiokunnan koolle kutsuminen – tutkimaan ehdotuksia, neuvottelemaan, miten asioita voidaan järjestää, kunnes säädyt voidaan kutsua koolle, jolloin nämä asiat voivat saada täydellisen ratkaisunsa ja lopullisen vahvistuksensa. – Säädökset vaalioikeudesta.

Perustuslainvastaista = protesteja, vetoomus jne. – Käskykirje puheenjohtaja Gripenbergille 24. huhtikuuta 1861 – luopuminen: vain valmisteleva valiokunta, – Edelleen 23. elokuuta 1861 52 kysymystä valiokuntaan, se saisi vain lausua mielipiteensä ja ehdottaa, minkä periaatteiden mukaan ja missä tarkoituksessa lainmuutoksia tai määräyksiä tarvittiin ja mihin käyttöön. Heidän ajatuksensa mukaan olisi maalle hyödyksi ja tarpeen, että edelleen määrättäisiin, mitä hoidetaan hallintoteitse, mitä säätyjen myötävaikutuksella.