Hra J. H–g:lle mallasjuomien verotuskysymyksestä
Julkista mielipiteenvaihtoa sopivimmasta tavasta verottaa oluen kulutusta tai mallasjuomien valmistusta voitaneen nyt käydä kiinteämmistä lähtökohdista, kun olutpanimoiden kongressin nimittämä valiokunta on julkaissut oman kritiikkinsä verotuskomitean esityksestä.
Katson kuitenkin voivani jo nyt lausua muutaman sanan Teidän tämän lehden numerossa 239 julkaistun, minua vastaan suunnatun kirjoituksen johdosta.
Olutpanimoiden kongressin neuvotteluista laaditusta tiivistelmästä ei selvinnyt, että ehdotus 7 pennin verosta myytyä kannua kohti perustui laskelmaan, jonka mukaan se tuottaisi valtiolle 500 000 Suomen markan nettotulot.
Vaikutti päinvastoin siltä kuin verotuskomitean oletusta siitä, että olutta tuotetaan vuosittain 7 400 000 kannullista, olisi pidetty liian korkeana. Kun kuitenkin, Teidän tietojenne mukaan, koko tämä määrä on arvioitu seuraavien viiden vuoden keskisummaksi, joka, maksettaessa 7 penniä kannulta tuottaisi bruttona 518 000 Suomen markkaa, siihen pitää vain huomauttaa, että kokouksen arvion mukaan valvonta ei siis maksa juuri mitään ja ettei laskelma ole kovin varovainen. Itse asiassa se näyttää kovin optimistiselta, kun uskotaan, että olutvero, joka on nyt 5 pennin suuruisena kannulta tuottanut 140 000 Suomen markkaa, tuottaisikin 7 penniin korotettuna 500 000 Suomen markkaa tai enemmänkin, vieläpä ottamatta käyttöön tehokasta valvontaa.
Mielestäni on kylläkin todennäköistä, että panimoiden kirjanpidolle asetettavat ankarat säädökset, valaehtoinen velvoite totuudenmukaiseen kirjanpitoon ja kavalluksista langetettavat korkeat sakot voivat yhdessä sovellettuina useimmissa tapauksissa estää liian alhaisten tietojen ilmoittamisen. Tätä järjestelmää ei kuitenkaan voi ottaa käyttöön kokonaan ilman valvontaa. Kokouksessa laadittuun ehdotukseen sisältyikin vaatimus, että kahden jääväämättömän henkilön tuli vahvistaa tietojen paikkansapitävyys, vaikka tätä seikkaa ei artikkelissanne mainittukaan. Nämä henkilöt tuskin kuitenkaan ottanevat ilmaiseksi hoitaakseen tämän kaikkea muuta kuin vaivattoman tehtävän valvoa kirjanpidon todenpitävyyttä. Siksi myös kokouksen tekemä ehdotus edellyttäisi valvontakustannuksia. Mutta siinä tapauksessa 7 pennin verolla ei pystytä keräämään 500 000 Suomen markan nettotuloja...
Oikeudellisesta näkökulmasta on muuten syytä muistuttaa, että yleisesti pyritään välttämään valan käyttämistä todistusmenettelynä kysymyksissä, joissa totuus voi ajautua ristiriitaan omien rahallisten etujen kanssa. Kun kauppakirja vahvistetaan valalla, sen tarkoitus on tavallisesti vahvistaa toiseen henkilöön kohdistuva vaatimus, ja tällä henkilöllä on mahdollisuus esittää oma todisteensa. Tässä tapauksessa valan tarkoitus on vahvistaa velka valtiolle, jolla valvonnan puuttuessa ei puolestaan ole mahdollisuutta esittää vastatodistetta.
Mutta – odottakaamme vielä edessä olevaa jatkoselvitystä.
L. M.
Till hr J. H–g i frågan om skatten på maltdrycker.
Det offentliga meningsutbytet angående lämpligaste sättet att beskatta ölkonsumtionen, resp. tillverkningen af maltdrycker, torde vinna fastare utgångspunkter sedan det af ölbryggarekongressen tillsatta utskott publicerat sin kritik af skattekomiténs förslag.
Några ord anser jag mig dock redan nu böra yttra med anledning af Eder mot mig rigtade uppsats i n:r 239 af detta blad.
Referatet af ölbryggarekongressens förhandlingar gaf icke vid handen, att förslaget om 7 pennis skatt per försåld kanna skulle varit grundadt på en beräkning, enligt hvilken en netto inkomst för staten af 500 000 Fms.Finska mark silfver deraf skulle resultera.
Tvärtom ville det synas såsom hade man ansett skattekomiténs antagande, att 7 400 000 kannor årligen blifvit tillverkade, alltför högt. Då emellertid, enligt Eder uppgift, hela detta qvantum beräknats såsom medelbelopp för de kommande 5 åren, hvilket à 7 penni skulle inbringa 518 000 Fms.Finska mark silfver brutto, så är deremot blott att invända, att mötet alltså ansett kontrollen komma att kosta nästan ingenting och att beräkningen icke är rätt försigtig. Det förefaller i sjelfva verket nog sanguiniskt, då man tror att ölskatten, som nu à 5 p:nipenni per kanna inbringat 140 000 Fms.Finska mark silfver, skall genom förhöjning till 7 penni stiga till 500 000 Fms.Finska mark silfver eller derutöfver, utan att en effektiv kontroll införes.
Jag anser det visserligen sannolikt, att stränga föreskrifter angående bokföringen vid bryggerierna, i förening med edelig förpligtelse till sanningsenlig bokföring och höga böter för underslef, kunna i de allra flesta fall förebygga afgifvandet af alltför låga uppgifter. Men utan all kontroll kan detta system dock icke lemnas att operera. Också ingick det ju i mötets förslag, att två ojäfvige personer skola bestyrka uppgifternas riktighet, en omständighet, som icke är i Eder artikel omnämnd. Men dessa personer torde icke fås att gratis åtaga sig den ingalunda så ringa mödan att kontrollera bokföringens öfverensstämmelse med fakta. Alltså skola äfven enligt mötets förslag kontrollkostnader blifva af nöden. Men då kan man ej med 7 pennis skatt ernå 500 000 Fms.Finska mark silfver netto ...
Från rättslig synpunkt må för öfrigt erinras, att man i allmänhet vill undvika att anlita eden såsom bevisningsmedel i frågor, der sanningen kan komma i konflikt med det egna pekuniära intresset. När handelsbok beedigas, så gäller det vanligen att styrka en fordran gentemot annan person, som ock kan hafva bevisningsmedel om händer. Här skulle eden gå ut på att styrka en skuld gentemot staten, som, derest ingen kontroll etableras, saknar möjlighet af motbevisning.
Dock – låtom oss afvakta den vidare utredning, som är att emotses.
L. M.