15.4.1875 Lilly Steven-Steinheil–LM
Finsk text
Saarela 15. huhtikuuta 1875
Kallis ystävä!
Huomaan, että minun on jälleen pakko rasittaa teitä eräällä pyynnöllä, mutta ”hätä ei lue lakia”, joten minun on ystävällisesti pyydettävä että ette sen takia suutu minuun. Kuten kai tiedättekin, lankonne ei voinut ottaa Hugoamme luokseen, siitä huolimatta että näimme asiassa jo niin varhain vaivaa, ja on kyllä tunnustettava että se surettaa minua hirveästi, kun olen yleisesti kuullut niin ylistettävän herra lankoanne, erityisesti vielä herra Suoranderin suusta, minkä johdosta myös pyysin häntä kirjoittamaan herra Lemströmille ja uusimaan pyyntöni syksyltä. Mutta turhaan! Ja minun pitää kai lohduttautua sillä, että niin ei ollut määrä tapahtua! Jos ehkä muistatte vielä kirjeeni, niin mainitsin siinä myös Krusellit, mutta viime aikoina minua yleisesti varoitettu laittamasta poikaa sinne, joten pyytäisin voisitteko lankonne kautta selvittää, mihin Hugon voisi sijoittaa, sillä toivoisin tietenkin hänen pääsevän järkevään, miehekkääseen ohjaukseen, koska hän on luonteeltaan huolimaton ja hiukan hidassoutuinen, mutta samalla löytävän myös ystävällisen kodin pienenä korvauksena siitä katkerasta erosta, johon hänet jo niin varhain pakotetaan. Herra Suorander puuhailee hyvin ahkerasti hänen kanssaan ja toivoo valmistavansa hänet kolmannelle ja mikäli mahdollista neljännelle luokalle. Samalla hän pitää koko ajan huolta, ettei rasita poikaa liikaa. Ylipäätään meillä on kaikki syy olla Teille kiitollinen tämän opettajan valitsemisesta, sillä hän on paitsi tunnontarkka opettaja myös erittäin miellyttävä asukki. Jos voitte monien töidenne lomassa vapauttaa meille pikku hetken, niin toivon että vanhan ystävyyden nojalla ette unohda pyyntöäni ja ilmoitatte minulle heti kun saatte tietää jotain, sillä Hugolle on jo korkea aika löytää jokin asuinpaikka.
Toivon, että rakkaat omaisenne voivat kaikki hyvin ja pyydän lähettämään heille niin poikieni puolesta kuin itseltänikin oikein lämpimät terveiset, ja allekirjoitan muuttumattomassa ystävyydessä
Teidän uskollinen
Helena Steven St.
Original (transkription)
|1|
Saarela den 15ten April 1875.
Geschätzter Freund!
Schon wieder sehe ich mich
gezwungen, Sie mit einer
Bitte zu belästigen, doch ”Noth
hat kein Gebot”, und muß ich
Sie daher freundlichst bitten,
mir deshalb nicht zu zürnen.
Wie Ihnen wohl bekannt,
hat Ihr Schwager, unsern Hugo
nicht bei sich aufnehmen kön-
nen, ungeachtet wir uns ja
schon so früh darum bemüthen,
und muß ich wohl gestehen,
daß ich es unendlich bedauert,
|2|
indem ich allgemein Ihren
Herrn Schwager habe so loben
hören, speciel noch durch Herrn
Suorander, zu Folge dessen,
ich ihn auch bat Herrn Lem-
ström zu schreiben, und
meine Bitte vom Herbst zu
erneuern. Doch vergebens!
und muß ich mich wohl damit
trösten, daß es nicht so sein sollte!
Wenn Sie sich vielleicht meines
Briefes noch errinnern, so erwähn
ich auch in demselben Krusells,
doch bin ich in letzter Zeit
allgemein abgerathen worden,
ihn daselbst abzugeben, und
wäre daher meine Bitte, ob Sie
nicht durch Ihrem Herrn Schwager
erfahren könnten, wo Hugo zu
placiren wäre, denn wohl wünschte
|3|
ich, daß er unter vernünf-
tiger männlicher Leitung
käme, da er flüchtig und etwas
träger Naturtillagt ist, zugleich aber auch ein
freundliches Heim fände, als
einen kleinen Ersats, für die
bittre Trennung, zu der er schon
so frühzeitig gezwungen wird.
H: Suorander beschäftigt sich sehr
fleissig mit ihm, und hofft, ihn
zur dritten u wo möglich zur
4ten Klasse vorzubereiten. Da-
bei hat er aber doch immer im
Auge, daß er ihn nicht überan-
strengt. Überhaupt haben wir
allen Grund, Ihnen für die Wahl
dieses Lehrers danckbar zu sein,
denn nicht nur ist er ein sehr
gewissenhafter Lehrer, wie auch
als Hausbewohner sehr angenehm.
|4|
Wenn Sie nun bei Ihren viel-
seitigen Beschäftigungen, ein
Stündchen für uns entübrigen
können, so hoffe ich, daß Sie
aus alter Freundschaft, meiner
Bitte nicht vergessen, und mich,
sobald Sie etwas erfahren, darü-
ber benachrichtigen, da es wohl
schon die höchste Zeit ist, für
Hugo ein Unterkommen zu finden.
Hoffend daß die lieben
Ihrigen alle wohl sind,
bitte ich von meinen Söhnen
wie meinerseits, herzlichst
zu grüssen, und zeichne
in unveränderlicher Freundschaft
Ihre ergebene
Helena Steven St.
Saarela den 15 april 1875.
Ärade vän!
Igen ser jag mig tvungen att besvära Er med en önskan, men ”nöden har ingen lag”, och därför måste jag be Er på det vänligaste att inte vara ond på mig för det.
Som Ni väl vet har Er svåger inte kunnat motta vår Hugo, oavsett att vi så tidigt har bemödat oss därom. Och jag måste väl erkänna att jag har varit så oändligt ledsen över det då jag i allmänhet hört så många lovord om Er herr svåger. På sistone ännu speciellt av herr Suorander och till följd av detta bad jag honom att skriva till herr Lemström för att förnya min önskan från i höstas. Förgäves dock! Och jag måste väl trösta mig med att ödet inte har velat så!
Om Ni kanske ännu minns mitt brev så nämner jag också Krusells i det. Men på sistone har jag i allmänhet avråtts att placera honom där och därför vill jag be Er att genom Er svåger ta reda på var jag skulle kunna placera Hugo. Jag önskar nog att han skulle komma under en förnuftig manlig ledning då han är slarvig och av en lite trög natur, men samtidigt vill jag att han hittar ett vänligt hem. Som en liten ersättning för den bittra skilsmässan som han så tidigt tvingas till. H. Suorander sysselsätter sig mycket flitigt med honom och hoppas att han kan förbereda honom för tredje eller möjligtvis för fjärde klassen. Men samtidigt håller han alltid ett öga på att Hugo inte blir överansträngd. Överlag har vi all grund att vara tacksamma mot Er för Ert val av lärare. Han är nämligen inte bara en mycket samvetsgrann lärare utan han är också en angenäm person och det är angenämt att ha honom här i huset. Om Ni för vår skull kunde avstå från Era mångsidiga sysselsättningar för en liten stund så hoppas jag att Ni, för vår gamla vänskaps skull, inte glömmer det som jag har bett Er om och att Ni meddelar mig så snart Ni får veta något. Det är nog redan hög tid att hitta ett boende för Hugo.
Jag hoppas att Era nära och kära är friska och jag ber hjärtligt hälsa från både mig och mina söner. Så tecknar jag
i oföränderlig vänskap
Er tillgivna
Helena Steven Steinheil