12.2.1875 Finlands statsrätt

Suomen valtio-oikeus

Kevätlukukausi 175

9. luento 12. helmikuuta

Kun olimme eilen pohtineet äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden yleisiä kelpoisuusvaatimuksia ja säädöksiä vapaiden vaalien suuresta tärkeydestä ja ääntenlaskentaa koskevista määräyksistä, esitin lopuksi, mitä Valtiopäivämiehen tehtävästä luopumisesta on säädetty. Nimittäin että tehtävä on pakollinen, - mutta kuitenkin sama, mikä koskee yleisessä laissa nk. laillisia esteitä, on myöskin tässä tapauksessa pätevä, kuten myös saavutettu 60 vuoden ikä. Tällöin selitin, että virkamies voi vedota valtion palvelukseen, niin en sillä tietenkään tarkoittanut, että hänen täytyisi jäävätä itsensä, vaan vain sitä, onko hän itse tutkinut, että näin asian laita.tillagt i marginalen Muistutan edelleen, että luopumisen tutkii vaalin suorittaja, jos tästä ilmoitetaan vaalitilaisuudessa. Jos se tapahtuu jälkeenpäin mutta ennen kuin Säädyt ovat tulleet koolle, niin syyn tutkii (Keisarin ja Suuriruhtinaan käskynhaltija) Kuvernööri tai Tuomiokapituli tai Yliopiston Konsistori eli siis sama viranomainen, jolle valitus vaalin suorittamisesta ensi kädessä jätetään, paitsi mitä Yliopistoon tulee, jossa silloinkin on Konsistori, joka tutkii. Valtiopäivien aikana Sääty tutkii asian itse.

Koskettelin tässä yhteydessä sitä, eikö Valtiopäiväjärjestyksessä selvitetä kysymystä luopumisesta siinä tapauksessa, jossa joku on valittu useammalta kuin yhdeltä alueelta.

Atillagt i marginalen

§ 18tillagt i marginalen

Jos luopuminen hyväksytään, on järjestettävä uudet vaalit, mutta ei vain sellaisessa tapauksessa, vaan myös silloin, jos Valtiopäivämies eroaa muista syistä. Jos hän kuolee, mikä voi tapahtua ennen Valtiopäivien alkua tai sen jälkeen, jos hänen nimitetään puhemieheksi, - tai julistetaan pätemättömäksi. – Uudet vaalit tapahtuvat samalla tavoin kuin normaalit vaalit. Mutta ei uusia valitsijamiehiä Talonpoikaissäädyssä, vaan koko ajan samat.tillagt i marginalen

Tarkastele säädöksiä §:stä 22, joista on osittain ollut jo puhe, nimittäin valtakirjojen tarkistamisesta. Joka on valtakirjansa mukaan asiaankuuluva, saa sisääntulopoletin.

Lue ääneen loppuosa pykälästä.

1) Valtakirjan asianmukaisuus. Onko se pätemätön, jos se jossain määrin poikkeaa §:stä 15? Tuskin. Sillä siinähän vain sanotaan: Valtakirjoissa pitää olla seuraava sanamuoto, ja nyt, jos se katsotaan päteväksi selittämättä sitä kuitenkaan siinä suhteessa, onko se kirjaimellisesti yhtäpitävä. Jälkimmäinen ei sitä paitsi ole aina mahdollista. Nimittäin silloin, kun järjestetään uudet vaalit, kun Valtiopäivät ovat jo alkaneet:

”Valtiopäivämiesten vaalissa, joka järjestettiin 20. marraskuuta 1876 Helsingin tuomiokunnassa, on Per Mattsson, joka asuu Thorsin maatilalla Helsingin pitäjässä Uudenmaan läänissä, valittu Talonpoikaissäädyn valtiopäivämieheksi ja valtuutetaan sen vuoksi Per Mattsson niillä valtiopäivillä, jotka tullaan pitämään Helsingin kaupungissa ja jotka aloitetaan 1. helmikuuta 1877, osallistumaan raastuvan istuntoon ja saattamaan siellä esiin tulevat asiat päätökseen.” –

Uusien vaalien osalta: Jotka pidetään – ja on aloitettu jne. – Näin ollen ei mitään sellaista eroa sanoissa, jotka riittäisivät hylkäämään valtakirjan.

Valtakirjojen tarkastaja ei voi kuitenkaan, vaikka hän löytää niistä jonkin virheen, sen vuoksi hylätä valittua. Sellainen kuuluu Säädylle itselleen. Samoin Sääty voi, vaikka valtakirja olisi järjestyksessä ja poletti annettu, julistaa jäsenensä kelpaamattomaksi, jos huomautus esitetään. Tältä osin sovelletaan niitä §:ssä 14 lueteltuja esteitä, jotka nousevat valtiopäivämieheksi pääsyn esteeksi. Jokin asia, joka on aikaisemmin ollut tuntematon, voi jälkeenpäin tulla päivänvaloon.

Tällaisessa kysymyksessä pätee yksinkertainen enemmistö, jota ei ole vähennetty tai vahvistettu, kuten §:ssä 8 sanotaan.tillagt i marginalen

B.tillagt i marginalen

Jos itse tehtävä on pakollinen, niin myös äänestysalueelle on pakollista asettaa asianmukainen määrä valtuutettuja. §:ssä 19 säädetään tästä. Vuoden 1723 Valtiopäiväjärjestyksen §:ssä 7 oli säädetty: Jos jokin hiippakunta, rovastikunta tai Kaupunki laiminlyö valtuutetun asettamisen, se on syyllistynyt sakkoihin, jotka Sääty katsoo aiheelliseksi määrätä, ja voi joutua vastaamaan niistä kustannuksista, jotka vastaava rovastikunta tai kaupunki joutuu maksamaan valtiopäivämiehestään. ” Lue § 19. Vertaa.

C.tillagt i marginalen

Valtiopäivämiehen henkilökohtaiset oikeudet ja velvollisuudet.

Valtiopäivämiehen oikeus osallistua Valtiopäiviin.

§ 6. Lue ääneen. Tämä ei ole vastakkaista sille, mitä jo on puhuttu siitä, että joku esittää virkatehtävämääräyksen eli laillisen syyn luopumiseen. Silloin hän tekee sen omaehtoisesti. Mutta vaalien kautta hänen asemansa on sellainen, ettei mikään korkeampi viranomainen saa estää häntä sota-aikaa lukuun ottamatta. Siviilien on saatava virkavapautta. – Mutta entä Ritarikunta ja Aatelisto? He ovat valtiopäivämiehiä, mutta eivät valittuja valtiopäivämiehiä. Suvun päämiehellä täytyy selvästi olla samat oikeudet kuin valitulla aatelittomassa Säädyssä, joten vain sodan aikana vapautus voidaan evätä. Aatelismiehen pitäisi Valtiopäiviltä virkavapautta anoessaan korostaa, ettei päämies ole paikalla. Valtuutetun on osoitettava, että hänellä on valtuutus, hän ei voi pyytää virkavapautta ilmoittamalla, että aikoo hankkia sen itselleen. – Muissa säädyissä valitut voivat aina osoittaa oikeutensa vaalipöytäkirjan tai valtakirjan avulla. – Vielä: voiko varamies tulle virkamiehen tilalle. Oikein ja halpaa luulisi olevan, että valtion Virkamiehet, jotka ovat saaneet vaaleissa oikeuden Valtiopäiväkutsumuksen noudattamiseen ja nauttivat tällöin virkavapautta, luopuvat palkastaan siksi aikaa, jonka heidän tehtäviensä hoitaminen tuona aikana vaatii. Näin ollen joko laillisen sijaisen palkkio on ⅓ palkasta, missä tällainen mahdollisuus on käytettävissä, tai sitten sopimuksen mukaan, esim. kihlakunnantuomarin kohdalla. Valtion kassaa ei pidä sellaisesta syystä rasittaa, kun kerran on vahvistettu toisenlainen elanto. Ja Aatelismiehen velvollisuudeksi on katsottava, että hän tekee tarvittavan uhrauksen itseoikeutetun etuoikeuden harjoittamisen vuoksi. Huom! Tässä §:n 20 jälkimmäinen osa.

Velvollisuus ilmaantua valtiopäiville ja osallistua niihin. Huom. valitut säädyt.tillagt i marginalen

D.tillagt i marginalen

Valtiopäivämiehen oikeus palkkion saamiseen. Lue § 20. Aatelisto ja piispat poisluettuina. – Ensin oli niiden määrä, joille maksettiin, paljon vähäisempi. Nyt kaikki äänioikeutetut.

Tarpeelliset määräykset, kuten elatuksen ja kyydityksen rahasumma sekä kustannusten jakautuminen, vastaava kassa tarpeellinen. Äänestys per capita, yhtäläinen maksu.

Huom. Virkamiehen veroäyri… Oikea tulkinta herrainpäivämaksuista. On oikeastaan finanssioikeudellinen kysymys, keiden pitää maksaa. Tässä yhteydessä se pitää kuitenkin erikseen selvittää.tillagt i marginalen

Sääty voi korottaa elatusta. Huom. ei ole kyse työkorvauksesta vaan pelkästään elatuksesta. Nk. dictit. – Kritiikki. On vanhanaikaista, ettei valtio ole ottanut näitä maksuja hoitaakseen yleisten valtiopäiväkustannusten tapaan.

Viimeinen kappale tässä §:ssä koskee toista asiaa. Valtiopäiville tulemisen laiminlyönti. Poisjäänti tutkitaan. Kuten senkin, joka muutoin jää pois kokouksista. Sakon maksimimäärä = palkkiosumma.