14.7.1880 Alma Lemström–LM
Finsk text
Koivumäki 14. heinäkuuta 1880
Rakkahin Leo!
Sydämellinen kiitos ystävällisestä kirjeestäsi, vastaan siihen myöhässä koska voin vasta nyt päättää, milloin voin tulla Laitialaan. Matkasuunnitelmani on seuraavanlainen: torstaina 22. heinäkuuta Kuopiosta Lappeenrantaan, 24 tunnin matka. Siellä tapaamaan Elinin äitiä, rouva Huchtmania, ja kiertelyä hänen kanssaan. Lappeenrannasta Pulsaan – Uttiin – Haminaan 24. päivä, siellä 25. päivän ja 26. päivä Järvelään junalla, joka lähtee aamulla Pietarista. Jos haluatte pitää minua pari päivää, jäisin mielelläni 29. päivään asti, pidempään en voi, sillä haluaisin olla Selimiä vastassa Helsingissä, ja hän tulee todennäköisesti 30. heinäkuuta. Olen hirveän iloinen kun näen taas rakkaita omaisiani, ja minusta on todella mukavaa tavata myös Jenny ja Torsten, muuten tuskin tapaisinkaan heitä ennen heidän pitkää matkaansa. Aika on kulunut täällä todella nopeasti, joskin täysin ilman tapahtumia, ei lainkaan vierailuja eikä vieraita, juuri minun makuuni. Tunnen myös oloni taas aivan levänneeksi ja olisin valmis heti taas alkamaan tavanomaiset työni. Koska Selim lähti matkalleen niin myöhään ja sen vuoksi myös palaa paljon myöhemmin, emme varmaan käy enää Tampereella, pysyisin mieluiten Kaivopuistossa nauttiakseni ihanasta meressä uimisesta, kaipaan aina merta kun en ole nähnyt sitä pitkään aikaan – en kuitenkaan voi päättää mitään ennen kuin Selim on palannut. Saan varsin usein kirjeitä, ja hän vaikuttaa reippaalta ja tyytyväiseltä mutta kaipaa minua ja pikkutyttöä. Sigrid on terve kuin pukki mutta niin ruskea, että häntä tuskin tuntee, hänellä on täällä suomalainen leikkitoveri ja hän oppii joka päivä hiukan lisää suomea, otamme myös syksystä alkaen jonkun supisuomalaisen tytön, jotta hän voi jatkaa kieliopintojaan.
Nyt voi hyvin, rakkahin hyvä veli, kunhan vain et tee liikaa töitä, Sinähän olet siellä maalla levätäksesi? Pelkään kuitenkin, ettei tätä sanaa ole Sinulle enää olemassakaan. Oikein sydämelliset terveiset kaikille rakkaille suloisille ihmisillemme Sinua rakastavalta pikkusisareltasi.
Alma
P.S. Riittää että annat hakea minut vain vaunuilla tai ei lainkaan, sillä minulla ei juuri lainkaan matkatavaroita – ja voisin vallan mainiosti tulla postin kyydissä. Hävettää kauheasti tämä surkea saksani, mutten osaa enää kirjoittaa paremmin.
Original (transkription)
|1|
Koivumäki den 14 Juli
1880.
Liebster Leo!
Herzlichen Dank für deinen
freundlichen Brief, ich be-
antworte ihn spät weil ich
erst jetzt bestimmen kan
wann ich nach Laitiala
kommen kan. Mein
Reiseplan ist der folgende:
Donnerstag den 22. Juli aus
Kuopio nach W.strand 24 stunden
Reise. Dort Elins Mutter, fru
Huchtman besuchen und mit
ihr mich umsehen. Aus W.
nach Pulsa – Uttis – Fhamn
den 24, – dort über den 25ten
und den 26ten nach Järvelä
mit dem Zuge welcher Mor-
gens aus Hforsstruket Pburgtillagt geht. Wenn
|2|
Ihr mich ein Par Tage behal-
ten wollt würde ich gerne
bis zum 29. bleiben, länger
kan ich nicht denn ich möchte
Selim in Hfors empfangen
und er kommt wahrscheinlich
den 30 Juli. Ich freue mich
sehr meine lieben Eigenen
wiederzusehen und es ist mir
auch sehr lieb Jenny, und
Torsten zu treffen, ich werde
sie sonst kaum vor ihrer
langen Reise mehrtillagt treffen.
Die Zeit ist hier sehr schnell
gegangen aber ganz ohne
événements, keine Besuche
und keine Gäste, recht in
meinem Geschmacke. Auch
fühle ich mich wieder ganz
ausgeruht und wäre fertig
gleich wieder meine gewöhnl-
|3|
lichen Arbeiten anzufangen.
Da Selims Reise so spät un-
ternommen wurde und
er daher auch viel später
zurückkert werden wir
wohl kaum mehr nach
Tammerfors reisen, ich wür-
de am liebsten im Brunnen-
park bleiben um von den
schönen Seebädern zu geniessen,
ich vermisse immer das
Meer wenn ich es lange
nicht gesehen – doch kann
ich nichts bestimmen ehe
Selim zurück ist. Briefe
bekomme ich sehr oft und
er scheint rasch und zufrieden
aber vermisst mich und die
Kleine. Sigrid ist sehr gesund
aber so braun dass sie kaum
zu erkennen ist, sie hat hier
eine finnische Spielgefährtin
|4|
und lernt jeden Tag etwas
mehr finnisch, wir nehmen
auch vom Herbst an ein
ganz finnisches Mädchen
damit sie ihrenstruket Sprach-
studien fortsetzen kann.
Nun lebewohl, liebster
guter Bruder, arbeite nur
ja nicht zu viel, du bist
ja auf dem Lande um
zu ruhen? Ich fürchte
aber dass dieses Wort für dich
gar nicht mehr existirt.
Grüsse sehr herzlich alle
unsere lieben pajen Men-
schen von deiner dich
liebenden kleinen Schwester
Alma.
P.S. Mich sollst du nur in
einem Karren abholen lassen
oder auch gar nicht, denn ich
habe beinahe keine Bagage –
und könnte sehr gut mit Post
kommen.
Ich schäme mich sehr vor meinem schlechten Deutsch
aber ich kan nicht mehr besser schreiben.
Koivumäki den 14 juli 1880.
Käraste Leo!
Ett hjärtligt tack för ditt vänliga brev. Jag svarar sent på det eftersom jag först nu kan bestämma när jag kan komma till Laitiala. Min resplan är följande: torsdagen den 22 juli från Kuopio till Villmanstrand, ett dygns resa. Där hälsar jag på Elins mor, fru Huchtman och med henne ser jag mig omkring. Från Villmanstrand till Pulsa – Uttis – Fredrikshamn den 24, – där över den 25 och den 26 till Järvela med tåget som startar i S:t Petersburg på morgonen. Om Ni vill ha mig där i några dagar stannar jag gärna till den 29. Jag kan inte stanna längre eftersom jag vill ta emot Selim i Helsingfors och han anländer förmodligen dit den 30 juli. Jag ser mycket framemot att återse de kära mina, och jag uppskattar mycket att jag kan träffa Jenny och Torsten. Annars skulle jag knappast kunna se dem före deras långa resa.
Tiden har gått snabbt här men helt utan evenemang, inga besök och inga gäster. Alldeles efter min smak. Jag känner mig också fullständigt utvilad och vore redo att genast börja med mina vanliga arbeten. Eftersom Selims resa gjordes så sent, vilket betyder att han också kommer tillbaka senare, hinner vi knappast resa till Tammerfors. Helst skulle jag vilja stanna i Brunnsparken för att njuta av de sköna sjöbaden. Jag saknar alltid havet när jag inte sett det på länge – men jag kan inte bestämma något innan Selim är tillbaka. Mycket ofta har jag fått brev och han verkar vara rask och nöjd, men han saknar mig och lillan. Sigrid är mycket frisk men hon är så brunbränd att man knappt känner igen henne. Här har hon en finsk lekkamrat och hon lär sig lite mera finska för varje dag. Från och med hösten tar vi också en helt finsk barnjungfru så att hon kan fortsätta med sina språkstudier. Farväl nu, min käraste gode bror, och arbeta nu inte för mycket. Du är ju på landet för att vila? Men jag befarar att detta ord inte alls existerar för dig. Många hjärtliga hälsningar till alla våra kära snälla människor från din dig älskande lillasyster
Alma.
P.S. Låt bara hämta mig med en kärra, eller inte alls då jag nästan inte har något bagage – jag kunde också komma med postvagnen.
Jag skäms mycket över min dåliga tyska men nuförtiden kan jag inte skriva bättre än så här.