1.4.1875 Finlands statsrätt
Finsk text
Suomen valtio-oikeus
Kevätlukukausi 1875
25. luento 1. huhtikuuta
Viimeksi käsiteltiin kysymystä ulkomaalaisten oikeuksista Suomessa. Kerrataan lyhyesti.
Kuten viimeksi mainittiin, näissä kysymyksissä ollaan alueella, jossa valtio-oikeudellisten määräysten on saatava vaikutteita kansainvälisistä, yksityisoikeudellisista periaatteista ja otettava niitä mukaan omiin säädöksiin. Siksi asiaan kuuluu, että tässä käsitellään näitä määräyksiä, sikäli kuin ne liittyvät aiheeseemme.
1) Siviilioikeuden kannalta
- a) Jos Suomen kansalaiset ovat tehneet keskinäisen sopimuksen ulkomaisella paikkakunnalla, se arvioidaan suomalaisessa tuomioistuimessa aivan samoin perustein kuin kotimaassa solmitut sopimukset.
- b) Jos suomalainen solmii ulkomailla sopimuksen ulkomaalaisen miehen kanssa, ja mikäli asia tulee suomalaiseen tuomioistuimeen, on sopimuksen muodon ja sisällön arviointi suoritettava sen maan lakien mukaan, jossa sopimus on solmittu.
- c) Jos ulkomaalainen on solminut täällä sopimuksen, se arvioidaan Suomen lain mukaan.
- d) Riita irtaimiston perintöoikeudesta ratkaistaan sen maan lakien mukaan, jonka pysyvä alamainen perinnönjättäjä kuolinhetkellään oli, siten siis ulkomaalaisen lain mukaan, jos perinnönjättäjä oli ulkomaan alamainen. Mutta kiista kiinteästä omaisuudesta sen maan lakien mukaan, missä omaisuus sijaitsee.
- e) Mitä tulee kauppaan, lahjaan tai testamenttiin liittyviin muodollisuuksiin, oletetaan useimmissa tapauksissa, että jos asiakirjan muoto on yhtäpitävä sen maan lakien kanssa, jossa se on laadittu, koskee se sitten irtainta tai kiinteää omaisuutta, on asiakirja pätevä, edellyttäen että kiinteä omaisuus on luonteeltaan sellaista, että sen voi määritellä samanlaisella asiakirjalla sen maan lakisäädösten mukaisesti, jossa omaisuus sijaitsee. Sen lisäksi ei saa myöskään unohtaa niitä muodollisuuksia, joita ei voi noudattaa tai toteuttaa muualla kuin viimeksi mainitussa maassa, kuten lainhuudatus, testamentin valvonta jne. Englannin ja Pohjois-Amerikan juristit edellyttävät, että kun on kyse vieraassa maassa tehdystä kiinteistön ostosta ja testamentista, asiakirjan on muodollisesti oltava yhtäpitävä sen valtion lakien kanssa, jossa kiinteistö sijaitsee.
- f) Ulkomaalaisten henkilöiden ulkomailla solmitun avioliiton laillisuus, kun henkilöistä on sittemmin tullut Suomen alamaisia, on arvioitava sen maan lakien mukaan, jossa avioliittosopimus on solmittu. – Asetukset samoin.
- g) Täysi-ikäisyyden osalta edellytämme, että mikäli henkilö on vielä ollut ulkomaan alamainen, kun hän on siellä tehnyt sopimuksen, ja hän on sen valtion lakien mukaan ollut täysi-ikäinen, mutta sittemmin tullut Suomen alamaiseksi, ja jos suomalaisessa tuomioistuimessa nousee kysymys siten solmitun sopimuksen pätevyydestä, niin tämä on arvioitava sen maan lakien mukaan, jonka pysyvä alamainen hän silloin oli. Jos suomalainen on tehnyt sopimuksen ulkomailla, ja täysi-ikäisyys arvioidaan, niin asia tulee suomalaisen tuomioistuimen eteen ja päätetään Suomen lain mukaan. – Jos ulkomaalainen on solminut Suomessa sopimuksen, ja kun hänen maansa laki säätää täysi-ikäisyyden aikaisemmaksi kuin Suomen laki, hänen tapauksensa on katsottava edellisen mukaan, siten kuin sopimuksen pätevyys ratkaistaisiin hänen oman isänmaansa tuomioistuimessa.
2. Rankaisuvallan, poliisiviranomaisen ja näihin kuuluvien asioiden kannalta
- a) Valtion rankaisuvalta ulottuu kaikkiin, jotka oleskelevat samalla alueella, kotimaassaan tai ulkomailla, mutta se ei ulotu tämän alueen ulkopuolelle. Valtion sota- ja kauppa-alukset lasketaan tällöin tähän alueeseen kuuluviksi.
- b) Rikollisten luovuttamisen osalta vaaditaan sääntöjen mukaan valtioiden välisiä keskinäisiä erityissopimuksia, mutta myös ilman niitä ei yleensä ole mitään vaikeuksia luovuttaa ulkomaalaisia, jotka ovat toisessa maassa tehneet raskaan rikoksen – poikkeuksina valtiorikokset. Sitä vastoin mikään valtio ei katso velvollisuudekseen luovuttaa omia alamaisiaan, ellei siitä ole erityistä sopimusta.
- c) Jos Suomen alamainen on tehnyt rikoksen vieraassa valtiossa, mutta pääsee pakoon Isänmaahan, ennen kuin häntä on rangaistu, niin hänet tuomitaan meidän lakiemme mukaan. Rikokset, jotka tehdään paikoissa, jotka eivät kuulu minkään valtion alueeseen, esim. merirosvous avomerellä, rangaistaan siinä valtiossa, jonka alamaisia heidän uhrinsa ovat.
- d) Poliisiviranomaisilla on oikeus määrätä jokaisen valtion alueella, jossa he toimivat, keillä vierasmaalaisilla on oikeus tulla maahan ja oleskella siellä. Sanalla sanoen siis perustaa passi- ja karanteenilaitoksensa oman mielensä mukaan. Tässä suhteessa on Euroopan valtioissa viime aikoina ollut yleisesti vallalla liberaali suuntaus. Vieraiden kansakuntien kauppalaivoille sallitaan esteetön pääsy valtion satamiin, elleivät tilapäinen kielto tai sopimukset anna muuhun syytä. Kiina toisenlainentillagt i marginalen. Mitä sotalaivoihin tulee, niin usein on sopimuksin määrätty, että vain tietty määrä niitä saa tulla satamaan ilman erityislupaa tai pakottavaa tarvetta. Tai sitten niitä ei saa tulla ollenkaan. Erityisluvan vaatii myös vieraiden sotilaiden saapuminen jonkin valtion rajojen yli. Tietyn valtion alueella oleskelevien vierasmaalaisten on alistuttava sen maan poliisivallan alle, jopa niiden, jotka muuten nauttivat diplomaattista immuniteettia. Heidän kaikkien on noudatettava niitä säädöksiä, joiden tarkoitus on pitää yllä järjestystä ja turvallisuutta siinä maassa, jossa he oleskelevat.
3). Ulkomaan lain soveltaminen suomalaisessa tuomioistuimessa
Oikeuskaaren luku 24, § 3 säätää, että tuomio, joka langetetaan ruotsalaisessa tuomioistuimessa, ei saa pohjautua ulkomaalaiseen lakiin. – Olemme kuitenkin nähneet, että niinkin täytyy käydä. Ei meidän lakimme tarkoitus voi myöskään olla, että kun suomalaisessa tuomioistuimessa nousee esiin kiistoja sellaisten asiakirjojen pätevyydestä, jotka on laadittu ulkomailla, asianosaista kielletään osoittamasta nimenomaan vieraan lain säädöksien perusteella, että ulkomailla on ilmennyt oikeudellisia tilanteita, joita hän haluaa yrittää saada täällä meidänkin maassamme sovellettaviksi. Tai että tuomaria kielletään antamasta viimeksi mainitun lain säädösten toimia todistusvälineinä ja siinä tarkoituksessa viittaamasta niiden noudattamiseen. – Säädös tarkoittaa sitä, ettei ulkomaista lakia saa asettaa yleiseksi säännöksi ja pohjaksi meidän tuomioistuintemme tuomioille, - ettei tuomari saa soveltaa ulkomaalaista lakia Suomen lain sijasta. Erityisesti suunnattu jus romanumia vastaan.
Menettelytavan osalta on syytä muistaa Turun Hovioikeuden 13. lokakuuta 1810 päivätty yleisohje, joka koskee kirjeenvaihtoa ulkomaisen viranomaisen kanssa.tillagt i marginalen
Samoin kuin asianosaisella on oikeus painottaa jonkin maan tavan olemassaoloa ja ominaisuutta, jos hän niihin vetoaa, tai jotain erityisetuoikeutta, jos hän haluaa siihen perustaa väitteensä oikeutuksen, tai kyseisessä asiassa mihin todisteeseen tahansa, hänellä on myös oikeus korostaa vieraan lain olemassaoloa ja pätevyyttä. Tuomioistuimella ei ole velvollisuutta tuntea kaikkia vieraita lakeja.
4. Diplomaattinen immuniteetti
Tällä tarkoitetaan tiettyjen henkilöiden ja asioiden irrottamista kuulumisesta sen valtiovallan alaisuuteen, jonka alueella ne oleskelevat tai sijaitsevat.
Tähän kuuluvat:
a) ulkomainen hallitsija, niin kauan kuin hän oleskelee tässä maassa – ei kuulu siviili- tai rikoslakien alle.
b) Vieraiden valtojen lähettiläät. He nauttivat tietynlaista oikeutta, ja heidän kuvitellaan asuvan jatkuvasti oman maansa rajojen sisäpuolella. Myös lähettiläiden varat ja lähetystörakennus nauttivat diplomaattista immuniteettia – mutta eivät kiinteistöt, joita he muuten voivat maassa omistaa. Aikaisemmin lähettiläiden asunnoissa oli turvapaikkaoikeus – meillä se poistettiin 7. maaliskuuta 1675 julkaistulla Kuninkaan Kirjeellä.
c) Jos vieraan valtion joukot kulkisivat asianmukaisella luvalla Suomen alueen läpi, ne nauttisivat diplomaattista immuniteettia.
d) samoin vieraiden valtioiden sotalaivat satamissamme.
Original (transkription)
|1|
V. T.Vårterminen 1875
Finlands statsrätttillagt av utgivaren
V. T.Vårterminen 1875
25te FöreläsnFöreläsningen
1 April.
Senast behandlat frågan om utländingars rätt
i Finland. – Rekapituleras i korthet.
Ss.Såsom senast nämnde befinner man sig med
dessa frågor på ett gebit der de statsrättsliga bestäm-
ningarna måste röna inflytande af och i sig upp-
taga den internationella privaträttens grund-
satser. Derföre till saken hörande, att här för
dessa redogöra försåvidt angå vårt ämne.
1o) i afseende å civilrätt.
- a) Hafva finska medborgare på utrikes ort afslutat
kontrakt sinsemellan bedömes det vid finsk domstol
alldeles efter enahanda grunder som om det i hemlandet
afslutats. - b) Sluter finne aftal med utländsk man utrikes, bör,
om saken förekommer vid finsk domstol, kontraktets
form och innehåll i afseende å giltighet bedömas
efter det lands lagar der kontraktet afslutats. - c) Har utl.utlänning här ingått aftal, bedömes det efter
finsk lag. - d) Tvist om arf af lösören afgöres efter det lands
lagar, hvars ständiga undersåte arflåtaren vid
dödstillfället var, således efter utländsk lag om
arflåtaren var utländsk mans undersåte. Men
tvister om fast egendom efter det lands lagar hvarest
egendomen belägen. - e) Hvad beträffar formaliteter i afseende å köp, gåfva,
testemente, antages af de flesta att om handlingens
form öfverensstämmer med det lands lagar der
den är upprättad, den må angå lös eller fast egendom,
är handlingen gällande, förutsatt att den fasta egendomen
|2| är af den natur, att den får afyttras genom en
slik handling enl.enligt lagstadganden i det land der
egendomen ligger, hvarutom de formaliteter icke
få förbises, hvilka ej kunna iakttagas eller full-
göras annorstädes än i sistnämnda land, såsom
uppbud, testamentsbevakning o. s. v. Englands
och Nordamerikas jurister antaga att i fråga om
fastighetsköp och testamente, upprättade i fremmande
land, handlingen måste, hvad formaliteten angår
vara öfverensstämmande med den stats lagar, der
fastigheten är belägen. - f) Lagligheten af äktenskapsförbindelse, ingångna
af utländska personer utomlands, hvilka sedermera
blifva finska undersåtar, bör bedömas efter det
lands lagar inom hvilket äktenskapsaftalet är
slutadt. – Likaså om förord. - g) I afseende å myndighetsålder antager vi att
derest en person under den tid han ännu var ut-
ländsk undersåte slutat aftal derstädes, och han
enligt den statens lagar var myndig, men sedermera
blifvit finsk undersåte samt frågan uppstår attstruket vidtillagt finsk domstol
om det sålunda slutna aftalets bestånd, så bedömes detta
efter det lands lagar, hvars ständiga undersåte han då var.
Om finne slutat aftal i utlandet bedöms myndig-
hetsåldern, den så komma före vid finsk domstol, efter finsk
lag. – Om utländing ingått aftal i Finland samt
hans lands lag stadgar tidigare myndighetsålder än finsk,
bör han anses efter den förra, enär aftalet skulle mot honom
kunna göras gällande vid domstol i hans eget fäderneland. - h)
2. I afseende på straffmakt, polismyndighet och dit-
hörande ämner.
- a) Statens straffmakt sträcker sig till alla som uppehålla
sig inom densammas område, inländska och utländska,
men icke utom detta territorium. En stats krigs- och
handelsfartyg räknas härvid lika som territorium. - b) Hvad angår brottslingars utlevererande så fordras
dertill enl.enligt regeln särskilda traktater staterna emellan,
men äfven utan sådana göres i allmänhet ingen svårighet
vid att utlemna fremmande, som i annat land begått graft
brott – undantag i statsförbrytelser. Deremot anser ingen
stat sig skyldig att utlema sina egna undersåtar, om ej
särskildt aftal derom finnes. - c) Om finsk undersåte begår brott inom en fremmande
stat, men kommer undan till Fädernelandet, innan han
deruti blifvit straffad, så dömas han efter våra lagar.
Brott begångna på ett ställe, som ej hör till någon stats terri-
torium, t. ex. sjöröfveri i öppna sjöar, straffas af den stat, hvars
undersåtar äro de förnärmade. - d) Polismyndighet tillkommer hvarje stat inom dess
område, hvadan der är befogad att föreskrifva vilka
få fremlingars rätt att i landet inkomma och der sig uppehålla.
Med ett ord efter godtfinnande inrättandstruket sitt pass- och karantäns-
väsende. I detta afseende en liberal riktning i de Europeiska
staterna i senare tider allmän. Fremmande nationers handels-
fartyg lemnas obehindradt tillträde till statens hamnar,
derest ej tillfällig förbud eller traktater gifva anledning till annat.
Annorlunda
Kina.tillagt i marginalen
Hvad krigsskepp angår ej sällan genom traktater betsämdt
att endast ett visst antal eller inga få inlöpa utan spe-
|4| cielt tillstånd eller trängande nöd. Särskildt medgifvande
fordrar äfven fremmande krigsfolk för att biträda en stats
gränser.
Fremlingar som uppehålla sig inom statens gränserstruket områdetillagt,
måste underkasta sig dess polismakt, t. o. m. de, som
eljest åtnjuta exterritorialitet, måste rätta sig efter
de stadganden, som åsyfta att upprätthålla ordning och
säkerhet inom den stat der de vistas.
3). Om utländsk lags tillämpning vid Finsk domstol.
R B.Rättegångsbalken 24 K.Kapitlet 3 § stadga att i dom, som vid svensk domstol
fälles, ej må åberopas utl.utländsk lag. – Vi ha dock sett
att sådant kan måstetillagt vara fallet. Det kan ej heller vara
vår lags mening att när tvister vid finsk domstol
uppstår om giltigheten af handlingar, som tillkommit
i utlandet, förbjuda part att just ur den fremmande
lagens stadganden hemta bevisning för utomlands
uppkomna rättsförhållanden, dem han här i landet
vill söka att göra gällande, eller förbjuda domaren
att låta sistnämnda lag tjena ssomsåsom bevismedel
o.och i sdnsådan mening åberopa dem till efterrättelse. – Stad-
gandet hänflyterstruket hänsyftar på att utländsk lag icke
må såsom allmän regel läggas till grund för dom
vid våra domstolar, – att icke utl.utländsk lag må i st.stället för
för finsk, af domare tillämpas. Särskildt riktadt
emot jus romanum.
Rörande procedyr
må erinras om
Åbo Hofrätts uni-
versal 13 Okt.Oktober 1810
angdeangående brefvexling
med utl.utländsk myndighet.tillagt i marginalen
Liksom det tillkommer part att styrka till-
varon afstruket och beskaffenheten af en landssed, ifall
den af honom åberopas, eller af ett specialprivilegium
hvarpå han vill grunda ngtnågot rsvårtyttätt påstående, eller af
hvad bevis som helst i saken, tillhör honom äfven
att styrka en fremmande lags tillvaro och giltighet.
Domstol icke skyldig att känna alla fremmande lagar.
4. Exterritorialitet.
Dermed menas vissa personers och sakers
fritagande från att sortera under den statsmakt,
inom hvars område de befinna sig.
Den tillkommer:
- a) utländsk regerande person, så länga han vistas
härstädes – sorterar icke under civil eller kriminial
jurisdiktion. - b) Fremmande makters sändebud. De åtnjuta enahanda
rätt, genom en fiktion betraktas de ss.såsom fortfarande
boende inom egen stats gränser. Äfven sändebuds
effekter och ambassadtillagt hotel åtnjuter exterritorialitet – men ej
fastigheter som de eljest kunna ega i landet. Fordom
med sändebuds bostad asylrätt – hos oss afskaffad
g.genom K. Br.Kungligt brev 7 Mars 1675. - c) Omtillagt fremmande stats trupper under det destruket med veder-
börlig tillåtelse skulle passera genom finskt område
så skulle de åtnjuta exterrit.exterritorialitet - d) likaså fremmande staters krigsskepp i våra hamnar.
Finlands statsrätttillagt av utgivaren
V. T.Vårterminen 1875
25te FöreläsnFöreläsningen
1 April.
Senast behandlat frågan om utländingars rätt i Finland. – Rekapituleras i korthet.
Ss.Såsom senast nämnde befinner man sig med dessa frågor på ett gebit der de statsrättsliga bestämningarna måste röna inflytande af och i sig upptaga den internationella privaträttens grundsatser. Derföre till saken hörande, att här för dessa redogöra försåvidt angå vårt ämne.
1o) i afseende å civilrätt.
- a) Hafva finska medborgare på utrikes ort afslutat kontrakt sinsemellan bedömes det vid finsk domstol alldeles efter enahanda grunder som om det i hemlandet afslutats.
- b) Sluter finne aftal med utländsk man utrikes, bör, om saken förekommer vid finsk domstol, kontraktets form och innehåll i afseende å giltighet bedömas efter det lands lagar der kontraktet afslutats.
- c) Har utl.utlänning här ingått aftal, bedömes det efter finsk lag.
- d) Tvist om arf af lösören afgöres efter det lands lagar, hvars ständiga undersåte arflåtaren vid dödstillfället var, således efter utländsk lag om arflåtaren var utländsk mans undersåte. Men tvister om fast egendom efter det lands lagar hvarest egendomen belägen.
- e) Hvad beträffar formaliteter i afseende å köp, gåfva, testemente, antages af de flesta att om handlingens form öfverensstämmer med det lands lagar der den är upprättad, den må angå lös eller fast egendom, är handlingen gällande, förutsatt att den fasta egendomen|2| är af den natur, att den får afyttras genom en slik handling enl.enligt lagstadganden i det land der egendomen ligger, hvarutom de formaliteter icke få förbises, hvilka ej kunna iakttagas eller fullgöras annorstädes än i sistnämnda land, såsom uppbud, testamentsbevakning o. s. v. Englands och Nordamerikas jurister antaga att i fråga om fastighetsköp och testamente, upprättade i fremmande land, handlingen måste, hvad formaliteten angår vara öfverensstämmande med den stats lagar, der fastigheten är belägen.
- f) Lagligheten af äktenskapsförbindelse, ingångna af utländska personer utomlands, hvilka sedermera blifva finska undersåtar, bör bedömas efter det lands lagar inom hvilket äktenskapsaftalet är slutadt. – Likaså om förord.
- g) I afseende å myndighetsålder antager vi att derest en person under den tid han ännu var utländsk undersåte slutat aftal derstädes, och han enligt den statens lagar var myndig, men sedermera blifvit finsk undersåte samt frågan uppstår vid finsk domstol om det sålunda slutna aftalets bestånd, så bedömes detta efter det lands lagar, hvars ständiga undersåte han då var.
- h)
|3|Om finne slutat aftal i utlandet bedöms myndighetsåldern, den så komma före vid finsk domstol, efter finsk lag. – Om utländing ingått aftal i Finland samt hans lands lag stadgar tidigare myndighetsålder än finsk, bör han anses efter den förra, enär aftalet skulle mot honom kunna göras gällande vid domstol i hans eget fäderneland.
2. I afseende på straffmakt, polismyndighet och dithörande ämner.
Brott begångna på ett ställe, som ej hör till någon stats territorium, t. ex. sjöröfveri i öppna sjöar, straffas af den stat, hvars undersåtar äro de förnärmade.
Fremlingar som uppehålla sig inom statens område, måste underkasta sig dess polismakt, t. o. m. de, som eljest åtnjuta exterritorialitet, måste rätta sig efter de stadganden, som åsyfta att upprätthålla ordning och säkerhet inom den stat der de vistas.
Y.tillagt i marginalen
3). Om utländsk lags tillämpning vid Finsk domstol.
R B.Rättegångsbalken 24 K.Kapitlet 3 § stadga att i dom, som vid svensk domstol fälles, ej må åberopas utl.utländsk lag. – Vi ha dock sett att sådant ⊠original: kan måste vara fallet. Det kan ej heller vara vår lags mening att när tvister vid finsk domstol uppstår om giltigheten af handlingar, som tillkommit i utlandet, förbjuda part att just ur den fremmande lagens stadganden hemta bevisning för utomlands uppkomna rättsförhållanden, dem han här i landet vill söka att göra gällande, eller förbjuda domaren att låta sistnämnda lag tjena ssomsåsom bevismedel o.och i sdnsådan mening åberopa dem till efterrättelse. – Stadgandet hänsyftar på att utländsk lag icke må såsom allmän regel läggas till grund för dom vid våra domstolar, – att icke utl.utländsk lag må i st.stället för ⊠original: för finsk, af domare tillämpas. Särskildt riktadt emot jus romanum
lat. romersk rätt.
Rörande procedyr må erinras om Åbo Hofrätts universal 13 Okt.Oktober 1810 angdeangående brefvexling med utl.utländsk myndighet.tillagt i marginalen
Liksom det tillkommer part att styrka tillvaron och beskaffenheten af en landssed, ifall den af honom åberopas, eller af ett specialprivilegium hvarpå han vill grunda ngtnågot rsvårtyttätt påstående, eller af hvad bevis som helst i saken, tillhör honom äfven att styrka en fremmande lags tillvaro och giltighet. Domstol icke skyldig att känna alla fremmande lagar.
|5|4. Exterritorialitet.
Dermed menas vissa personers och sakers fritagande från att sortera under den statsmakt, inom hvars område de befinna sig.
Den tillkommer: