8.5.1878 LM–Alexandra Mechelin

Matkasta ei ole mitään erityistä kerrottavaa. Asemalla minua vastassa oli Alexis, joka haluaisi kovasti viedä minut Saarelaan. Mutta pyysin sen sijaan häntä tulemaan luokseni tänään kello 1.

Heti saavuttuani kirjoitin muutaman rivin Elinille tiedustellakseni, voisinko tulla suoraan Felixin luo vai pitäisikö minun lykätä vierailua tähän päivään (kello oli jo 7). Ajattelematon viestinviejä, joka oli saanut ohjeet tuoda vastaus heti, odotutti minua ¾ tuntia käydessään muilla asioilla. Elin oli kuitenkin pyytänyt minua tulemaan ”mitä pikemmin sen parempi”, ja kun sitten lunastin lupaukseni, lähempänä kello 8^aa, Felix oli käynyt jo hyvin kärsimättömäksi.

Olisi ollut erityisen huonosti tehty, jos olisin noudattanut Adolf-sedän neuvoa enkä olisi matkustanut nyt. Sillä vaikka Felix olikin lähettänyt sen suuntaisia terveisiä, se johtui vain siitä, että hän uskoi minulle olevan vaikea päästä tulemaan juuri nyt ja pelkäsi että tulisin vain yhdeksi päiväksi. – Hän näytti erityisen iloiselta sanoessani, ettei minulla ollut kova kiire vaan saatoin jäädä torstaihin tai perjantaihin asti.

Felix-ukko oli oikein siistiytynyt ja pukeutunut ottaakseen minut vastaan. Eikä hän itse asiassa näyttänyt yhtään niin raihnaiselta kuin olin odottanut. – Olihan tunnelma hyvin vakava, ja keskustelussa puhuttiin surullisimmistakin aiheista. Siinä ei kuitenkaan menty sentimentaaliseksi, – ja kun ukko tuli omin voimin ruokasaliin ja söi yhtä paljon kuin me muutkin, näkyi, että hän oli virkistynyt. Istuessamme teepöydän ääressä, hän onnistui vieläpä nauramaan hilpeästi. Istuin sitten Felixin luona vielä kello ½ 12^een asti.

Nyt olen nukkunut makoisasti kello 8^aan asti. – Auringonpaiste, joka herätti minut, on ohi, ja lunta sataa taas sankasti tupruten. Sisimmässäni tuntuu kuitenkin hyvältä, sillä tiedän, että tämä vierailu on hyvä ja hyödyllinen teko.

Siksi on myös todennäköistä, etten lähde huomenna vaan viivyn perjantaihin. Sairas on kokonaan toisenlaisella mielellä, kun hän huomaa, ettei hänen tarvitse keskittää lyhyeen hetkeen sitä mitä hänellä on sanottavana, vaan hän voi sanoa sen vähitellen, kun keskustelu siirtyy välillä muihin aiheisiin. Jo eilen puhuimme myös politiikasta, lakiasioista ja niin edelleen kuin ennenkin.

Ja kun olen nyt juonut kahvini ja käynyt aamuisen keskustelun oman kaikkein parhaan ystäväni kanssa näiden rivien välityksellä, menen taas Felixin luo.

Hyvästi! Sydämellinen suukko sinulle ja pikku Celylle! – Elin, Sofi, ja Deli ovat kyselleet sinusta hyvin kiinnostuneina. Huomaan, että he todella pitävät sinusta. Elin on ollut tänä talvena tavallista terveempi, samoin Sofi. Dagmar lähettää terveisiä Celylle. Terveisiä Mammalle ja huolehdi hänestä minunkin puolestani, kun hän palaa kotiin