14.3.1879 Finlands statsrätt

Suomen valtio-oikeus

Kevätlukukausi 1879

26. luento 14. maaliskuuta

Suomen valtio-oikeus. III osa

4. luku. § 3. Valtion huolehtiminen elinkeinoista (jatk.)

Kulkulaitokset. – Mahdollisuus matkustamiseen on välttämätöntä kaikille tuotantoelinkeinoille, kuten myös henkisille intresseille. Kulkuvälineitä voidaan tietenkin saada aikaan yksityisen aloitteen avulla, mutta vain niihin luottamista ei ole yksikään valtio yrittänyt. Sillä tässä on kyseessä yksityisten intressien kokonaisuus, ja sen vuoksi yleinen etu. Tarvitaan myös yleisnäkemys kokonaisuudesta, jotta voidaan saada aikaan järjestelmä ja siihen suunnitelmallisuutta.

Vanhin ja laajin kulkuväline meillä ovat maantiet. Jo vanhastaan valtion huolenpidon kohteita. ”Kaikkien on raivattava teitä ja rakennettava siltoja”, säädettiin jo Maakunta- ja Maanlaissa. ”Kaikilla” ymmärrettiin kaikkia maanomistajia. Ei edes hengellinen rälssi ollut siitä vapautettua. Rakennuskaari 25: 8 ”Kaikkien, jotka maassa omistavat maata tai viljelevät sitä, on raivattava teitä ja rakennettava siltoja; älköönkä edes Kuninkaan kartanot ja latokartanot olkoon siitä vapautettuja.” Yleisen lain Rakennuskaaren ja myöhemmin perustuslain kautta on määrätty menetelmät ja velvollisuudet, ja kaikessa oleellisessa määräyksen ovat antaneet molemmat valtiomahdit yhdessä. Miten kävi viime valtiopäivien päätöksessä: kehittele tilanteita. Viittaa aikaisemmin korostettuun, että kyseessä on päätöksenteko asiassa. Hallinnolliset yksityiskohdat erotellaan pois erilliseen lakiin. Maaherra huolehtii tästä jokaisessa läänissä, koko maassa Siviilitoimituskunta.tillagt i marginalen – Kyytivaunujen laatu liittyy tähän. Vielä ei tiedetä, saadaanko tästä aikaan uudistus. Myös tätä pidetään vanhana. Kuitenkin vasta myöhemmin se on järjestetty maanomistajille määrättynä velvollisuutena. Rakentamisen kaaressa on lähinnä kestikievareita koskeva § 5: ”Mutta jos on pitempi matka kuin minkä kyyditsijä näin pystyy järjestämään; määrää kihlakunnanoikeus siellä hollikyydin siten kuin on tarpeen ja kohtuulliseksi harkittua ja Kuninkaan käskynhaltijan hyväksymää.” Holli- ja varakyydityksestä on kuitenkin vapautettu koko erinomainen rälssi ja puustellit Yhdistys- ja Vakuuskirjan §:n 3 mukaan. Muilta osin annetaan lähemmät määräykset Kuninkaallisessa julistuksessa 11. joulukuuta 1766. Nyt pyritään kohti yrittäjäjärjestelmää.

Tuhansien järvien maassa on luonnollista, että huolenpito kohdistuu vesiteihin: järvien välisiin yhteyksiin ja niiden yhteyksiin mereen kanavien kautta. Yksityinen yhtiö voisi tietenkin myös rakentaa jonkin erityisen tien sinne, missä ne ovat kannattavia. Mutta tätä on vaikeaa arvioida etukäteen, minkä vuoksi valtio on sopivampi rakentaja. Lisäksi liikennöinti on erittäin yksinkertaista. Tie- ja vesiliikenteen ylihallitus – Maanviljelystoimituskunta. – Järjestelmä tarpeen. Suuria summia voi helposti mennä hukkaan, jos rakennetaan tarpeettomia kanavia.

Jo vuonna 1799 palkattiin Suomessa jokien perkaamiseen erillinen johtoryhmä. Nykyiset ohjeet on päivätty 30. kesäkuuta 1869.tillagt i marginalen

Rautatiet. Valtion ratoja ja yksityisiä ratoja. Eri järjestelmät eri maissa. Englanti, Ranska, Preussi, Venäjä, Ruotsi, Norja.

Ei voida kieltää, etteivätkö rautateiden kaltaiset yritykset voisi olla täysin yksityisiä luonteeltaan. Kun perustan tehtaan, esim. mekaanisen työpajan, niin valtiolle ei kuulu ollenkaan, miten sitä hoidan: asiakkaiden kritiikki on riittävä takuu, tärkein tehtäväni on ansaita rahaa. Viimeksi mainittu on myös rautatieyhtiöille tärkeä, ja se voi olla sopusoinnussa yleisten intressien kanssa. Mutta täytyy kuitenkin huomata, että jokaisella ratavälillä on eräänlainen monopoli. Siksi valtiolla on ollut tapana pidättää itselleen oikeudet tariffien tarkistamiseen. Voidaan edellyttää, että rata tietyn ajan kuluttua joutuu valtion haltuun.tillagt i marginalen Mutta sillä, ettei tämä yhtiö saa määrätä palvelustensa hintoja, on jo puhdas liiketoimintanäkökulma häiriintynyt. Rata ei myöskään voi tulla valmiiksi ilman erillisten oikeuksien myöntämistä, pakkolunastusoikeutta ym. – Edelleen: Kontrolli rakentamisen vankasta laadusta, ettei liikenteestä muodostu hengenvaarallista.

Sen vuoksi rautatie ei faktisesti ole luonteeltaan puhtaasti yksityinen. Se täyttää tietyt suuren yleisön intressien mukaiset toiminnot. Kun lisäksi tulee, että tässäkin tarvitaan yleiskäsitys kokonaisuudesta, tietystä järjestelmästä, jonka avulla maan eri osat voivat saada itselleen mahtavat raiteet, niin on luonnollista, että valtion tehtäviin kuuluu huolehtiminen rautateiden rakentamisesta.

Kantaradat – sivuradat. Sekajärjestelmä, subventiot.

Hyvät herrat, tiedätte varmaan kaikki, miten yritykset eri rautateiden saamisesta eivät ole kaikki päättyneet maassamme onnellisesti. Turun ja Tampereen rataa ei rakennettu, valtio teki kaupat Hangon radasta, Porvoon radassa monta mutkaa matkassa, tarkoitus on olla yksityisrata, mutta on kuitenkin saanut avustusta valtiolta ja korkoavustusta Porvoon kaupungilta.

Vähäinen kannattavuus Suomessa, – mutta kuitenkin epäsuoraa hyötyä. Siksi Hallitus ja Säädyt jatkavat yhä yhteistyötään tässä asiassa.

Valtion toimenpiteiden joukosta on erityisesti huomattava kulkulaitosrahasto. 2. lokakuuta 1873 päivätty kuulutus. Kuvaile. – On haluttu taata rautatieverkostolla yhä laajempi ulottuvuus. – Nykyään erillään.

Kollegiaalinen rautatiehallitus liikennöintiä varten, – ylihallitus hoitamaan rakentamista, ja ohje 25. heinäkuuta 1877, – maanviljelystoimituskunnan alaisuus.

Mutta myös yksityisrata voidaan rakentaa. Sen vuoksi yleiset ehdot tarpeen. Säätyjen toivomusaloite 1872 ja ehdotus toimilupalaiksi. – Mutta Keisari antoi keisarillisen asetuksen yksinään 3. helmikuuta 1876. Toimilupaa haetaan Senaatin talousosastolta – joka esittää sen Keisarille. Varauksena, että lankeaa jonkin ajan kuluttua valtion haltuun.

Myöntää kaikki ne edut, jotka yleisten töiden suorittamisessa kuuluvat valtiolle. Tietyt täyttämisehdot. – Kontrolli rakentamisen suorittamisesta ja liikenteestä valtion taholta. – Maksuja rautateiden henkilö- ja tavaraliikenteestä ei saa määrätä ilman Senaatin lupaa, määrätään korkeammiksi kuin maksut samoista kuljetuksista Suomen valtionrautateillä (§ 9). – Velvollisuus kuljettaa postia ja armeijan tarpeita, kumpikin eri korvausta vastaan.

Luotsi- ja majakkalaitos, vanhastaan. Myös se on kaupallinen laitos, ei mikään finanssi-instituutti. Sen merkitys. On valtion velvollisuus myös muita maita kohtaan. Tämä on selvästi valtion toimintaa.tillagt i marginalen

Luotsi- ja majakkalaitosten ylihallitus. Nykyiset ohjeet 9. toukokuuta 1870 ja 3 toukokuuta 1871. Finanssitoimituskunnan alainen.

Posti. Kuka haluaa meidän päivinämme olla ilman postia, [...]oläslig/saknad text aineellinen etu on tästä riippuvainen. Myös suotuisinta, että valtio hoitaa – myös kansainväliseltä kannalta.tillagt i marginalen Aloite kuningatar Kristiinan holhoojalta, sittemmin Kustaa Aadolf.

Postihallitus, ohjeet 8. helmikuuta 1817. Uusi ohjeistus tekeillä. – Siviilitoimituskunnan alainen.

Lennätin, entä tämä. Kuuluu Venäjän valtiolle, mutta = erillinen yhtiö. –

Nämä toiminnot eivät kuulu valtion laitoksiin yhtä välttämättömästi kuin oikeuslaitos ja huolehtiminen koulutuksesta. Mutta syyt ovat järkeviä, sympatiaa hyödyttäviä. Eivätkä puutu yksilön vapaaseen toimintaan, tarkoitus on ainoastaan sen helpottaminen.