1.11.1878 Finlands statsrätt
Finsk text
Suomen valtio-oikeus
Syyslukukausi 1878
26. luento 1. marraskuuta
Suomen valtio-oikeus. 2. osa
4. luku. Säädyt
1) Viimeksi korostin valtiopäiväjärjestyksen §:n 1 uutta säädöstä, että Suomen Säädyt edustavat Suomen kansaa. Se merkitsee, että vaikka Säätyjä on 4, Ritarikunta ja Aatelisto, Pappissääty, Porvarissääty ja Talonpoikaissääty, ne eivät saa katsoa olevansa eri säätyjen asiamiehiä, eri säätyintressien puolestapuhujia, kuten mahdollisesti voisi käydä. Uusi laki on säilyttänyt edustajien jaon 4 osastoon, jotka vastaavat entisiä neljää säätyä, joskin tietyin muutoksin, mutta samalla selvästi nimennyt heidät totaaliedustajiksi, koko kansan edustajiksi. – Korostin myös, että tämä edustusominaisuus on säädyillä vain silloin, kun ne ovat kokoontuneina valtiopäiville, ei silloin, jos samat ihmiset kokoontuvat jossain muualla. – Käsitteen Suomen kansa merkitys. Epäilyksettä tällä tarkoitetaan koko kansakuntaa. Siten on väärin soveltaa tätä vain suomea puhuvaan väestöön, kuten on tapahtunut, ja yhtä väärin on puhua suomenmaalaisesta kansasta kollektiivisena nimityksenä sekä ruotsin- että suomenkielisille.
Kansanedustamiskutsumuksen harjoittaminen edellyttää, että edustaja saa vapaasti noudattaa kutsumustaan eikä toimia valitsijoidensa puhetorvena, ei vain valitsijayhdistyksen tai alueelta saatujen ohjeiden toteuttajana. Tämä on myös valtiopäiväjärjestyksessä otettu huomioon: Siksi periaate §:ssä 1 on kansan edustaminen, ja edelleen on §:ssä 7 säädetty: Valtiopäivät eivät ole tätä tehtäväänsä harjoittaessaan sidottuja mihinkään muihin määräyksiin kuin maan perustuslakeihin.
Esikuva tähän on Ruotsin valtiopäiväjärjestys 10. helmikuuta 1810. § 1: Valtakunnan säädyt ovat Ruotsin kansan edustajia, eivätkä heitä voi valtiopäivämiestehtäväänsä hoitaessaan sitoa muut kuin Valtakunnan perustuslait.
Ennen kuin mennään selvittämään lähemmin näiden neljän säädyn koostumusta, vielä yksi yleistä merkitystä omaava säädös maan edustamisen organisoinnista.
Milloin Säädyt on koottava valtiopäiville? Valtiopäiväjärjestyksen § 2, sama alkutillagt i marginalen. Myös tässä suhteessa valtiopäiväjärjestys on tärkeä uudistus.
Meillä oli vain Hallitusmuodon § 28: Valtakunnan Säätyjen ei pidä jättäytyä pois kokoontumisesta, kun ne Kuninkaallisen Majesteetin toimesta koolle kutsutaan, sille paikalle ja siihen aikaan, kuin heille ilmoitetaan. – Vanhempina aikoina täsmällisemmin määrittelemättä. 1600-luvulla vuoteen 1660 de facto
lat. tosiasiallisesti keskimäärin joka 3. vuosi. Vuonna 1660 säädös tästä, – Kaarle XII, ei valtiopäiviä, 1719 taas säädös kokoontumisesta joka 3. vuosi. Arveluttava heikennys Säätyjen merkitykseen § 38 vuodelta 1771. – Olimme Suomessa kokeneet, että tästä aiheutui, tosin perustuslain hengen tukemana mutta ei sen kirjainta noudattamalla, että valtiopäiviä siirrettiin eteenpäin 54 vuodella!
Valtaistuinpuheessaan vuonna 1863 Hänen Majesteettinsa sanoi, että hän kutsuisi valtiopäivät koolle taas 3 vuoden päästä ja toivoi kutsuvansa ne säännöllisesti toistuville valtiopäiville. – Komitean ehdotus tästä. Oli siten syytä odottaa tällaista esitystä. Mutta sen sijaan saatiinkin sanat: Suomen Säädyt kokoontuvat vähintään joka 5. vuosi lakisääteisille valtiopäiville.
Kuvaile suhteellista jaksottaisuutta: maksimiaika määrätty. Tätä kuitenkin de aina noudatetaan valtion talousarvioiden vuoksi.
Entä miten muissa maissa: Tavallista on kokoontuminen joka vuosi. Ruotsissa on näin vuodesta 1866 lähtien. Myös Norjassa, siellä entinen 3 vuoden jaksotus muutettiin 24. huhtikuuta 1869 kokoontumiseen joka vuosi. Suuressa osassa Pohjois-Amerikan unionin valtioita kokoonnutaan nykyään joka toinen vuosi, (kun aikaisemmin oli kokoonnuttu joka vuosi).
Toivomusaloite 1877 – sen kohtalo ei voi olla arvon herroille tuntematon.
Periaatteena tässä: parempi yhteistyö, parempi valtiontalous, parempaa tottumusta työskentelyyn – jne. tietenkin myös enemmän vaikutusvaltaa. Huom. loppuosa §:stä 2.tillagt i marginalen
2) Nyt edustajiston koostumukseen. Neljä säätyä. Huom. tässä kyseeseen tulee vain niiden organisointi valtiopäivillä; – eivät yhteiskunnallisluontoiset säätyjen etuoikeudet. Siitä myöhemmin, se ei kuulu tähän.
I. Ritarikunta ja aatelisto. – Valtiopäiväjärjestyksen § 10. Tulee paikalle valtiopäiville Ritarihuonejärjestyksen mukaan, jonka tulee olla laadittu perustuslakien mukaisesti.
Original (transkription)
|1|
H. T.Höstterminen 78
Finlands statsrätttillagt av utgivaren
H. T.Höstterminen 78
26te FöreläsnFöreläsningen
1 Novbr.november
Finl.Finlands statsrätt 2 afd.avdelningentillagt
4 kapkapitlet. Ständerna.
1) Framhöll senast betydelsen af nya stadgdestadgande i
1 § L OLantdagsordningen att Finlands Ständer repres.representera finska folket.
Innebär att, oaktadt 4 Ständer R. o A.Riddarskapet och adeln, PrPräster BorgBorgare ooch Bö.Bönder,
så få dessa icke anses eller anse sig ss.såsom ombud
för skilda stånd, förande talan för de separata stånds-
intressen, hvilka möjligen kunna förefinnas. Nya lagen
bibehållit en represtivrepresentativ fördelning på 4 afdeln.avdelningar mot-
svarande de förra 4 stånden, om ock med vissa förändringar,
men tillika uttryckligen betecknat dem ss.såsom en total-
repres.totalrepresentation för hela folket. – Framhöll också, att denna
repres.representations befogenhet tillkomma ständer endast när
de äro samlade till landtdag, icke om de sammatillagt skullestruket individerna
skulle eljes samlas. – Betydelsen af ordet
det finska folket. Otvifvelaktigt att dermed
afses hela nationen. Således orätt att ss.såsom skedt
tillämpa detta endast på den finska talande befolkningen
och lika orätt att tala om finländska folket ss.såsom
kollektivt namn för svensk- och finskatalande.
Utöfvandet af folkrepres.folkrepresentationens kall förutsätter att
han skulle få fritt följa sin öfvertygelse, icke vara ett språk-
rör blott för valmän, icke endast verkställare af val-
korporationer eller distruktivasvårtytt instruktioner. Detta ock
i L O.Lantdagsordningen beaktadt: sålunda principen i 1 § är represen-
tera folket, vidare stadgat g.genom 7 §: Landtdagen
är i utöfningen af denna sin befattning icke bunden
af andra föreskrifter än landets grundlagar.
Förebild härtill Svenska R O.Riksdagsordningen 10 Febr.februari 1810.
§ 1: Riksens ständer äro Svenska folkets
Representanter, och kunna, i utöfningen af deras
Riksdagsmannabefattning icke bindas af andra
föreskrifter än Rikets Grundlagar.
Innan går till närmare redogörande för
sammansättningen af de fyra stånden, ännu en
|2|
stadgande af allm.allmän betydelse i afseend å organi-
sation af landets repres.representation
När skola StnaStänderna samlas till landtdag? –
2 § L O.Lantdagsordningen samma början.svårtytttillagt i marginalen
Äfven i detta afsdeavseende L. O.Lantdagsordningen en vigtig reform.
Vi hade blott 28 § R FRegeringsformen: Rikets Ständer
böra ej undandraga sig att sammakomma, tå the
af K. M.Kunglig Majestät blifva kallade, på den ort och tid som
them antydes. – I äldre tider obestämdt. På
16-talet till 60 de fakto i medeltal ungef.ungefär hvart
3dje år. 1660 stadgande härom, – Karl XII ingen
riksdag, 1719 åter hvart 3je år stadgat. – Ett betänkligt
försvagande af StasStändernas betydelse då 38 § 1772. – Vi
hade i Finl.Finland erfarit att detta, visserl.visserligen i stöd med
Grundlagens anda, men ej med dess bokstaf, blef en suspen-
dering på 54 år!
Trontalet 1863 sade att H MHans Majestät skulle kalla efter 3 år ochtillagt önskade kalla till perio-
diskt återkomndeåterkommande landtdagar. – Komités förslag dodito.
Man hade sålsåledes skäl vänta detta i prpos.proposition Men
i stället orden: Finl.Finlands Ständer sammankomma åt-
minståtminstone hvart 5te år till lagtima landtdag.
Beskrif relativa periodiciteten: maximi tid bestämd.
Denna blir dock de fakto alltid tillämpad, för statsregleringenssvårtytt
skuld.
Huru i andra länder: det vanliga hvarje år.
Sverige fr.från 1866.tillagt
Äfven Norge, de förut hvart 3je år blef 24 April
1869 såsvårtytt hvart år. I större delar af Nord-
amerikanska unionens stater hvart annat
år numera, (sedan förut hvart år).
Petition 1877 – dess öde kan ej vara för
herrarne obekant.
Det principiela härvid: bättre samverkan,
bättre statshushållning, mera vana, – etcetcetera, visserligensvårtytt
ock mera inflytande.
obs.observera resten af
§ 2.tillagt i marginalen
2) Nu till representationens sammansättning.
de fyra stånden. Obs.observera här blir blott
|3|
fråga om deras organis.organisation vid landtdag; – icke
om ståndsprivilståndsprivilegier af social natur. Derom
längre fram, det hör ej hit.
I. Ridderskapet och adeln. – – § 10 L O.Lantdagsordningen infinna
sig till landtdag enl.enligt Riddarhusordningen,
hvilken bör vara affattad i enlighet med grund-
lagarna.
Finlands statsrätttillagt av utgivaren
H. T.Höstterminen 78
26te FöreläsnFöreläsningen
1 Novbr.november
Finl.Finlands statsrätt 2 afd.avdelningen
4 kapkapitlet. Ständerna.
1) Framhöll senast betydelsen af nya stadgdestadgande i 1 § L OLantdagsordningen att Finlands Ständer repres.representera finska folket. Innebär att, oaktadt 4 Ständer R. o A.Riddarskapet och adeln, PrPräster,tillagt av utgivaren BorgBorgare ooch Bö.Bönder, så få dessa icke anses eller anse sig ss.såsom ombud för skilda stånd, förande talan för de separata ståndsintressen, hvilka möjligen kunna förefinnas. Nya lagen bibehållit en represtivrepresentativ fördelning på 4 afdeln.avdelningar motsvarande de förra 4 stånden, om ock med vissa förändringar, men tillika uttryckligen betecknat dem ss.såsom en totalrepres.totalrepresentation för hela folket. – Framhöll också, att denna repres.representations befogenhet tillkomma ständer endast när de äro samlade till landtdag, icke om de samma individerna skulle eljes samlas. – Betydelsen af ordet det finska folket. Otvifvelaktigt att dermed afses hela nationen. Således orätt att ss.såsom skedt tillämpa detta endast på den finska talande befolkningen och lika orätt att tala om finländska folket ss.såsom kollektivt namn för svensk- och finskatalande.
Utöfvandet af folkrepres.folkrepresentationens kall förutsätter att han skulle få fritt följa sin öfvertygelse, icke vara ett språkrör blott för valmän, icke endast verkställare af valkorporationer eller distruktivasvårtytt instruktioner. Detta ock i L O.Lantdagsordningen beaktadt: sålunda principen i 1 § är representera folket, vidare stadgat g.genom 7 §: Landtdagen är i utöfningen af denna sin befattning icke bunden af andra föreskrifter än landets grundlagar.
Förebild härtill Svenska R O.Riksdagsordningen 10 Febr.februari 1810. § 1: Riksens ständer äro Svenska folkets Representanter, och kunna, i utöfningen af deras Riksdagsmannabefattning icke bindas af andra föreskrifter än Rikets Grundlagar.
Innan går till närmare redogörande för sammansättningen af de fyra stånden, ännu en|2| stadgande af allm.allmän betydelse i afseend å organisation af landets repres.representation
När skola StnaStänderna samlas till landtdag? – 2 § L O.Lantdagsordningen samma början.svårtytttillagt i marginalen Äfven i detta afsdeavseende L. O.Lantdagsordningen en vigtig reform.
Vi hade blott 28 § R FRegeringsformen: Rikets Ständer böra ej undandraga sig att sammakomma, tå the af K. M.Kunglig Majestät blifva kallade, på den ort och tid som them antydes. – I äldre tider obestämdt. På 16-talet till 60 de fakto i medeltal ungef.ungefär hvart 3dje år. 1660 stadgande härom, – Karl XII ingen riksdag, 1719 åter hvart 3je år stadgat. – Ett betänkligt försvagande af StasStändernas betydelse då 38 § 1772. – Vi hade i Finl.Finland erfarit att detta, visserl.visserligen i stöd med Grundlagens anda, men ej med dess bokstaf, blef en suspendering på 54 år!
Trontalet 1863 sade att H MHans Majestät skulle kalla efter 3 år och önskade kalla till periodiskt återkomndeåterkommande landtdagar. – Komités förslag dodito. Man hade sålsåledes skäl vänta detta i prpos.proposition Men i stället orden: Finl.Finlands Ständer sammankomma åtminståtminstone hvart 5te år till lagtima landtdag.
Beskrif relativa periodiciteten: maximi tid bestämd. Denna blir dock de fakto alltid tillämpad, för statsregleringenssvårtytt skuld.
Huru i andra länder: det vanliga hvarje år. Sverige fr.från 1866. Äfven Norge, de förut hvart 3je år blef 24 April 1869 såsvårtytt hvart år. I större delar af Nordamerikanska unionens stater hvart annat år numera, (sedan förut hvart år).
Petition 1877 – dess öde kan ej vara för herrarne obekant.
Det principiela härvid: bättre samverkan, bättre statshushållning, mera vana, – etcetcetera, visserligensvårtytt ock mera inflytande. obs.observera resten af § 2.tillagt i marginalen
2) Nu till representationens sammansättning. Doriginal: de fyra stånden. Obs.observera här blir blott|3| fråga om deras organis.organisation vid landtdag; – icke om ståndsprivilståndsprivilegier af social natur. Derom längre fram, det hör ej hit.
I. Ridderskapet och adeln. – – § 10 L O.Lantdagsordningen infinna sig till landtdag enl.enligt Riddarhusordningen, hvilken bör vara affattad i enlighet med grundlagarna.