24.9.1878 Finlands statsrätt

Suomen valtio-oikeus

Syyslukukausi 1878

4. luento 24. syyskuuta

Suomen valtio-oikeus, johdanto

Kustaa II Aadolfin kuninkaanvakuutus Nyköpingissä 31. joulukuuta 1611, – lupaus hallita yleisestä Maanlain kuninkaan valan mukaan.

Neuvosto ja säädyttillagt i marginalen

1) Mitään uutta lakia ei säädetä tai vanhaa muuteta tai kumota ilman Valtioneuvoston ja säätyjen puoltoa, suostumusta ja täytäntöönpanoa;

2) ei tarjota sota-apua, lisäveroja, tulleja tai vekseleitä tai muita lisärasitteita eikä sotamiehenottoja valtakunnan suojelemiseksi ja puolustamiseksi ilman Valtioneuvoston tietoisuutta ja neuvoja ja heidän suostumustaan ja osallisuuttaan;

3) ei rasiteta säätyjä monilla herrainpäivillä, vaan vain silloin, kun niitä todella tarvitaan ja syyt säätyjen kokoontumiseen ovat Valtioneuvoston etukäteen harkitsemia ja yhteisymmärryksessä hyväksymiä;

4) ei aloiteta sotaa tai sovita rauhasta ilman Valtioneuvoston ja säätyjen tietoisuutta ja suostumusta.

Edelleen: viiteen korkeimpaan virkaan, muiksi valtioneuvoksiksi, kamarineuvoksiksi ja laamanneiksi, maaherroiksi syntyperäisiä ruotsalaisia aatelismiehiä, samoin mieluiten aatelismiehiä kihlakunnantuomareiksi;

huolehditaan papiston ja koululaitoksen riittävästä ylläpidosta;

ei vangita tai tuomita ketään pelkän ilmiannon perusteella tai ilman että hän tuntee syyttäjänsä, ja hänet asetetaan yhdessä tämän kanssa oikeuden eteen; ei irtisanota virkamiestä ilman tutkimista ja tuomiota. Vuoden 1772 hallitusmuodon § 2.tillagt i marginalen

Ei Maanlain kuninkaankaarta muuttavaa mutta varmaan kehitysvaihe siitä teenpäin – aristokratiaa koskevin lisäyksin. Neuvoston asema, sen velvoitteet, päivätty 4. kesäkuuta 1612. Aikaisempaa Maanlain valaa täydennetty, ja siihen on lisätty, että uskollisuudella ja ahkeruudella hoidetaan ne kutsumukset ja virat, jotka kuningas voi haluta uskoa Neuvoston jäsenille. Lisää valtaa… huom. valtiopäiviltä tarvitaan niiden suostumus. – Miten todellisuudessa sitten kävi.

Tämä on sitä perustuslaillista monarkiaa aristokraattisella perustalla, joka nyt tulee esiin kehittyneempänä kuin aikaisemmin.

”Säätyjä” ei ole vielä määritelty. Käytäntö on vastannut siihen kysymykseen: aatelisto, papisto, kaupunkilaismiehet, talonpojat ja lisäksi vuodesta 1595 sotilaskomentajat.

Örebron valtiopäiväjärjestys, päivätty 24. tammikuuta 1617. Järjestys, jota tulee noudattaa valtakunnan säätyjen kokouksissa ja tapaamisissa, samoin kuin valtiopäivien äänestyksissä. Järjestys valtiopäivien avajaisissa: perintöruhtinaat, Neuvosto, aateliset ja sotilaskomentajat, papit, porvarit, talonpojat. – Kuningas luovuttaa asiat käsiteltäviksi. – Säädyt kukin omassa kamarissaan pitämässä neuvoa, kuitenkin keskustelu voi tapahtua myös yhdessä. Vastaus sitten valtiosalissa hänen Kuninkaalliselle Majesteetilleen. Siinä selitetään ”tähän johtaneet syyt”. – Jos säätyjen välillä on toisistaan eroavia mielipiteitä, niistä on neuvoteltava kuninkaan edessä, kunnes yksimielisyys saavutetaan tai kuningas ottaa asiasta irti sen, mikä siinä on parasta. – Tämä pelkästään deliberatiivinen ääni lienee kuitenkin koskenut hallinnollisia ja taloudellisia kysymyksiä, – lakeihin tarvittiin kaikkien jaa-ääni, – suostuntaverosta päättämisestä äänesti kunkin sääty erikseen. –

Puutteet: Ei vaalijärjestystä. – Käytäntö: osittain yleiset valtiopäivät (joissa valiokuntien asettaminen oli tuona aikana alkanut.), osittain valiokunnat (tavallisesti ilman talonpoikia), osittain maakuntakokoukset.

Vuoden 1626 Ritarihuonejärjestys 6. kesäkuuta. Kaikki aateliset Ruotsista ja Suomesta, vanhat ja uudet, tuli merkitä kirjoihin ja jakaa suvuttain, sekä nämä 3 luokkaan. – Valtiopäiville voi jokainen aatelismies osallistua, mutta jokaisella suvulla oli vain 1 ääni, jonka antoi suvun niille valtiopäiville valitsema suvun päämies.tillagt i marginalen

Äänestys luokittain, sotilaskomentajilla toisarvoinen ääni.tillagt i marginalen

Neuvosto istui mutta ei osallistunut päätöksien tekoon, koska tämä oli valtiopäivillä erillinen sääty.tillagt i marginalen

”Ruotsin valtakunnan neuvosto ja säädyt jne.”tillagt i marginalen

Sellaisia ilmauksia kuin: Tätä harkittu meidän rakastettavan valtioneuvostomme, sitten toisten säätyjen kanssa.tillagt i marginalen

Vuoden 1634 Hallitusmuoto (päivätty 29. heinäkuuta).

1) yksimielisyys uskonnosta. 2) kruununperimys kuten aikaisemminkin. 3) Valtioneuvostossa ei rajoitettua lukumäärää, mutta varsinaisia 25, joista 5 korkeita virkoja: muistuttamassa kuninkaan ja valtakunnan oikeudesta, neuvomassa, mikä on hyödyllistä, vahvistamassa säätyjä ja rahvasta uskollisuuteen ja halullisuuteen. – 4) suurempaan lujuuteen ja järjestykseen: hovioikeudet, sotaneuvosto, amiraliteetti, kanslia ja laskukamari. – Huom. 4 hovioikeutta, Tukholmassa, Jönköpingissä, Turussa ja Tartossa. – Lisäksi pienempi hovioikeus Preussissa. Korkeimpien henkilöiden rikoksiin tai tärkeisiin asioihin valtiollinen tuomioistuin, erityisesti hovioikeudet, loput ratkaisee Valtioneuvosto, maaherrat sekä 1 pormestari Tukholmasta, Göteborgista, Norrköpingistä, Turusta ja Viipurista, jotka tuomitsevat säätyjen puolesta.

5) Maakuntahallitus, tiettyjä maaherrakuntia eli kuvernementteja 23, joille ohjeena: hallituksen edustaja kaikessa. – Laamannikuntia 14. – ei maaherraa siinä laamannikunnassa, jonka laamanni hän on.

6) Muita hallinnonhaaroja ja sotilashallintoa.

7) 5 kollegiolla kontrollivastuu. – Virkamieskokouksia Tukholmassa asioiden selvittämistä varten. –

8) Jos tarvittiin säätyjen mietintö, mutta kiireen tai muun syyn vuoksi sitä ei voitu saada, niin kutsuttiin kokoon valiokunta, 2 aatelismiestä jokaisesta laamannikunnasta, piispa ja superintendentti sekä yksi valtuutettu Tukholmasta, Uppsalasta, Göteborgista, Turusta ja Viipurista.

9) Mutta yleisille valtiopäiville: koko Valtioneuvosto, – aatelisto, – piispat, superintendentit, 2 joka kapitulista ja 1 pappi aina kahdesta kihlakunnasta, – everstejä, everstiluutnantteja, majureita ja 1 ratsumestari tai kapteeni jokaisesta rykmentistä, 1 pormestari ja 1 raatimies tai muu tärkeä porvari joka kaupungista, 1 talonpoika jokaisesta Ruotsin ja Suomen kihlakunnasta. Näitä kokouksia arvostettiin ja pidettiin oikeina yleisinä valtiopäivinä.

Yleiset ehdot valtiopäivämiehelle: Pysyvä asunto Ruotsin ja Suomen rajojen sisäpuolella.

Kuninkaan poissa ollessa 5 korkeinta virkamiestä toimivat kollektiivisesti kuninkaan sijaisina ja hänen puolestaan, päättivät hänen nimissään; jos kruununperijä oli alaikäinen, hänen sijaisenaan oli koko hallitus.

Yleiskehitys: kohti keskitettyä aristokraattista virkamiesvaltaa; sen huomaa nimittäin siitä, ettei säätyjen koolle kutsumiselle ole määrätty mitään tiettyä aikaa.

Vuosina 1633–1644 oli 13 valtakunnankokousta, joista 5 valiokuntakokouksia. Vuonna 1658 olivat viimeiset valiokuntavaltiopäivät. Kuningas oli itse valinnut niihin osallistujat.

Suuruuden aika, Oxenstjerna – Kristiina [...]oläslig/saknad text Kaarle X. Järjestystä ja voimaa, joita heikensi vain läänitystn tuhlaava jakaminen.tillagt i marginalen

Jo Kustaa II Aadolf oli kerran pyytänyt ulkomaanpolitiikkaa varten salaista valiokuntaa, tämä oli sen jälkeen tavallista. –

Vuoden 1660 lisäasiakirja, tärkeintä holhoojille, – virkamiesten kyltymättömyys sekä ylennys ansion mukaan myös aatelittomille parhaimpia virkoja lukuun ottamatta.

Valtakunnankokoukset joka 3. vuosi, maakuntakokoukset ja valiokunnat lakkautettiin.

Aateliston ylivalta – vaihtuvuus ja heikkous holhoojahallituksessa – ei voinut tuottaa onnea. tillagt i marginalen

Tuhlaava läänitysten jakaminen oli mennyt niin pitkälle, että aatelistolla oli hallussaan ⁵/₆ kaikesta maasta.

Kaarle XI 1672. Salaisia neuvonantajia, koska suhtautui neuvostoon epäluuloisesti.

Aatelittomat säädyt kääntyivät luonnollisestikin kuninkaan puoleen saadakseen apua aristokratian ylivoimaa vastaan.

Vuonna 1680 ilmoitettiin, ettei vuoden 1634 ja [...]oläslig/saknad text hallitusmuoto sitonut kuningasta, vain laki ja lain säädökset, eikä hän ollut sitoutunut noudattamaan neuvoston mielipidettä, vain kuulemaan sen, – itse hän oli vastuussa vain Jumalan edessä, – Neuvoston välittäjäasemaa rajoitettiin.

9. joulukuuta 1682 hyväksyntä tuolloin Neuvoston ja säätyjen valtiopäivillä tekemille kahdelle selvitykselle, jotka koskevat Kuninkaankaaren lukua 4 sekä useita muita asioita.

1) täysi yksinvaltius hallinnollisessa lainsäädännössä

2) yleinen laki odottaa, että hänen Kuninkaallinen Majesteettinsa antaisi säätyjen osallistua hänen päätöksiinsä siten, että ne saisivat antaa niistä lausuntonsa.

Tämä oli yksinvaltiusjulistus. Jäljelle jäi verotus, – se myös pysyi sellaisena, paitsi että sodan aikana kuningas neuvottelisi varojen hankkimisesta ilman säätyjen kuulemista. (1693)

Näin sitten reduktiolahjoitusmaiden peruutus jne.