17.3.1876 Förvaltningsrätt

Hallinto-oikeus

Kevätlukukausi 1876

14. luento 17. maaliskuuta

Palkanmaksuajankohta virkaan astuvalle ja siitä eroavalle. Oikeuden mukaan pitäisi tämän oikeuden saada julkiseen tehtävään kuuluvia tuloja tulla voimaan, kun viranhaltija astuu virkaa hoitamaan, ja lakata sillä hetkellä, kun hän eroaa virasta. Niin ei kuitenkaan ole asian laita. Meillä ei tuloja lasketa päiväkohtaisesti vaan tietyille, pidemmille ajanjaksoille. – Viranhaltija ei saa palkkaa, ennen kuin sellainen ajanjakso on alkanut. Erotessaan hän ei myöskään ole velvollinen antamaan edellistä periodia muille. Nämä ajanjaksot ovat erilaisia osittain erilaisten virkojen, osittain erilaisten tulojen vuoksi. Siviili- ja sotilasviroissa kokonaisia kuukausia – kirkollisissa vuosi, 1. toukokuuta – 30. huhtikuuta. Tulonsaajaksi astutaan 1. toukokuuta nimityksen jälkeen, mikäli silloin on vapaita paikkoja, muutoin vasta seuraavan toukokuun 1. päivänä, jos niitä on vapaina. – Jos heti on vapaina, niin = siviilivirassa.

Nämä ajanjaksot koskevat säännöllisiä palkkatuloja, poikkeuksena puustellimaa tai muu palkaksi luovutettu maa. – Kaupungin talossa asuneella virasta eronneella tai hänen kuolinpesällään on oikeus nauttia laillisesta muuttoajasta, vasta sen jälkeen seuraaja muuttaa taloon. Puustelli, jossa on maanviljelystä, haltijan poistuminen irtisanomisen kautta – muuttopäivä kirkollisvuoden aikana – sen päätyttyä sisään muuttaa seuraaja. – Tästä kirkolliset puustellit ovat poikkeus kuten muunkin pappien palkkatulon kohdalla.

Satunnaiset tulot, sporttelit, heti.

Eroaminen julkisesta virasta. Joko ilman mitään sitä varten suoritettua toimenpidettä viranhaltijan taholta, tai myös sellaisen jälkeen. a) erottaminen tai kuolema, b) eroaminen omasta pyynnöstä. – Jos erottaminen oli harmaalla paperilla, oli aikaisemmin kyse erottamattomuusasiasta, – siten nyt kuolema – eroaminen omasta pyynnöstä.

a) Virkamiehen kuolemantapauksesta on säädetty, että ilmoitetaan asianomaiselle viranomaiselle inventoinnista – käsillä olevista varoista, varastot ja tavarat järjestetään.

b) eroamista omasta pyynnöstä koskevat seuraavat säännöt.

Kuten viimeksi mainittiin, suhde valtion ja sen toimijoiden välillä on sopimussuhde. Sitä ei voi yksipuolisesti purkaa. Kuten valtiokaan ei voi mielivaltaisesti erottaa, ei myöskään sitä palveleva voi jättää tehtäviään ilman lupaa. Eroa on sen vuoksi anottava asianomaiselta viranomaiselta, nimittäin siltä, joka hänet on nimittänyt, mutta anomus jätetään siihen laitokseen, jonka palveluksessa hän on, koska sieltä on lähetettävä hänen eroanomuksensa lisäksi lausunto siitä. Tämä sen selvittämiseksi, voisiko eron myöntämiselle olla jotain esteitä. – Vasta kun ero on myönnetty, voi viranhaltija katsoa olevansa irtisanoutunut.

Voiko esteitä löytyä ja voidaanko joku pakottaa pysymään valtion palveluksessa pidempään kuin hän itse haluaa?

Palvelussopimuksessa määritellään irtisanomisaika tai tietty aika yksityisenä sopimuksena, ellei tätä aikaa ole, palveluksesta eroamaan haluava saa täyden eläkkeen, mikä tarkoittaa samaa kuin käsite täysinpalvellut. – Asia on siten käsitettävä näin: jos virkamies tai toimenhaltija osoittaa pätevillä syillä, että jääminen tehtävään olisi hänelle vahingollista, hänen pitää päästä vapaaksi sitoumuksestaan. Mutta se, että eroamista täytyy anoa, ei vain irtisanoutua, ja se riippuu valtion myöntymyksestä, sisältää oikeuden tutkia irtisanomisen perusteita. Valtion yleinen velvollisuus huolehtia kansalaisten hyvinvoinnista vaatii, että se otetaan huomioon tutkimalla. Esimerkki, jolloin valtio voi yleisen edun vuoksi joutua epäämään suostumuksensa tai siirtämään irtisanomisen voimaantulon aikaa. Syiden täytyy kuitenkin olla päteviä. Armeija sota-aikana. Muuten ei voi olla valtion etujen tai arvon mukaista vaatia pakolla pysymistä virassa. – Luottamuskysymyksiä voidaan myös esittää.

Papit eivät aikaisemmin voineet erota. Nyt vuoden 1869 kirkkolain §:n 142 mukaan. Jos pappi haluaa oma-aloitteisesti luopua papinvirasta, hänen pitää anoa sitä tuomiokapitulilta, jonka on kuultava hänen syynsä. Jos nähdään, että hän on tehnyt päätöksensä vilpittömästi ja kypsästi harkiten, eikä hän ole rikossyytteen alainen, mistä viran menettäminen voisi seurata, hän erotkoon virasta, mistä hänelle kirjeitse ilmoitetaan.

Hakemuksen muoto kirjallinen.

Myös erossa varojen, asiakirjojen ja tavaroiden inventointi.

Eläköityminen on tärkeä oikeuksien joukossa. Jossain vaiheessa voi luonnonjärjestys tulla vastaan, kun henkilö ei vähenevien voimien vuoksi enää kykene hoitamaan tehtäväänsä. Valtion etuhan vaatii, että tehtävät suoritetaan täysin voimin. Valtio ei siten voi eikä sen pidä vaatia, että henkilöiden, jotka ovat antautuneet julkiseen palvelukseen, ja joille siitä saatu palkka on ainoa tulonlähde, sanoutuisivat irti korkean iän saavutettuaan ja menettäisivät siten sekä työnsä että tulonsa. Yksilö jäisi silloin edelleen hoitamaan tehtäväänsä, vaikkakin olisikin jo työkyvytön. Vaikeaa olisi sanoa hänet irti, jos hänellä on uransa ajalta hyviä meriittejä. Kohtuus vaatii, että valtio edelleen avustaa ja huolehtii ihmisestä, joka on sen palveluksessa käyttänyt loppuun työkykynsä. Tämä on eläköitymisen peruste.

Tämä oikeus on meillä tietyin ehdoin suorittavilla virkamiehillä ja toimenhaltijoilla, poikkeuksina kirkon palveluksessa olevat. – Jaetaan tiettyihin luokkiin.

1) Siviilivirkamiehet. 28. heinäkuuta 1826 päivätty keisarillinen kuulutus: 65 vuoden ikä ja 35 vuoden palvelus valtiolla, täysi palkka – vähintään 55 vuoden ikä ja 30 vuoden palvelus – ¾ palkasta, vähintään 50 vuoden ikä ja 25 vuoden palvelus ⅔ – vähintään 40 vuoden ikä ja 20 palvelusvuotta – ½ – vähintään 35 vuoden ikä ja 15 vuoden palvelus ¼ palkasta loppuiän eläkettä.

12. kesäkuuta 1866 annetulla kuulutuksella alennettiin täyden eläkkeen saamisen ikää 63 vuoteen. Poikkeuksina tullivirkailijat: 60 vuoden ikä, 30 vuoden palvelus, tai jos on palveluksessa sairastunut vakavasti, täysi palkka. Nuoremmat tai lyhyemmän aikaa palvelleet saavat pitää noin ¾ – ⅔ – ¼ osan palkastaan. Keisarillinen kuulutus 31. tammikuuta 1816. Maanmittarit ja metsänhoitajat samoin.

2) Oppilaitokset, sekä opettajat että opettajattaret. Iästä riippumatta 35 vuoden palveluksen jälkeen täysi eläke (täysi palkka), 30 vuoden ¾, 25 vuoden ½, 20 vuoden ¼. – Jos vähintään 15 vuotta palvellut opettaja tai opettajatar sairastuu parantumattomaan tautiin tai tulee ilman omaa tuottamustaan aiheutuneesta syystä työhön kykenemättömäksi, saa ½ palkastaan, jos hän on ollut palveluksessa alle 25 vuotta, mutta täyden palkan, jos työvuosia on ollut enemmän.

Keisarillinen kuulutus 8. elokuuta 1872.

Yliopistossa 60 vuoden ikä, 25 vuoden palvelus –

Yleinen määräys kohtiin 1) ja 2). Myös palvelus määräaikaisena otetaan huomioon. Eläkkeelle haluavan on anottava ja pyydettävä silloin eroa sekä perusteltava sen syytä. Ylin valta myöntää eläkkeen, Hänen Majesteettinsa, joissakin tapauksissa Senaatti, vaikka varsinainen virasta eroaminen riippuisikin jostain muusta viranomaisesta. Tässä tapauksessa on odotettava eläkepäätöstä, ennen kuin irtisanoutumiskirje lähetetään.

Eläke lasketaan seuraavan kuukauden 1. päivästä sen jälkeen, kun ero on myönnetty.

3) Armeija. Keisarin asetus 13. heinäkuuta 1861. Kenraalit, upseerit ja aliupseerit sekä siviilivirkamiehet ja toimenhaltijat Suomen armeijassa, jotka saavat eron 60 vuoden iän ja 35 valtionpalvelusvuoden jälkeen, saavat eläkettä tiettyjen, samassa asetuksessa vahvistettujen summien mukaisesti. – Vuodet lasketaan vain 20 vuoden iästä lähtien. – Palvelusvuodet Venäjällä lasketaan mukaan. Aikaisemmin piti kuitenkin olla 10 Suomessa palveltua vuotta, mutta 5. syyskuuta 1872 päivätyn kuulutuksen määräyksen mukaan tätä ehtoa ei tarvita.

Jos on sairautta tai muu pätevä syy, niin 55 vuoden ikä, 30 vuoden palvelus ¾, – 50 – 25 palvelusvuotta – ⅔ – 40 – 20 – ½, – 35, 15 palvelusvuotta, niin ¼ osa täydestä eläkkeestä. – Jos joku on palveluksessa vakavasti haavoittunut ja asekyvytön, – täysi eläke iästä tai palvelusvuosista riippumatta. – Käynnissä olevan sodan aikana vuodet lasketaan kaksinkertaisina.

Eläkkeen voi menettää, jos tuomitaan rikoksesta. Yleinen sääntö: nuhteettomuus.

Eläke erinomaisesta palveluksesta. Myös sellainen myönnetään ”Erinomaisista palveluksista Keisarin ja isänmaan hyväksi tai muun pakottavan tilanteen vuoksi”. Keisarillinen kuulutus 16. elokuuta 1814.

Lesket ja lapset. Myös heidän selviytymisestään on huolehdittu. – Eri kassoja. Perusrahasto valtiolta, mutta useimmiten virkamiesten omia avustuksia. Puoliksi yksityisiä, puoliksi valtion laitoksia. Ohjesäännön vahvistaa hallitus.