3.5.1875 Finlands statsrätt

Suomen valtio-oikeus

Kevätlukukausi 1875

39. luento 3. toukokuuta

Säätyetuoikeuksien luonteen täytyy tietenkin olla sellainen, että tietyille yhteiskuntaluokille valmistellaan niiden avulla etuja ja pääsy kansakunnan suuren enemmistön edelle. Sen vuoksi ja asian luonteen nimissä ei talonpoikaissääty voisi olla etuoikeutettu luokka. Oli kuitenkin niin, kun tehtiin vertailua talonpoikiin, että oli suuri joukko maanomistajia, jotka aatelisina maanomistajina saivat etuoikeuksia, kuten myös kirkolliset ja papilliset virkamaat saivat vapautuksia. Etuoikeuksienhan täytyy merkitä poikkeusetuja verrattuna yleiseen, normaaliin kansalaisoikeuteen. Kuka siis edustaisi viimemainittuja, jos rahvaskin on etuoikeutettu sääty?

On kuitenkin puhuttu myös rahvaan etuoikeuksista. Sellaisen puheen syntyä on etsittävä hallitsijoiden ajalta, kun oli annettu lupauksia suojella rahvasta aateliston hyökkäykseltä ja mielivaltaista maaveron kantoa vastaan. (Isojako oli tässä suhteessa sellainen toimenpide). Vapaudenajan alkaessa löydetään 3. kesäkuuta 1719 annetusta Kuninkaallisesta päätöslauselmasta, joka koskee Valtakunnan tavallisen ruotsalaisen ja suomalaisen Rahvaan yleistä valitusta vuoden 1719 Valtiopäivillä ”Kuten Hänen Kuninkaallinen Majesteettinsa on Valtakunnan Säädyille armollisesti vakuuttanut säilyttävänsä heidän privilegionsa ja etuoikeutensa, niin on myös rahvaan luotettava tähän lupaukseen. Ja Kuninkaallinen Majesteetti haluaa armollisesti vahvistaa aikojen kuluessa rahvaalle annetut etuoikeudet sen jälkeen, kun Hänen Kuninkaallinen Majesteettinsa on käynyt ne läpi ja päivittänyt ne tämän ajan olosuhteita vastaaviksi, ja siksi Rahvas (siis Talonpoikaissääty) velvoitetaan lähettämään ne alkuperäisinä tai uskottavina Kopioina.” Sen jälkeen seuraa 36 kohtaa, joista melkein kaikki liittyvät verotuskysymyksiin ja tiettyihin valtiopäivävaaleja koskeviin huomioihin.

Siksi siis hallinto-oikeutta.tillagt i marginalen

Päätöslauselma 1720.

Sitten 17. syyskuuta 1723. Päätöslauselma ja Selvitys kaikista Ruotsin ja Suomen Rahvaan yleisistä, vuoden 1723 valtiopäivillä tekemistä valituksista. – Esimerkki: § 4tillagt i marginalen ”Niiden, jotka ovat saaneet armahduksen tai läänityksen kruununtilana, on tyydyttävä tilan tuottoon eikä pidä tunkeutua Talonpojan taloihin.” Useita samaan tarkoitukseen, - koko joukko sanomista Ritarien ja sotilaiden väkivaltaa vastaan. Sotilasrasitteen ja muun verotuksen selvittäminen. Lisäksi erilaisia yksityiskohtia. Kaikkiaan 89 kohtaa. – Niillä on historiallinen merkityksensä todisteina siitä, ettei hallinto ole toiminut oikein ja sääntöjen mukaisesti, ettei oikeusturva ollut verotusasiassa täydellinen, mutta – etuoikeuksia ne eivät olleet.

Jätän väliin Vapaudenajan lukemattomat päätöslauselmat ja siirryn Hänen Majesteettinsa avoimeen Kuninkaalliseen vakuutukseen ja Vahvistukseen Ruotsin ja Suomen Rahvaan vapauksista ja oikeuksista, päivätty 4. huhtikuuta, oikeastaan 23. helmikuuta 1789.

§ 1. Henkilökohtainen turva ei ole etuoikeus vain siksi, että se asettaa varakkaan varattoman edelle.

§ 2. Koskee jokaista verotilan omistajaa, kuului hän mihin säätyyn hyvänsä. Eikä edes ole reaalinen etuoikeus, vaan pääasiassa omistusoikeuden loukkaamattomuuden tunnustamista. Verollepanon muuttamattomuus on 4 säädyn päätös, johon on sen vuoksi hyväksyttävä uusia perusteita, kun taas muussa maaveroa koskevassa muutoksessa päätös on 3 säädyn, niin kuin aikaisemmin on sanottu.

§ 3. Muutettu Valtiopäiväjärjestyksen §:ssä 13. – Lisäys Valtiopäiväjärjestyksen §:ssä 21. Sihteeri Valtiopäiväjärjestyksen §:ssä 28.tillagt i marginalen

§ 4. Koska tämä yhteisoikeus koski sekä rahvasta että maaseudun tilanomistajia vuoden 1868 elinkeinolain §:n 22 mukaan, se ei ole säätyetuoikeus, vaan maanviljelyksen reaalinen etu niitä rajoituksia vastaan, joiden alainen kauppaoikeus muuten vielä on. – Siinä oleva kielto kumottu samassa §:ssä 22.

§ 5 Reaalinen, ei säätyä koskeva.

§ 6. Myös reaalinen, kaikille maanomistajille.

§ 7. Sotilaiden kutsuminen ei ole mikään etuoikeus. Aikaisemmin oli kysymys väkivaltaisesta värväyksestä. Sen estäminen kuuluu yleensä oikeussuojaan. Yleistä asevelvollisuutta on käsitelty aikaisemmin.

Huom. Verotila ja Kruununtila 21. helmikuuta 1789.tillagt i marginalen

Eivät siis ole henkilökohtaisia eivätkä säätyetuoikeuksia. Pikemminkin edustamisoikeutena on pidettävä maanomistajan toimimista maaseutupiirin edustajana yleensä, vain kun aatelisto, papisto, joilla muuten on oikeuksia, sekä valtion virkamiehet suljetaan tämän oikeuden ulkopuolelle.

Tämän tarkastelun tulos siis on, että jäljellä on vain vähäisiä sirpaleita sellaisista säätyetuoikeuksista, jotka ovat ristiriidassa sen periaatteen kanssa, että valtiossa kaikki ovat oikeudellisesti tasa-arvoisia. – Vain suuri osa nk. säätyetuoikeuksien sisällöstä ei ole lainkaan sellaista, että sitä olisi pidettävä etusijana tai poikkeuksellisena etuna, vaan ne sisältävät säädöksiä, jotka koskevat osittain perinteistä eriarvoisuutta tarkasteltaessa erilaisia maakiinteistöjä verotuksen kohteina, – osittain liittyvät tiettyihin virkoihin, - osittain taas vain vahvistavat, mitä yleisen lain perusteella olisi joka tapauksessa voimassa kaupunkien omistusoikeuden puitteissa. – Ja sisällöltään ne kuuluvat vain sikäli valtio-oikeuteen, että niille vaaditaan 4 säädyn päätös.

Sisällöltään siten enimmäkseen hallinto-oikeuteen kuuluvaa. Mutta kuitenkin tarkasteltavissa valtio-oikeudessakin osittain siksi, että 4 säätyä määrää, osittain ne kuitenkin osoittavat, miltä pohjalta meidän 4 säätyämme tekevät päätöksiä yhteiskunnalliselta kannalta katsoen. tillagt i marginalen

Poikkeukseksi kaikkien tasa-arvosta lain edessä voidaan myös katsoa, että osalla kansalaisista on vähemmän oikeuksia kuin kansalaisilla yleensä.

1) Naiset. Sitten kun he saavat tulla täysi-ikäisiksi, niin he ovat ainakin yksityisoikeudellisesti itsenäisiä. Mutta heillä ei ole pääsyä kaikenlaisiin valtion virkoihin. Joihinkin osiin hallintoa kuitenkin, ja koululaitoksen piiriin. Konsistorianomustillagt i marginalen. Asia kyllä etenee. – Eivät ole vaalikelpoisia kunnanvaltuustoihin – eivät valtiopäiville jne.

2) Vieraan uskonnon harjoittajat, esimerkiksi pääsyssä valtion virkoihin. Tämä asenne on ylimenovaiheessa, tarkoitus on tehdä kansalaisoikeudet tunnustuksesta riippumattomiksi.

3) Vastuuttomat henkilöt. Vastuuttomaksi katsotaan sellainen, joka ei ole julkisessa virassa eikä harjoita vapaita taiteita, opintoja, kauppaa, tehdastoimintaa, käsityöammattia, merenkulkua, maanviljelystä, kaivostoimintaa tai toimi muulla vastaavalla elinkeinonhaaralla, eikä saa elantoaan omista varoistaan tai toimeentuloaan muita hoitamalla, tai ellei hänellä ole sellaista virkaa, jota voimassa oleva palkkasäädös sekä liiketoimintavapaus ja käsityöammattisäännöt ohjeistavat. Vastuuton on myös sellainen, jonka kunta tai sen asiamies todistavat työhaluttomaksi tai elintavoiltaan siveettömäksi ja kykenemättömäksi elättämään itseään rehellisellä tavalla 23. tammikuuta 1865 päivätyn Keisarillisen asetuksen §:n 1 mukaisesti. – Periaatteena tähän on valtion vaatimus hyödyllisestä toiminnasta – kulkurielämän sopimattomuudesta – oikeusturvasta. Hän ei saa poistua kunnastaan ilman lupaa.

Ja hän on aivan toisten lakien [...]oläslig/saknad text alainen kuin muut kansalaiset. – Hänet voidaan vangita Kuvernöörin käskystä, vaikkei häntä edes epäiltäisi rikoksesta jne.

Niitä, jotka on julistettu kansalaisluottamuksensa menettäneiksi, – kuten vangit, – ei ole syytä täällä edes mainita. He saavat rangaistuksen rikoksestaan. Ja rikoksen täytyy aina suurentaa kansalaisen poikkeusasemaa.

Kunnan ja läänin asema valtioon nähden kuuluu hallinto-oikeuteen.

Näin on nyt siis käyty läpi se, mitä perustuslakimme ja muut säädöksemme sisältävät niistä aiheista, jotka kuuluvat valtio-oikeuteen sen varsinaisessa merkityksessä, eli valtiosääntöoikeuteen erotuksena valtiohallinto-oikeuteen. Hallitsijan ja kansan edustajien sekä tuomioistuinten tehtävät, – lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta, – kansalaisen asema valtiovaltaan nähden. – Isänmaan unioniasema.

Minun on myönnettävä, että tunnen kaipausta jättäessäni tämän aiheen. Toivottavasti se vielä tulee käsiteltäväksi. Vuodet voivat vieriä, ennen kuin tämä taas otetaan esiin. Ne, jotka nyt ovat kunnioittaneet luentojani tarkkaavaisuudellaan, eivät varmaankaan silloin enää istu tässä salissa. Minä itse toivoisin sitä kuitenkin, sillä minun on kai kuitenkin saatava toivoa, että esitykseni, jonka silloin pidän suuremmalla varmuudella kuin nyt, tulisi myös selvemmäksi, täydellisemmäksi ja varmemmaksi kuin tämä nyt päättynyt on ollut. Mutta jos Te olettekin löytäneet näistä luennoista monia puutteita, niin haluan uskoa, että Teille aine on kuitenkin tullut tutummaksi, – ja että Te olette vieneet täältä mukananne uusia ajatuksia, joilla on merkitystä. Mihin asemaan te tulettekin pääsemään, kun ryhdytte valtiossa toimintaan, - aina osoittautuu tärkeäksi, että on tietoa meidän valtio-oikeudestamme. Tätä tietoa vaaditaan, kun joudutaan arvioimaan eteen tulevia tilanteita, jotta pystytään puolustamaan oikeutta, joka on vaarassa. Mutta sitä tarvitaan myös, jotta pystytään osallistumaan kypsällä harkinnalla uudistuspyrkimyksiin. Juristit eivät ole mitenkään vapaita sellaisesta osallistumisesta. Päinvastoin. Ja ilman näkemystä meidän valtio-oikeutemme käytännön tuntemisen tarpeellisuudesta on tietämys siitä jo sen oman itsensä vuoksi kannattanut hankkia. Juuri valtion organisaatiosta, sen julkisen oikeuden peruspiirteistä, kansakunnan varhaiset kohtalot [...]oläslig/saknad text ovat nyt tuloksina nähtävissä. Juuri tämän tuloksen pohjalle kansakunta voi rakentaa tulevaisuutensa. Muinaisten aikojen perustalla seisovana sen nykyisellä olomuodolla on avain tulevaisuuteen. – Niin merkityksettömiä kuin me olemmekin valtioiden joukossa, on meidän valtio-oikeutemme tutkimisen kuitenkin oltava lenkki siinä poliittisessa tiedossa, johon yleinen, teoreettinen valtio-oikeus jatkuvasti rakentuu totuuden ja oikean löytämiseksi kysymyksestä inhimillisen yhteenkuuluvuuden korkeimmasta muodosta, valtiosta. Kiitän osoittamastanne mielenkiinnosta.