Talouskysymyksiä
III
Huomautimmekin aiemmin siitä merkillisestä seikasta, että valtion tulo- ja menoarvioon kirjattua yleisten valtionvarojen ylijäämää ei ole koskaan merkitty seuraavan vuoden tulo- ja menoarvioon. Näin ollen täytyy olettaa, että tämä ylijäämä on joko johtunut laskuvirheestä, kun tulot ovatkin osoittautuneet arvioitua pienemmiksi – tai se on pääomitettu tai että se on kulunut valtion tulo- ja menoarvion ulkopuolisiin menoihin.
Ensimmäinen vaihtoehto ei kuitenkaan tule ainakaan viime vuosien osalta kysymykseen, mikä on enemmän tai vähemmän julkisesti myönnetty. Jokainen joka on kansalaisvelvollisuutensa edellyttämällä tavalla pyrkinyt pysyttelemään ajan tasalla taloudellisesta tilanteesta, on epäilemättä pannut tarkkaavaisena merkille tiedot, joita on ajoittain julkistettu eräiden tulonlähteiden tuotoista. Tärkeimpiä näistä tiedoista ovat saapuvat tullimaksut, jotka arvioidaan tulo- ja menoarvioissa hyvin pieniksi. Jos virallisessa lehdessä Finl. Allm. Tidningissä julkaistuja, maksujen todellista suuruutta koskevia tietoja verrataan tulo- ja menoarvioon, osoittautuu, että saatujen tullivarojen ja sahausmaksujen kokonaissumma on ylittänyt tulo- ja menoarviossa ennakoidun summan,
| vuonna | 1872 | 1.8svårtytt58svårtytt,015: 05 markalla. |
| ” | 1873 | 2 520 637: 90 ”. |
| ” | 1874 | 4 753 357: 66 ”. |
| ” | 1875 | 4 992 604: 55 ”. |
Kokonaisylijäämä markkoina 14 124 895: 16 näiltä neljältä vuodelta.
Tässä on syytä tarkastella myös toista tuloerää, jota ei ole mahdollista ennakoida varmasti, nimittäin rautateiden tuottoja. Jos tarkastellaan ainoastaan bruttotuloja, niissäkin havaittaisiin huomattava ero tulo- ja menoarvion ja todellisen tuloksen välillä jälkimmäisen eduksi. Tässä ratkaisevaa on kuitenkin nettotulos. Ja liikennöintikustannukset ovat nousseet suhteessa vielä tulojakin enemmän. Valtion rautateiden nettoylijäämä oli
| 1872 | Suomen markkaa | 779 720: 73 | suurempi |
| 1873 | ” | 213 327: 97 | ” |
| Yhteensä | 993 048: 70 | suurempi | |
| 1874 | Suomen markkaa | 8,008: 71 | pienempi |
| 1875 | ” | 599 462: 82 | ” |
| Yhteensä | 607 471: 53 | pienempi |
kuin valtion tulo- ja menoarvioon on kirjattu, eli näiltä vuosilta vain 385 577: 17 markkaa arvioitua enemmän.
Valtion tulo- ja menoarvioon kirjattu yleisten valtionvarojen ylijäämä näiltä neljältä vuodelta oli 1 039 029: 07 markkaa.
Vuosilta 1873–74 yleisistä valtionvaroista olisi siis pitänyt jäädä 15 849 301 markkaa 40 penniä enemmän kuin tulo- ja menoarvioon oli samalta ajalta kirjattu yleisen valtiorahaston menoiksi.
Kun tulli- ja sahausmaksut noussevat vuodelta 1876 jo julkaistujen lukujen mukaan noin 4 miljoonaa markkaa tulo- ja menoarviossa ennakoituja suuremmiksi; kun kyseisessä tulo- ja menoarviossa ylijäämäksi arvioidaan yli ½ miljoonaa, ja kun lisäksi vielä valtion metsät ovat viime vuosina tuottaneet enemmän kuin budjetteihin on kirjattu, yleisen valtiorahaston tulojen ylijäämän pitäisi viimeksi kuluneiden viiden vuoden ajalta olla vähintään 20 miljoonaa markkaa.
Tätä ylijäämää ei kuitenkaan ole, kuten jo mainitsimmekin, varattu käytettäväksi tulevana budjettivuonna. Ne on osaksi pääomitettu ja osaksi käytetty. Saatavilla ei kuitenkaan ole virallista tietoa siitä, kuinka paljon on varattu mihinkin käyttöön. Tiedetään, että valtio osti Hangon rautatien, ja oletetaan, että ostohinta on saatu juuri valtiontalouden ylijäämävaroista. Tiedetään myös, että näistä varoista on myönnetty lainoja, mutta niiden määrästä ja siitä, kuinka paljon tulo- ja menoarvion ulkopuolisia valtion menoja vuosittain kertyy, ei ole julkistettu mitään tietoa.
Koska tilanne on itse asiassa sellainen, että maan kokonaisbudjetti määräytyy valtion tulo- ja menoarvion ja sen lisäksi ylimääräisen tulo- ja menoarvion mukaan, joka määritetään jälkeenpäin, budjettivuoden kuluessa, ei liene aiheetonta vaatia, että jälkimmäinenkin pitäisi julkistaa, koska myös itse pääasia on julkinen. Kun kerran on hyväksytty sellainen menettelytapa, että valtion tulo- ja menoarviot julkistetaan virallisina säädöksinä, mutta kuitenkin osoittautuu tarpeelliseksi tehdä näihin tulo- ja menoarvioihin vuotuisia lisäyksiä, on tosiaan vaikea ymmärtää, miksei näitä lisäyksiä julkisteta samalla tavoin virallisesti säädöskokoelmissa, ja sitäkin vaikeampi ymmärtää, miksei niitä julkisteta lainkaan.
Nyt yleisölle hieman tietoa tullimaksuista ym. Tällaisia edellä mainittujen kaltaisia laskelmia on siis mahdollista tehdä ylijäämistä, joita valtion tuloista pitäisi syntyä. Ei kuitenkaan tiedetä kaikkia tarvittavia tekijöitä, jotta pystyttäisiin arvioimaan, missä määrin nämä ylijäämät on jo käytetty valtion muihin tarpeisiin. Hallituksen talouspolitiikan kannalta ei liene toivottavaa erehtyä yliarvioimaan valtion ylijäämiä. Tästäkin syystä tulo- ja menoarvion ulkopuolisten menojen julkistamista on syytä pitää tarpeellisena.
Ennen kaikkea pitäisi kuitenkin ottaa huomioon se seikka, että kaikkien muiden sivistysmaiden tunnustama merkittävä periaate valtion raha-asioiden julkisuudesta ei suinkaan toteudu, jos osaa vuosibudjetista ei julkaista.
Eikä julkisuuteen pitäisi tietenkään tuoda ainoastaan edellä mainittuja ylimääräisiä tulo- ja menoarvioita: tulo- ja menoarvioon olisi myös välttämätöntä kirjata kuoletusrahastoon viedyt budjettivuotta koskevat tulot ja menot. Se olisi vähintään yhtä oikein ja välttämätöntä kuin että siinä huomioitaisiin sotilaspuustelli- ja sotilashuonekassojen pienetkin tulot ja menot. Budjetissa on sellainenkin puute, että sen ulkopuolelle jäävät muiden rahastojen toimet, jotka liittyvät vuoden talouteen. Esimerkiksi ”kouluvarat”-otsikon alle on kirjattu vain kahdelle oppikoululle maksetut koulumaksut. Muiden oppikoulujen koulujärjestykseen kirjatut oppilasmaksut kuuluvat erityiselle ”koulurahastolle”, ja todennäköisesti tästä syystä tulo- ja menoarviossa ei ole mitään tietoa tämän valtiolle koituvan tulon suuruudesta. – Ei voi liioin olla havaitsematta pessimististäkin synkempää varovaisuutta siinä, kun tullimaksuiksi arvioidaan esimerkiksi vuoden 1876 tulo- ja menoarviossa vain 7 miljoonaa markkaa piittaamatta siitä, että edellisenä vuonna todellinen summa oli 11 364 291: 30 ja kolmen sitä edeltäneen vuoden 1873–75 keskiarvo 10 097 580 markkaa.*)Katsomme aiheelliseksi kiinnittää huomiota muutamaan painovirheeseen numerossa 10 julkaistussa, talouskysymyksiä käsittelevässä artikkelissa numero II. Verojen kokonaissumman 19 986 600 pitäisi olla oikeanpuolimmaisessa sarakkeessa, samoin valtion vakinaisten tulojen kokonaismäärän. Osa erityisistä veroeristä ei myöskään ole oikeissa sarakkeissa.
Viitteet
*)Katsomme aiheelliseksi kiinnittää huomiota muutamaan painovirheeseen numerossa 10 julkaistussa, talouskysymyksiä käsittelevässä artikkelissa numero II. Verojen kokonaissumman 19 986 600 pitäisi olla oikeanpuolimmaisessa sarakkeessa, samoin valtion vakinaisten tulojen kokonaismäärän. Osa erityisistä veroeristä ei myöskään ole oikeissa sarakkeissa.
Finansfrågor.
III.
Det egendomliga förhållande, att den behållning å allmänna statsmedlen, som i ett statsförslag upptages aldrig finnes inbalanserande i följande års statsförslag, har af oss tidigare blifvit påpekadt. Man måste således om denna behållning tro antingen att den visat sig vara en missräkning till följd af att inkomsterna utfallit lägre än de beräknats – eller att den blifvit kapitaliserad, eller och att utgifter utöfver statsförslaget absorberat densamma.
Att förstsagda alternativ åtminstone under de senare åren icke kunnat göra sig gällande, är dock på sätt och vis offentligen medgifvet. Enhvar som, sin medborgerliga pligt likmätigt, söker hålla sig förtrogen med finansläget, har utan tvifvel med uppmärksamhet tagit kännedom om de uppgifter, hvilka tidtals meddelats rörande det belopp vissa inkomstkällor afkastat. De vigtigaste af dessa uppgifter äro de angående tullinkomsterna, hvilka städse i statsförslaget beräknas mycket lågt. Jemför man de i Finl. Allm. Tidn. offentliggjorda siffror öfver hvad under denne titel verkligen influtit med statsförslagen, så visar det sig, att summan af influtna tullmedel och sågningsafgift öfverstigit det kalkylerade beloppet i statsförslaget
S:a Öfverskott F.m:k 14 124 895: 16 för dessa fyra år.
En annan inkomstpost, som icke kan med full säkerhet på förhand beräknas, bör härvid ock komma i betraktande, nemligen jernvägarnes reveny. Skulle man endast hålla sig till bruttoinkomsten, så vore äfven här en betydlig differens mellan statsförslaget och det verkliga resultatet, till det sistnämndas favör. Men här är nettorevenyen det bestämmande. Och trafikutgifterna ha stigit ännu större proportioner in inkomsterna. Nettobehållningen från statsbanorna utföll
än statsförslaget beräknat. Således för dessa år sammanlagdt endast F.m:k 385 577: 17 mer än kalkylerats.
Den i statsförslagen uppförda behållningen å allmänna statsmedlen för samma fyra år utgjorde in summa F m:k 1 039 029: 07.
Åren 1873–74 böra således ha lemnat ett öfverskott å almänna statsmedlen af 15 849 301 mark 40 p:i utöfver de för samma tid i statsförslagen upptagna uigifter från allmänna statsfonden.
Då tull- och sågningsafgifterna enligt redan publicerade siffror, för år 1876 torde stiga till ungefär 4 millioner mark mer än i statsförslaget kalkylerats; då detta statsförslag beräknar en behållning af mer än ½ million, och då dessutom äfven kronoskogarne de sista åren afkastat mer än i budgeterna upptagits, borde öfverskottet af inkomster i allm. statsfonden för de senaste 5 åren uppgå till minst 20 millioner mark.
Men dessa öfverskott hafva, på sätt vi redan antydt, icke karaktären af disponibla behållningar för kommande budgetår. De hafva blifvit dels kapitaliserade, dels använ da. Huru mycket, som sålunda disponerats i den ena och huru mycket i den andra rigtningen, derom saknas dock officiela uppgifter. Man vet att staten köpt Hangö jernväg och förmodar att köpeskillingen blifvit betäckt just af öfverskottsstatsmedel, man vet ock att lån blifvit ulgifna af sådana medel, men huru mycket och hvilka statsuigifter årligen egt rum utöfver statsförslaget, derom har intet blifvit offenttliggjordt.
Enär förhållandet i sjelfva verket är sådant, att landets totalbudget består i den reglering, statsförslagen omfatta, med tillägg af den extra statsreglering, som efteråt, under budgetårets förlopp varder faststäld, kan det svårligen anses obefogadt att påstå, att sistnämnda åtgärd borde publiceras eftersom så sker med hufvudsaken. Då man accepterat förfarandet att såsom offentliga författningar promulgera statsförslagen, men det emellertid visar sig erforderligt att årligen göra tillägg till dessa statsförslag, är det verkligen svårt att fatta hvarföre dessa tillägg icke i enahanda officiela form varda i författningssamlingen kungjorda, och än svårare, hvarför de alldeles icke offentliggöras.
Nu för allmänheten kännedom om tullinkomsterna m. m. Man är således i tillfälle att uppgöra sådana beräkningar, som de ofvan framställda, öfver de behållningar, hvilka å statsinkomsterna borde uppstå, Men man saknar alla faktorer för beräknandet till hvad belopp dessa behållningar allaredan tagits i anspråk för extra statsbehof. För regeringens finanspolitik kan det svårligen vara önskvärdt, att man i landet öfverskattar statsverkets behållningar. Äfven af detta skäl borde publicerandet af utgifterna utöfver stat befinnas nödigt.
Men framförallt bör den omständighet beaktas, att den i alla öfriga cvilicerade stater erkända betydelsefulla grundsats att statsfinanserna böra vara offentlige, ingalunda är förverkligad, när en del af årsbudgeten icke publiceras.
Och det är naturligtvis icke blott den ofvan berörda extra statsregleringen, som borde åt offentligheten öfverlemnas: i statsförslaget borde nödvändigtvis äfven införas de under amortissementsfonden bokförda inkomster och utgifter, hvilka höra till budgetåret. Detta vore väl minst lika riktigt och nödigt, som att militieboställs- och krigsmanshuskassornas små intrader och utgifter deri observeras. Likaså är det en brist, att andra fonders operationer som angå årets ekonomi, äro från budgeten uteslutna. Så t. ex. upptagas under rubriken ”skolmedel” endast de vid tvenne läroverk inflytande skolafgifter. Troligen af orsak att de i skolordningen föreskrifva elevafgifter från ötfiga läroverk ingå i en särskild ”skolfond”, lemnar statsfärslaget ingen upplysning om beloppet af denna statsinkomst. – Man kan icke heller undgå att finna det vara en mer än pessimistisk försigtighet när tullmedlen t. ex. för 1876 beräknas i statsförslaget endast till 7 millioner mark oaktadt de året förut i verkligheten uppgått till F.m:k 11 364 291: 30, och i medeltal för de tre föregående åren 1873–75 till 10 097 580 mark.*)Vi anse oss böra fästa uppmärksamheten vid en del tryckfel i art. II i finansfrågor, införd i n:o 10. S:a skatter 19 986 600 borde vara utfördt i kolumn till höger, likaså s:a ordinarie statsinkomster. En del af de speciella skattebeloppen äro icke heller i rigtig kolumn placerade.
Noter
*)Vi anse oss böra fästa uppmärksamheten vid en del tryckfel i art. II i finansfrågor, införd i n:o 10. S:a skatter 19 986 600 borde vara utfördt i kolumn till höger, likaså s:a ordinarie statsinkomster. En del af de speciella skattebeloppen äro icke heller i rigtig kolumn placerade.