13.1.1880 Wilhelm Hackman–LM
Finsk text
Viipuri 13. tammikuuta 1880
Kallis ystävä,
Onpa kummallista, ettei Föreningsbanken maksanut samaan aikaan kuin Nordiska banken, varmistin että kumpikin sähkösanoma lähetettiin lennätinkonttorista samanaikaisesti. Sinulle olemme luonnollisesti laskeneet vain postilähetysvekselin palkkion, ilmoitithan lähetyspäivän ajoissa. En pysty vastaamaan tilastolliseen kysymykseesi Kymijoen kautta uitettavien tukkien määrästä, mutta vastauksen saa helposti uittoyhtiön konttorista Helsingistä. Mitä toiseen kysymykseen tulee, ruotsalaiset ovat siinä mielessä oikeassa, että niin Saimaalla kuin Päijänteelläkin on erittäin vähän sahanomistajan kirveeltä säästyneitä koskemattomia metsiä, eikä niitä jätetä lepäämään useammaksi vuodeksi. Siellä on sitä vastoin yhä runsaasti nuorta 8-, 9- ja 10-tuumaista puuta. Mitä tulee siihen hintaan, joka tekee sahaamisesta mahdotonta, niin sellaiset olosuhteet voivat kyllä koittaa lyhyeksi aikaa ja kestävät jonkin aikaa, mutta tilanne hoituu itsestään jos vain on metsää eikä ilmaannu ketään paremmin maksavaa kuluttajaa, joka vie ne tukit sahamyllyiltä.
Mitä myllynomistajien omiin varastoihin tulee, niin ruotsalainen on aivan oikeassa, ne eivät muodosta pysyvää pääomaa, josta maksetaan vain korot, vaan pääomaan itseensä kajotaan hyvin voimakkaasti, koska jälkikasvu tarvitsee monta monituista vuotta korvatakseen hakatun metsän. Vauraimmatkaan sahanomistajat eivät voi ostaa metsää pidemmäksi ajaksi kuin viideksi tai kuudeksi, korkeintaan kymmeneksi vuodeksi ilman että näännytään korkotaakan alle, koska sääntönä on, että suurin osa metsän kauppahinnasta pitää maksaa etukäteen tai ensimmäisten vuosien aikana, ja kuten kai hyvin tiedät, metsän kasvu vastaa meillä vain hyvin vähäistä korkokantaa, jota vastaa hakkuilla realisoitu metsän arvo.
Jokainen kaukokatseinen myllynomistaja sitä vastoin ostaa vuosittain lisää metsää suunnilleen saman verran kuin hakkaa, ja minusta tuntuu että metsää on vielä pitkään olemassa, joskin tukkien paksuutta ja läpimitan kuutiotilavuutta koskevia vaatimuksia on varmasti vastaisuudessa pakko löyhentää. Suomalainen puutavara käy norjalaisen ja ruotsalaisen tapaan yhä ohuemmaksi, mutta sekin tapahtuu vasta joidenkin vuosien kuluttua. Mikäli uittoyrityksen konttori ei suostu antamaan Sinulle tietoja, vaadin niitä mielelläni kirjeitse.
Ystävällisin terveisin
Wilhelm Hackman
Original (transkription)
|1|
Wiborg den 13 Januar 1880.
Werther Freund,
Es ist erstaun-
lich, daß die Föreningsbank nicht
gleichzeitig mit der Nordischen
zahlte ich habe mich davon über-
zeugt, daß beide Depeschen gleich-
zeitig im Telegrafkontor abge-
liefert wurden. – Dir haben wir
natürlich nur die Postremißwechsel-
provision berechnet, da du ja recht-
zeitig den Tag der Remisse aufgege-
ben. –
Eine Antwort auf Deine
statistische Frage in Betreff des
geflößten Balken Quantums
im Kymmene kann ich Dir
wohl nicht geben, sie ist aber
leicht im Kontor des Flößungs-
Bolags in Helsingfors zu erhalten.
Was die andre Frage betrifft
so haben die Schweden in sofern
ganz recht daß sowohl am
Saima als am Päjänä die An-
zahl vom Beil des Sägebesitzers
|2|
unberührter Waldungen sehr
gering ist und nicht auf viele Jahre ruhttillagt, dagegen ist aber
noch viel junges Holz 8, 9 und
10 Zoll da. Was den Preis be-
trifft welcher die Sägung
unmöglich machen soll, so
kann ein solches Verhältniß
wohl auf kürzere Zeit eintre-
ten und besteht augenblick-
lich, regelt sich aber von selbst
falls nur Wald da ist und
kein andrer besser zahlender
Consument auftritt welcher
die Balken den Sägemühlen ab-
wendig macht. Was die eig-
nen Vorräthe der Mühlenbe-
sitzer betrifft, so hat der Schwede
ganz recht, dieselben bilden nicht
ein stehendes Capital von dem
nur die Zinsen verzehrt werden,
sondern das Capital selbst wird
sehr stark angegriffen insofern
als der Nachwuchs sehr viele Jahre
braucht um eine Abholzung zu
ersetzen. Selbst die reichsten Säge-
|3|
besitzer können, da ja als Regel
der größte Theil des Kaufschillings
für einen Wald im Voraus oder
doch in den ersten Jahren ge-
zahlt werden muß, und wie
Du wohl wissen wirst Wald-
zuwachs hier zu Lande nur
einem sehr geringen Zinsfuß
auf den durch Sägung realisir-
baren Werth von Wald ent-
spricht, nicht für länger
als 5 oder 6 Jahr höchstens 10 Jahre
Wälder kaufen ohne durch die
Zinsenlast ruinirt zu werden.
Dagegen kauft jeder vorsorg-
liche Mühlenbesitzer jährlich et-
wa so viel zu als er abholzt
und mir scheint es, daß noch
auf lange Wald vorhanden
ist obwohl man wohl ge-
nöthigt sein wird in sei-
nen Ansprüchen auf Dicke
der Blöcke & Durchschnitts Cubik In-
halt weniger streng zu sein.
Die finnische Waare wird in
derselben Weise wie die Norwe-
gische & Schwedische, immer schmaler
|4|
werden, aber auch das wird
wohl erst nach einigen Jah-
ren eintreten. –
Sollte das FlößungsBolags
Kontor Dir die Aufgaben
verweigern so werde ich gern
brieflich dieselben verlangen.
Freundschaftlichst
Wilh. Hackman.
Viborg den 13 januari 1880.
Ärade vän,
det är märkvärdigt att Föreningsbanken inte betalade samtidigt som Nordiska banken. Jag förvissade mig om att bägge depescherna lämnades in till telegrafkontoret samtidigt. – Vi har naturligtvis bara påfört Dig provision på postremissväxeln i räkning då du ju angett remissernas dag i tid. –
Jag kan nog inte svara på Din statistiska fråga beträffande mängden bjälkar som flottas genom Kymmene älv. Ett svar kan dock lätt fås från flottningsbolagets kontor i Helsingfors.
Angående den andra frågan så kan jag säga att svenskarna har rätt till den grad att såväl vid Saimen som Päijänne är antalet skogsområden som varit oberörda av sågägarnas bilor mycket litet. Och skogarna är inte i vila i många år. Men däremot finns det ännu många unga träd på åtta, nio och tio tum. Beträffande priset som skulle göra sågningen omöjlig så kan ett sådant förhållande inträda för en kort tid och det består för ögonblicket. Men det reglerar sig själv bara det finns skog och det kommer ingen annan köpare som betalar bättre och som därmed drar bjälkarna bort från sågkvarnarna. Beträffande kvarnägarnas egna lager så har svensken helt rätt i att de inte bildar ett stående kapital varifrån bara räntan förtärs utan kapitalet självt angrips mycket starkt eftersom det tar många år för efterväxten innan den ersätter den avverkade skogen. Även de rikaste sågägarna kan inte köpa skog i mer än fem eller sex, högst tio år utan att ruineras av räntebördan. I regel är det ju så att största delen av köpeskillingen för skog måste erläggas på förhand eller under de första åren. Och som Du säkert vet är det så här i landet att räntefoten för skogstillväxt bara motsvarar en mycket liten del av skogets värde som kan skapas genom sågning.
Emellertid köper varje förutseende kvarnägare årligen ungefär så mycket skog till som han avverkar. Och det verkar som, enligt mig, att det ännu kommer att finnas skog för en lång tid framöver fastän man väl blir tvungen att minska de strikta kraven då det kommer till blockens tjocklek och genomsnittliga kubikinnehåll. Den finska varan kommer att bli allt smalare på samma sätt som den norska och svenska. Men även detta kommer väl att inträda först om några år. –
Om flottningsbolagets kontor vägrar att lämna uppgifterna till Dig så vill jag gärna begära dem brevledes.
Vänskapligast
Wilhelm Hackman.