26.3.1873 LM–Alexandra Mechelin

Ilahdutit minua suuresti 20. päivänä lähettämälläsi kirjeellä. Sain sen toissa iltana palatessani teatteristade, jossa kävin katsomassa Paul Lindaun erityisen kaunista näytelmää ”Maria und Magdalena”, joka esitettiin erinomaisen hyvin. Se on vakava, liikuttava teos – ja synnyttää tarpeen kertoa jollekulle. Mutta kenelle? – Olen täällä tosiaankin niin yksin kuin ikinä on mahdollista. En ole puhunut täällä muiden kuin tarjoilijoiden, räätäleiden ja kirjakauppiaiden kanssa. Pitää kyllä paikkansa, etten minä tänne keskustelemaan tullutkaan; mutta – olisi kyllä hyvä, jos täällä olisi edes joku ihminen jolle kertoa mietteitään. Ajatukseni rientävät lakkaamatta sinun luoksesi – enkä voi kuvalla, kuinka toisenlaiselta tuntuisi, – kuinka onnellinen olisin, jos sinä olisit rinnallani. Eilen minut valtasi sellainen ikävänpuuska kotiin ja sinun luoksesi, etten pystynyt lukemaan enkä menemään ulos. – Makasin sohvallani ja mietin Teitä ja elämän käänteitä, edessä odottavia vaikeita töitäni – ja ties mitä. – – Päätin kuitenkin taistella tätä sentimentaalisuutta vastaan. Siksi kävin eilen taas teatterissa; mutta hilpeä näytelmä ei saanut minua iloiseksi.

Älä pelästy, kun saat nyt kuulla, että täällä viettämieni neljän päivän aikana en ole saanut tehdyksi juuri mitään! Tarvitsemaani erikoiskirjakauppaan olen tutustunut ja hankkinut sieltä jo muutamia kirjoja, toisia silmäillyt, mutta kirjastossa en ole vielä käynyt, eivätkä varsinaiset työt ole vielä päässeet käyntiin. Syynä on se, että täällä hotellissa on liikaa melua ja hyörinää, ja siksi päätin jo toisena päivänä etsiä itselleni yksityismajoitusta. Vasta tänään onnistuin löytämään sellaisen; täällä on muutama kalustettujafr huoneita, joissa minun lisäkseni asuu ainoastaan valtiopäiväedustajia. Huomenna muutan sinne, Taubenstrasse 4:ään. Lähetin tänään Lagerborgille sähkeitse tämän uuden osoitteen ja pyysin häntä ilmoittamaan sen sinulle. Minusta näin oli yksinkertaisempaa, ensinnäkin siksi, että hän oli kaupungissa, toiseksi siksi, että sähke olisi voinut säikyttää sinut. Saan keskisuuren huoneen toisesta kerroksesta, näköala pihan puolelle, 25 groschenilla tai suunnilleen 3 markalla päivässä. Isäntä on vanha leppoisa mies.

Taubenstrasse on järjestyksessä neljäs ”Unter den Lindenin” suuntaisista kaduista; eikä uudesta majapaikastani kirjastolle ja yliopistolle tule kuin suunnilleen virsta matkaa. Muutan huomenna aamupäivällä ja yritän sitten heti päästä työrytmistä kiinni. Toivon myös, että sen onnistuessa mielialakin paranee. Majapaikan etsiminen, erinäisten tarvikkeiden hankkiminen ja välitilassa oleminen muutenkin on tietysti tuonut tullessaan yhtä juoksemista ja maleksimista, jotka eivät kuuluneet suunnitelmiini. Minähän en ole turisti vaan tutkija. Se, mitä tavalliset matkailijat hakevat, on ja sen täytyykin olla minulle yhdentekevää.

Jo maanantaina kävin Saksan valtiopäivillä, ja minulla oli onni kuulla Bismarckin, Delbrückin, Laskerin ja muiden johtavien poliitikkojen puhuvan useaan otteeseen. Siitä, – ja muusta mitä olen vaelluksillani pannut merkille, – pyydän sinua lukemaan tarkemmin Dagbladetista, johon olen raapustanut matkakirjeen. Tarkoitukseni on lähettää lehdelle jokunen kirje täkäläisistä oloista. Siihen ei kulu monta tuntia; ja siitähän on se hyöty, että se auttaa minua paremmin tiivistämään vaikutelmiani.

Olen unohtanut kertoa, että täällä on näinä päivinä ollut mitä ihanin kevätsää. Aurinko paistaa taukoamatta eikä tuule. Useimmat kulkevat jo kevyissä vaatteissa. Minä olen puhkunut paksussa palttoossani, mutta huomenna saan kesäpalttoon. – Tässä yhteydessä haluan mainita, että olen tarkkaillut hienojen naisten asuja voidakseni arvioida Pietarissa tekemääni leninkikauppaa. Ja sen tuloksena uskoisin kaupan onnistuneen. Sellaiset yksiväriset silkkikankaat näyttävät nyt tosiaankin olevan sopivatfr. Olisin niin iloinen, jos olisit tyytyväinen ostokseeni! Pianhan sen saa tietää.

Mitä enemmän katselen kuvaasi, sitä enemmän uskon, että se on onnistunein, jonka olen tähän mennessä sinulta saanut. Ja pikku Celyn on myös hyvä, joskin ilmeestä on tullut hieman liian vakava. Pidän enemmän ylemmästä, seisovasta hahmosta, kuin toisesta. Te molemmat olette upeita ja kilttejä... Kun muutaman päivän kuluttua saan työn sujumaan ja olen siten vähän tyytyväisempi, annan valokuvata itseni ja lähetän tuloksen sinulle, jos siitä tulee hyvä.

Mutta nyt on keskiyö, ja siten aika sanoa hyvää yötä. – Lisään vain, että terveyteni on hyvä, – runsas liikunta on ollut minulle hyväksi; ainoastaan liikavarpaat muistuttavat välillä itsestään.

Sano Jernströmille, etten kylläkään sitoutunut toimittamaan rautakankia kanavan rakennustyöhön mutta että hyväksyn kyllä, että hän hankkii sellaisia, sillä Saurénin kanssa oli kyllä puhetta siitä, että miehillä pitäisi olla rautakanget. Kirjoitan kohta Jernströmille. Ole varovainen, kun menet kaupunkiin! Jää ei todennäköisesti kestä enää kauaa. Jernströmin pitäisi kenties hyvissä ajoin aurauttaa reitti Lillmossenin kohdalta.

Kerro Mammalle ja sisaruksille terveisiä! Suukota pikku Celyä, ja sinua itseäsi syleilee sydämellisesti sinun