2.3.1875 Finlands statsrätt

Suomen valtio-oikeus

Kevätlukukausi 1875

13. luento 2. maaliskuuta

Valtiopäivämies täysistunnossa. Lue ääneen § 46. Kaksi momenttia: Edustaja pitää puheenvuoron kysymyksessä, joka on käsittelyssä, – mutta ei kuitenkaan laillisuudesta. Jos katsotaan, että esim. puhemies ylittää valtuutensa tai

Kukaan ei saa puhua pöytäkirjan ulkopuolelta.

Toinen kappale, aikaisemmin mainittu kurinpitoasia. Vrt. § 8, jota on aikaisemmin käsitelty. Tässä yhteydessä §§ 48 ja 49 esteellisyydestä, ja ellei ole luterilainen.

Säätyjen neuvottelut julkisia, paitsi silloin, kun kukin niistä poikkeuksellisesti toisin päättää § 45. – Tähän liittyy 4. toukokuuta 1869 tehty muutos, joka sisältää lain Säätyjen kokouksiin hyväksyttävistä kuulijoista kulloinkin käynnissä olevien valtiopäivien aikana.

Julkisuuden on vallittava, mutta yleisö ei saa häiritä, se on yleinen sääntö. § 1… järjestyssäädöksen mukaan on nähtävillä oltava tiedotukset tai otteet asiasta, siten kuin ne koskevat kuulijoita. Sakkoja, jos kieltäytyy poistumasta. – § 2 Jos pitää meteliä ja siten häiritsee, on sakkojen määrä korkeampi. – § 3 Tappelija maksaa sitäkin enemmän – ja vartiopalvelijat on jätettävä rauhaan. § 4 Syyttäjänä on prokuraattori tai kenet hän siihen tehtävään määrää. § 5 Sakot tulevat säädyn kassaan. Ne muutetaan tavalliseksi vankeudeksi, ei vedelle ja leivälle.

1617: Ja jotta kaikki sujuisi sitä salaisemmin ja oikeammin, niin Hänen Kuninkaallinen Majesteettinsa haluaa määrätä Rahvaalle valantehneitä kirjureita. Esityksiä ei saa viedä kotiin, vaan ne on jätettävä säätyjen huoneisiin. Sittemmin erilliset valiokunnat rauhan aikana. Kehittele julkisuuden periaatetta.tillagt i marginalen

Olen esitellyt ne säädökset, jotka liittyvät säätyjen täysistuntojen järjestämiseen. Siitä on vielä jäljellä yhtä ja toista sanottavaa, erityisesti päätöksenteon järjestyksestä ym. Mutta ennen kuin tulemme siihen, on puhuttava niistä toimintamuodoista, jotka on vahvistettu asioiden valmistelua varten, valtiopäivätyöskentelyä varten niin tärkeistä Säätyjen valiokunnista. Vanhempina aikoina ei valiokuntia ollut. Neuvosto valmisteli asiat. Se oli viranomainen, joka muodosti yhteyslenkin hallituksen ja kansan edustajiston välille. Eikä sitä paitsi tavallisesti tullut edes esiin kovinkaan mutkikkaita kysymyksiä. Niinä vuosisatoinahan ei juuri ollut vaikeampia lainsäädäntöongelmia. Käytäntönä oli, että Säädyt vielä 1500-luvulla lausuivat mielipiteensä pikemminkin perusteista kuin yksityiskohdista ja antoivat Neuvoston hoitaa lakien laatimisen. Neuvoston merkitys loppui tässä asiassa tosin Kaarle IX:n ja Neuvoston riitaan, mutta ei myöskään vuoden 1617 Valtiopäiväjärjestyksessä säädetty vielä mitään valiokunnista. – Näitä muodostui kuitenkin 1600-luvulla. Niiden tehtävä ei kuitenkaan ollut alussa sellainen kuin nykyään. Ne eivät valmistelleet asioita vaan kokoontuivat toimimaan välittäjinä Säätyjen keskinäisissä mielipiteenilmauksissa sekä Valtiopäivien ja Hallituksen välillä. Neuvotteluja. Yhteensovittamista. Vasta Kaarle XI:n aikana perustettiin valiokuntia valmistelemaan tärkeimpiä asioita. Aluksi niitä oli kussakin säädyssä erikseen ja silloin erityisasioita varten. – Mutta sitä ennen esiintyi nk. valiokuntavaltiopäivien lisäksi, jotka eivät kuulu tähän, 1600-luvulla valiokuntia, joilla oli oikeus tehdä päätöksiä. Salainen valiokunta ja Pankkivaliokunta. Edellinen käsitteli tavallisesti ulkomaanasioita ja puolustuskysymyksiä ja muita, jotka katsottiin pidettäviksi salaisina. Kaarle XI:llä oli tapana nimittää itse jäsenet tähän valiokuntaan, ja se oli siten hänelle keino saada asiat ratkaistuiksi niin kuin hän itse halusi. Pankkivaliokunta toimi myös salaisesti. Se päätti Pankin hallinnosta sen jälkeen, kun Säädyt olivat vuonna1668 muuttaneet Palmstruchskin Pankin Säätyjen alaiseksi. Edustajia oli 3 ensimmäisestä säädystä, koska Talonpoikaissääty ei taannut pankkia.

Vuoden 1723 Valtiopäiväjärjestys säilytti Salaisen valiokunnan, 100 jäsentätillagt i marginalen, joka ottivat itse haltuunsa myös Pankkivaliokunnan, jonka 3 ensimmäistä säätyä muodostivat. Talonpoikaissääty jätettiin ulkopuolelle. Se tehtävä oli 1) hoitaa maan sisäisiä asioita, 2) valtiota, 3) Puolustuslaitosta, 4) Pankkia, 5) Mitä säädyt täysistunnossaan sinne lähettivät. Ulkomaan asiat olivat todellakin valiokunnissa, jotka eivät olleet yhtä salaisia. Suuri salainen edustajisto.tillagt i marginalen Sillä on päätäntäoikeus useimmissa tapauksissa, mutta mitä piti tulla yleiseen tietoon, oli käsiteltävä täysistuinnoissa. Tästä määräyksestä valiokunta sai riittävästi tukea haalia itselleen suurta valtaa – valtiopäivät valtiopäivien sisällä. Salaisessa valiokunnassa saattoi nousta esiin Ruotsin poliittisia riitoja. tillagt i marginalenSalaisen valokunnan lisäksi vuoden 1723 Valtiopäiväjärjestys mainitsee vain 2 pysyvää valiokuntaa eli edustajistoa: Erottelun ja Hoitamisen valiokunnat. Tarpeen mukaan Säädyillä oli oikeus asettaa lisää vastaavia valiokuntia.

Vuoden 1772 Hallitusmuodossa ei mainita mitään sitovaa valiokunnista; §:ssä 47 mainitaan salainen valiokunta, jossa Säätyjen suostumuksella päätettiin niistä asioista, jotka kuninkaan mielestä on pidettävä salassa, eli siis ulkomaan asioista; §:ssä 50 mainittiin, että Säätyjen valiokuntiin, joille Valtion lupa oli osoitettava, on luonnollisesti liitettävä Pankkivaliokunta, koska §:n 55 johdosta Pankki jätetään Säätyjen hoitoon. – Tämän johdosta Säädyt katsoivat vuoden 1778 Valtiopäivillä, etteivät ne ole yhdessä oikeutettuja ottamaan näitä haltuunsa, vaan kukin sääty erikseen. Mutta vuonna 1786 nostettiin esiin aloite yhteisestä valmistelevasta valiokunnasta, Kuningas hyväksyi sen, ja sen jälkeen siitä tuli käytäntö.

Se onkin edullisin toteutustapa valiokuntia koskevan kysymyksen synnyttämälle käytännölle, eli juuri niin kuin vuoden 1869 Valtiopäiväjärjestys oli asennoitunut tässä asiassa. Edistystä on lähinnä tarkkuudessa ja määrätietoisuudessa.

§ 29 Jokaisilla varsinaisilla – – ja pankkivaliokunta.

Säädökset, mitkä asiat kuuluvat millekin valiokunnalle löydämme pykälistä 34 – 38.

Lakivaliokunta, lue ääneen § 34. Ei mainittuja etuoikeuksia. Selitä, miksi kuitenkin kuuluu sinne: (koska tarkastellaan erikoisperustuslakeja).

Talousvaliokunta, – § 35. – Käsittää siten säädylle kuuluviksi sellaisiakin asioita, jotka eivät välttämättä kuulu Säätyjen ratkaistaviksi.

Valtiovarainvaliokunta – § 36. Antaa mietintöjä, miten hankitaan varoja maan tarpeiden tyydyttämiseen, mikäli valtion varsinaiset tulot eivät siihen riitä. Tekee niitä varten myös valtiopäivien aikana lisäehdotuksia pysyvästä tai tilapäisestä rahoituksesta jollekin valtion laitokselle tai muuhun yleiseen tarpeeseen tai erityiseen tarkoitukseen tai myös muihin luonteeltaan rahoituksellisiin kysymyksiin.

Se saa osaltaan tietoa valtion tilasta ja sillä on pääsy valtion kaikkiin tileihin ja asiakirjoihin, ja sen pitää erityisesti tarkastaa, millä tavoin edellisillä valtiopäivillä tiettyihin tarkoituksiin myönnetyt varat on käytetty.

Selosta viimeksi Säätyjen oikeudet, §:n 36 toinen momentti.

Suostuntaverovaliokunta § 37 – Selvitä erot tämän ja valtiovarainvaliokunnan tehtävien välillä. Pankkivaliokunta on sikäli erilainen, että sillä on aloiteoikeus. Valaise lähemmin.

Näiden lisäksi on välttämättä oltava toimitusvaliokunta, § 77.

Mutta näiden lisäksi voi vielä esiintyä monia erilaisia valiokuntia.

§ 30. Lue 1. momentti, esitä esimerkkejä. Sen jälkeen viimeinen momentti ja – Ritarihuonejärjestyksen § 21 Ritarihuonevaliokunnasta, pakollinen.

Edelleen jaettuja valiokuntia §:n 30 toisessa kappaleessa ja yhdistettyjä valiokuntia §:ssä 41. Viimeksi mainittuja oli myös aikaisemmin, mutta lukumäärältään aivan liian monta. Nyt pidetään kai kuitenkin erillisiä valiokuntia parempina.