26.2.1880 Nationalekonomi

Kansantaloustiede

Kevätlukukausi 1880

6. luento 26. helmikuuta

§ 3.2) Työnjaosta ja yhteistoiminnasta työnteossa.

A. Olemme jo kosketelleet kysymystä työnjaosta. Sillä ymmärretään 1) sellaista organisaatiota, jossa jokainen työläinen pitäytyy, mikäli suinkin mahdollista, tietynlaisissa, samankaltaisissa työtehtävissä. – Adam Smith: esimerkki nuppineulasta 1:4 000 päivässä. – Jos tekee kellon alusta loppuun, ehtii tuskin tehdä yhden kellon elämänsä aikana. Mutta kun on 120 erilaista työtehtävää. – Parempaa taitoa, tottumusta, samalla huikea valinta. Hukka-aikaa siirryttäessä yhdestä työtehtävästä toiseen. Smith ja Mill. Eikö hän ollut ennen Adam Smithiä? Oli. Hän oli tarkkaillut sitä, mitä käytäntö oli osoittanut, mutta kuitenkin maailma yllättyi. Itse asialla on vanhat juuret. Kuitenkin se toimii myöhempinä aikoina täydellisemmin. Taipumus tai hankittu taito ratkaisevia.tillagt i marginalen Sen kanssa käsi kädessä on kulkenut työskentelytaidon kehitys.

2) Eri ammattien välillä. Jokainen ammatti on tietyllä tavalla erikoinen. Suutari pysyköön lestissään. Hänen ei pidä haluta laivoja rakentamaan. – Tämän jo ammattikuntalaitos tajusi. Mutta ei ammatin sisällä samassa määrin kuin myöhemmin. ”Mestarikappaleen” piti kontrollin alaisena valmistaa kaikilta osin sama henkilö. – Ammatit, jotka aikaisemmin muodostivat yhden erikoisalan, on sittemmin jaettu. Tehtävän laatu ratkaisee.tillagt i marginalen – Myös korkeammalla tasolla. Samaan aikaan sekä lääkärin että papin ammatin harjoittaminen yhtaikaa olisi hullutusta. Lääkäreille on jopa tietty erikoisala oleellisen tärkeää.

Keksinnöt: teoreettiset luonnontieteet ovat omaksuneet tätä, tekevät kuitenkin palveluksia.

Kohdista 1 ja 2 kannattaa muistuttaa maanviljelyksen asemasta ammattina, jossa työnjako ei ole kovinkaan paljon mahdollista. Joskin siinäkin pyritään suurempaan jaotteluun. Lähinnä se muistuttaa vuodenaikojen mukaista vaihtelua.

3) Eri seutujen ja maiden välillä. Osittain seurausta perinteisistä työtaidoista, osittain luonnon ja maaperän laadusta, ilmastosta, sijainnista ym.

On luonnollista, että Englannissa, Norjassa, Suomessa on enemmän merenkulkua kuin Venäjällä, Itävallassa, Unkarissa jne. –

Kaivostoiminta. – On luonnollisempaa, että masuuni sijaitsee siellä, missä on kaivos tai järvimalmia kuin siellä, missä niitä ei ole ollenkaan.

Taideteollisuus: On luonnollista, että tämä sujuu paremmin siellä, missä hitsauksella ja taidetaonnalla on pitkät perinteet, ja missä on varoja ostaa kalliita tuotteita, kuin siellä, mistä nämä puuttuvat. – Tulevaisuus näyttää, muuttuuko teollisuus monissa osissa maata kosmopoliittisemmaksi, tarjoaa liikennevälineitä. Kosket, [...]oläslig/saknad text saavutettavuus. Tiettyjen kasvien viljely.tillagt i marginalen

Tee yhteenveto. Ei eristäytymistä, ei yksilöllisyyttä vaan yhteistyötä.

B. Työjako on vain toinen puoli asiasta. Yhteistoiminta on toinen. Sitä on kahdenlaista.

1) Yhteistoiminta, jota tapahtuu, kun useat henkilöt auttavat toisiaan tietyn tuotteen aikaansaamisessa. 2) kun autetaan toinen toistaan valmistamalla erilaisia tuotteita.

1) Esim. metsänhakkuu, – kivenporaus. Kaikki sepäntyöt, – [...]oläslig/saknad text sahaus, lastaaminen ja purkaminen – kaikki tämä, koska ihminen on yksinään liian heikko. Muita esim. rakennusmestari ja rakentajat, – kapteeni ja matruusit, – työnjohtaja ja työläiset, mestari ja kisällit – eli siis äly ja fyysinen voima on jaettu eri työtehtäviin. Tällöin kaikki tietävät, että yhteistyöstä on kysymys, kokonaisuus on sen varaan rakennettu.

2) Esim. vaatteiden valmistus. Pitkä sarja toisistaan erillisiä ammatteja. Alussa on hoito ja kaitseminen. Villan valmistus, – kehrääminen, kankaan valmistus, – kauppa, joka myy sen eteenpäin, – räätäli. – Ja kaikki, jotka tarjoavat näille asunnon, elintarvikkeita, ennakkomaksuja, – jotka [...]oläslig/saknad text pakkaavat. – Yksikään näistä ryhmistä ei tee välitöntä yhteistyötä eikä ole tietoisia työn lopputuloksesta: syntyykö pikkutakki vai palttoo. Ja kuitenkin toimitaan yhteisvoimin: ja siinä ovat läsnä solidaariset edut. Esimerkkejä voisi antaa vaikka kuinka paljon, mutta eiköhän tämä riittäne.

Mainittakoon, että taustalla oleva vaihtaminen on välttämätön sääntö.

On selvää, ettei ilman työnjakoa ja yhteistoimintaa suuren mittaluokan tuotanto olisi mahdollista. – Kun kukin toimii yksin, on kyse kotiteollisuudesta. Miten tämä kehittyy tehtaaksi. Selitä. Mutta silloin tulevat koneet mukaan.

On siis kyse työnjaon uudesta vaiheesta: ihmisen ja koneen välillä. Mutta jälkimmäinen on jo kappale pääomaa, ja sen merkitystä käsitellään sitten vastaavassa osassa luentoja.

Huomautuksista työnjakoa vastaan. Että työläinen sillä tavalla sanoakseni kivettyy ja hänet harjoitetaan tiettyyn erityisosaamiseen. Mitä tulee sellaisesta ihmisestä, joka ei koko elämässään tee muuta kuin ¹/₁₈ napinlävestä – jne. Ihmisarvoa ei pidä uhrata materiaalisen tuotannon tulosten kasvattamiseksi. – Tämä on filantropiaa. Älykkyyttä tulee ruokkia.

Tällä huomautuksella on tietty merkitys. Mutta se on kuitenkin aiheeton. Myös opiskeluun perustuvissa ylemmissä ammateissa on tiukkaa erikoistumista, joka on osittain mekaanista. Miten paljon on sellaisia juristeja, jotka puurtavat koko päivän, päivästä toiseen, pöytäkirjojen, diaariotteiden kimpussa, ja jotka ilomielin kaipaisivat vaihtelua, – entä sitten opinnot. Nekin voivat tylsistyttää, ellei välillä pidetä taukoa.

Valittaa saa työnjaon sijasta ylipitkästä työajasta. Sillä kaupungin teollisuustyöläiset, jotka tavallisesti ovat älykkäämpiä kuin maaseudun maatyöläiset, mikä kuitenkin voi vaihdella melkoisesti, joutuvat tekemään pitemmän päivätyön.

Työajan lyhentäminen tuottaa varmasti parannuksen työläisen koneellistumista vastaan, ja tämä voi tapahtua työn tuottavuuden alenematta sitä mukaa kuin työnjako ja koneet ovat kehittyneet. – Työläinen ehtii olemaan ihminen, hoitamaan sieluaan.