4.4.1879 Finlands statsrätt

Suomen valtio-oikeus

Kevätlukukausi 1879

36. luento 4. huhtikuuta

Suomen valtio-oikeus: luku 8. Maamme puolustuslaitoksesta

§ 3. Perustuslain säädökset etuoikeuksista ennen asevelvollisuuslain syntymistä.

Kertaa, että Monarkki on ylipäällikkö, – että sotavoimat perustuneet ruotujakolaitokselle.

Sotilaan varustaminen tuotti vapauden väenotoista. Mutta ei täysin eli lukuun ottamatta keinona armeijan normaaliin täydentämiseen.

Tämän termin ”väenotto” löydämme muun muassa §:stä 45 – voidaan epäillä, merkitseekö se tässä veroa vai väkeä. Kehittele. Asiayhteydestä voisi olettaa, että edellistä. Mutta toisaalta sanalla on ollut erityismerkityksensä, ja tässä se on yhdistetty nimenomaan sodan tarpeisiin ”siinä määrin ja sillä tavoin, kuin valtakunnan turvallisuus tarvitsee”, – ja sitä paitsi on toisia lakeja, jotka johdattelevat tulkitsemaan §:ä 45 siten, että esittämällä sen vanhan periaatteen, että sekä veroihin että väkeen on saatava Säätyjen suostumus, se kuitenkin lykkää koko asian hamaan tulevaisuuteen, kun valtakunta on vaarassa vieraan vallan hyökkäyksen vuoksi.

Nämä toiset lait noudattavat Aateliston 16. lokakuuta 1723 päivättyjen etuoikeuksien §:ä 10 (s. 87). Kontribuutiolla ja avulla rälssitilat pääsevät puolta lievemmällä kuin kruunun- ja verotilat. ”Näin ollen järjestetään myös jonkinlainen väenotto” jne. – ”Kaikkien asianomaisten on tultava paikalle”. Ketä tällä ”kaikkien” tarkoitetaan? Ei aatelistoa itseään vaan sen talonpoikia ja väkeä.

Edelleen rahvaalle annettu vakuutus 23. helmikuuta 1789. § 7, s. 162.

Lue ääneen: myös tässä on tiettyä epäselvyyttä: Koskeeko se koko rahvasta vai vain lapsia ja palvelusväkeä? Jos ajatellaan tämän soveltamista todellisuuteen, pitäisi kai tulkinnan vahvistaa, ettei oteta maanviljelijöitä itseään, vaikka sanotaankin näin: kuitenkin kukaan ei saa jättäytyä pois, mikä voitaisiin ymmärtää siten, että koko maalaisväestössä oli hätätapauksessa tai sodan aikana (huom. ei vain silloin, kun valtakuntaan hyökätään) suoritettava väenotto. – Lopuksi on syytä muistuttaa, että pakkorekrytointi sallitaan myös sotilassopimuksissa: kun valtio velvoitti maanomistajan asettamaan sotilaan armeijan käyttöön, annettiin rahaa sotamiehen saamiseksi siinä tapauksessa, ettei kukaan vapaaehtoinen ilmoittautunut. Siinä tapauksessa saatiin ottaa ja pakottaa toimeton mies alueelta armeijaan. Tietenkin kun todetaan, että niin ja niin monta sotilasta täytyy löytyä, ei voi vain rakentaa vapaaehtoisuuden varaan.

Voimme kysyä itseltämme, mitä velvollisuuksia maalla oli ennen asevelvollisuuslakia – mitä vaatimuksia Monarkki saattoi esittää, niin huomaamme, että ennen asevelvollisuuslain hyväksymistä maan armeijalaitosta ja puolustusta koski seuraava laki: Luettelen samalla todelliset seuraukset: Armeijalaitos ruotuväkilaitoksen muodossa; joskin se oli välillä hajotettuna, – voitiin kutsua kokoon ilman että sellainen käsky olisi vaatinut Säätyjen kuulemista tai suostumusta. – Lakkautus oli voimassa toistaiseksi, mutta sotilassopimuksia ei kumottu. Tiedämmehän, että vuonna 1854 sen taas kokosi – kuten myös sitten 1869 lakkautti – Hallitsija yksin. Rauhan aikana olisi siis voinut kutsua 2 250 ratsumiestä rustholleista – 9 690 miestä jalkaväkeen – ja merimiesruotuihin, – ja lisäksi sota-aikana 4 845 miestä täydennysväkenä.

Tämä taloudellisesti kuluttavaa maanomistajille. Siksi on arveluttavaa, että mahdollisuus siihen on laissa – joskaan ei ole kovin todennäköistä, että sitä toteutettaisiin.

Mutta edelleen sota-aikana tai jos maahan hyökätään: väenotto-oikeus. Tosin Aleksanteri I vakuuttaa sotilasasiaesityksessään 1809, että Hänen Majesteettinsa haluaa samalla antaa Säädyille ehdottoman vakuutuksen siitä, että lukuun ottamatta kansallista miliisiä ja niitä etulinjan joukkoja, joita Hänen Majesteettinsa haluaa omalla kustannuksellaan ylläpitää värväämisen avulla ja osittain vapaaehtoisten, osittain sellaisten miesten avulla, jotka ovat maan lakien mukaan sotapalvelusvelvollisia, ei Suomessa järjestetä mitään muuta pakottamiseen liittyvää rekrytointia tai sotamiehenottoa. Mutta laiksi tämä vakuutus ei tullut, – ja näyttää epäilyttävältä, miten sodan aikana mahdettaisiin toimia.tillagt i marginalen Jo pelkästään rahvasta kohtaan, mutta että myös itse maanomistajien kohdalla tehtäisiin poikkeuksia. Mutta eikö juuri tämä ollut ristiriidassa oikeudenmukaisuuden tunteen kanssa maassa, jossa oikeudellisen tasa-arvon on oltava kaiken peruspiirre.

Perustele tosin, että aatelisto, oppineet, virkamiehet, porvarit ovat vapaita kaikesta – mutta jos olisi tehty jokin tarvittava muutos, niin silloin juuri tämä, tämä epäoikeudenmukaisuus, olisi ollut se, joka olisi meidän päivinämme ollut huutavampi kuin aikaisemmin.

Ja sitten kysymys joukkojen käyttämisestä maan rajojen ulkopuolella. Porvoon Säädyt – anomukseen ei selväsanaisesti suostuttu. – Valiokunta on kuitenkin pyrkinyt osoittamaan, että faktisesti nähtynä siihen on sitouduttu, koska muita kuin Suomen kaarti ei ole viety pois maasta. Laillinen varmuus kuitenkin puuttuu.

Toisaalta siis puuttuu oma armeija, mikä on heikkous poliittiselta kannalta katsoen, toisaalta taas on laajoja, hämäriä velvollisuuksia, joiden täyttämistä Monarkki voisi vaatia, – ja joiden yleispiirteenä olisi ollut nykyisissä yhteiskunnallisissa olosuhteissa epäoikeudenmukaisuus maata viljelevää luokkaa kohtaan. – Tottumuksen mahti on turruttanut monen näkemyksen niin, etteivät he enää huomaa näitä epäkohtia.

Poliittisista syistä jäi vuoden 1877 valtiopäivillä korostamatta, miten laajaa Monarkin valta oli näissä asioissa. Mikäli nimittäin asevelvollisuuslakia ei olisi hyväksytty, niin ei olisi ollut riittävästi kiinnitetty asianmukaista huomiota tilanteeseen, joka silloin olisi syntynyt.

Mainittakoon lopuksi, ettei Hallitsija ollut lain avulla estynyt käyttämästä valtion varsinaisia varoja värvättyihin joukkoihin suuressakaan mittakaavassa.

§ 4 asevelvollisuus

Johdanto

Tällaisessa tilanteessa tuli Säätyjen eteen ehdotus yleisen asevelvollisuuden voimaan saattamisesta.

Ensin muutama sana siitä, mitä tämä käsite merkitsee.

Jokaisen kansalaisen velvollisuus on tarpeen tullen olla mukana isänmaan alueen ja itsenäisyyden puolustamisessa vieraiden maahantunkeutujien hyökkäystä vastaan.

Periaate ei ole uusi, se on ollut voimassa kaikkina aikoina. Uutta sen sijaan on tapa, jolla tämä velvollisuuden noudattaminen organisoidaan.

Käytännön syyt: Värväys riittämätön, – ei reservejä. – Mies joka talosta tai sotamiehenotto saattoi olla järkevintä, kun kaikki kävi hitaasti, niin että muuten ehdittiin mukaan tilanteeseen. Nyt taas, kun täytyy äkkiä olla valmistautunut, eivät äkilliset kutsunnat auta: Siksi yleiset sotaharjoitukset rauhan aikana. Tunnusomaista. Tämä on valtion velvollisuus yksilöä kohtaan.

Periaatteelliset syyt sopusoinnussa itsehallinnon periaatteiden kanssa kaikilla aloilla, – vaarana vapaudelle ovat joskus vieraista armeijoista värvätyt. – Kaikkien tasa-arvo lain edessä. Mutta valtiot voivat asettaa vain sellaisia velvollisuuksia, jotka niiden kannalta määräytyvät tarpeen vaatimuksesta. Esimerkki.

Näin on käsi kädessä poliittisen kehityksen kanssa kohti vapautta –saatettu asevelvollisuus voimaan Englantia lukuun ottamatta. – Ruotsissa se on vasta alkiona kehittymässä.

Vaikka onkin kyllin surullista, että sodan mahdollisuus on vielä näin suuri ja varustelu ja uhraukset sen mukaisia, niin oli kuitenkin muutoin oikeudellinen ja poliittinen edistysaskel, että värväysjärjestelmä purettiin, ja että myös armeijalaitos on liittynyt lenkkinä mukaan näiden itsehallinnon instituutioiden joukkoon.tillagt i marginalen

Valmistelut Suomen asevelvollisuuslaeiksi. [...]oläslig/saknad text, sotaministeri. Senaatti.

Valiokunnan suorittama perusteellinen uudelleentyöstäminen, – osoitetaan paikoitellen vertailemalla. Perustuslain pykälät.

§:n 1 muutos.

§:ssä 1 ei lopullista luopumista ruotujakolaitoksesta.