20.2.1880 Nationalekonomi

Kansantaloustiede

Kevätlukukausi 1880

4. luento 20. helmikuuta

1. luku, tuotanto.

§ 1. Tuotannon määrätyt yleiset ehdottillagt i marginalen.

Tuotannolla taloudellisessa merkityksessä tarkoitetaan materiaalisen esineen valmistamista. – Palvelut, immateriaaliset, joista ollaan tietoisia ja joita välitetään, voidaan liittää mukaan ehdollisina, mutta ne eivät ole tuotteita taloudellisessa merkityksessä.

Tuottaminen, hyödyllisen ja arvoa omaavan esineen valmistaminen omalla työllään ei ole luovaa toimintaa. Vain muuttavaa, transformoivaa, jalostavaa toimintaa. Kuvaile. Välttämättömiä ehtoja on kaksi: työ ja jokin materiaali, jota tuottamiseen sovelletaan.

Työtä on kahdenlaista: ruumiillista ja henkistä. Nämä ovat edustettuina joko eri henkilöiden tai saman henkilön kautta.

Materiaali on joko sellaista, jota ei ole vielä ollenkaan työstetty – tai sellaista, jota on vielä edelleen jatkojalostettava, jotta siitä tulisi käyttökelpoista, vaikka sitä onkin ennestään alkutyöstetty.

Mutta voivatko luonnontuotteet olla välittömästi käytettävissä? Kun villi-ihmiset syövät hedelmiä, juuria, raakaa lihaa, – kun he nukkuvat luolissa, – niin ei tietenkään ole kyse transformaatiosta. Mutta työstä kuitenkin: pystyttämistä, ottamista, puhdistamista, – eläinten tappamista.

Ihmisen työn avulla tapahtuva aineellisten esineiden muodonmuutos on loputtoman monimuotoista, – aina sen mukaan minkälainen tarve on kyseessä ja mikä on työstämisen kohteiden jalostusaste.

Kalan pyydystäminen ja paistaminen näyttävät liittyvän välittömästi toisiinsa ja kuitenkin: on hankittava suolaa – voita jne.

Verrataanpa hienoa veistä rautamalmiin, – miten vaikea operaatio on ollut, miten monta vaihetta se on kestänyt, ennen kuin lopputulokseen on tultu. Miten voi tunnistaa hiekanjyvän valmiista lasista, – tyylikkäästä frakista ne kaukaisen maanosan lampaat, jotka ovat puurtaen tuottaneet villan? Ruusunpunaisesta billet-doux’sta, rakkauskirjeestä, likaisen lumpun?

Työn, muuttavan työn merkitys tulee tässä erityisesti ilmi.

Mutta ei riitä, että ihminen työstää esineitä, joita on toisella työllä saatu luomakunnasta, – tällöin myötävaikuttavat myös tietyt luonnonvoimat.

Itse asiassa kaikki työ muodostuu liikkeestä, työn kohteiden asettamisesta sellaiseen asentoon toisiinsa nähden, että toivottuja tuloksia saavutetaan. Kaikkien toisistaan kaukana olevien kohteiden yhdistäminen eri tavoin liikkeen avulla. Tämä on kaikki, mitä ihminen pystyy tekemään. Sitten tulevat apuun luonnonvoimat, koheesio, vetovoima, painovoima, luonnolliset liikevoimat. – Kirves puuta vastaan. – Saha tukkia vastaan, jauhinkivi viljaa jne. Ihmisellä ei ole muuta keinoa vaikuttaa luontoon kuin liike. Liike ja liikkeeseen kohdistuva vastus ovat hänen lihastensa ainoa voimavara. Kaikki tuottava työ on sellaista voiman kehittämistä. Mutta ihminen on sen lisäksi hankkinut itselleen voimaa oppimalla tuntemaan luonnonvoimia ja luottamaan niihin, – yhdistämällä nämä toisiinsa. Tämän oivaltaminen on osoittanut, että hän pystyy suoriutumaan työstä, jossa liike tulee suureksi osaksi muualta kuin hänestä itsestään.

Ensin eläimen lihasvoima (kuljetus) – sitten elottoman luonnon, ilman, veden – liike [...]oläslig/saknad text. Koneen keksiminen, – sillä tavoin vapautettiin yhä lisää ihmisen lihastyötä. Antiikissa käytettiin orjatyövoimaa – koska luonnonlakeja tunnettiin vielä niin vähän. Sillä tavoin saatiin vapautta henkiselle työlle.

Tekeekö luonto työn tietyissä teollisuudenhaaroissa tuottavammaksi kuin muissa? Kiperä kysymys. Määrällisesti kyllä – laadullisesti ei. – Vrt. saha- ja huonekaluteollisuutta [...]oläslig/saknad text. Luonnon osuus tuotannossa on loputon, sitä voi venyttää edelleen. – Älykkyys, kyky lisätä tuloksia suhteessa käytettyyn työhön samoin.

Mutta tietenkin osaa näistä tekijöistä on saatavilla suurempia, toisia taas rajoitetumpia määriä, mikä vaikuttaa niiden arvoon. Kosket – miten erilaisia kalleudeltaan. Kalastusta on joillakin suunnilla enemmän – silloin siihen vaaditaan enemmän työtä. Maapohja on jossain viljelykseen muokattua, jossain taas ei.

§ 2. Välitön ja välillinen tuotanto. Miten, jos jonkun on tehtävä kaikki tämä.tillagt i marginalen

Kun katsotaan eroja näiden väillä, niin katsotaan osittain, että jotkut asiat joutuvat käymään läpi useita prosesseja ollakseen käytettävissä ihmisen tarpeisiin, – osittain, että tietyt tuotannonlajit vain pohjustavat seuraavan vaiheen mahdollistamisen.

Kokki – ja kalastaja, – leipuri ja maanviljelijä.

Seurataanpa työvaiheita sellaisen yksinkertaisen artikkelin kuin leivän valmistuksessa. Ketkä kaikki ovat olleet siinä osallisina? Ei mitenkään pelkästään leipuri. Sitä ennen (siis henkilö tai henkilöt, jotka kuljettavat jauhot leipomoon), – mylläri, – puimisen suorittaja, maanviljelijän osuus, johon kuuluivat ojankaivuu, auraus, äestys, lannoitus, kylvö. Mutta tähän kaikkeen tarvittiin lapio, aura, äes, karjaa, – ja viljavarasto [...]oläslig/saknad text. Lapion jne. valmistamiseen vaadittiin puisen varren viimeistely, – rautaa ja malmia kaivoksesta, muokkaaminen harkkoraudaksi, sitten kankiteräkseksi, tai sitten tarvittiin valimo. – Karjan hankkiminen, – ruokkiminen, hoitaminen, – ja siihenkin varasto. Samoin myös kuljettaja varusteineen, hevosia, härkiä, kärryjä tai rautatie, laiva, höyrylaiva. – Säkkejä, nyörejä jne. Ajatelkaa, millainen sarja työvaiheita tarvittiin, että me saisimme niin yksinkertaisen tuotteen kuin leipä.

Mutta ei pelkästään työtä: myös pääomaa – säästettyjä varoja. – Kuvaile – työntekijöiden saatava elantonsa, ennen kuin tuote on valmis – työvälineet, karja ym. – puhumattakaan itse maasta, joka edustaa kauppiaan pääomaa, mikäli sitä ei ole hankittu työllä. Huomaamme myös, että primi occupantis oli vaarassa nääntyä nälkään, ellei ollut aloittanut työtään pääoman avulla: niitä ovat työvälineet ja ruoka. Paimentolaisheimoilla oli sellaisia, ennen kuin ne asettuivat aloilleen. – Suomalaiset olivat metsästäjiä ja kalastajia, ennen kuin ryhtyivät kaskenpolttajiksi – kaskenpolttajia oli ennen varsinaista viljelijän ammattia. – Siirtolaiset ovat lamaantuneita, ellei heillä ole mukanaan pääomaa.

Sama koskee myös välittömämpiä tuotantomuotoja, nekin tarvitsevat veneen ja välineet sekä elintarvikkeita saalista odotellessa, – metsästäjät samoin jne. Metsänhakkuu, – vie aikaa, ennen kuin kaadetut puut korvautuvat uusilla.tillagt i marginalen

Näemme tässä pääoman hahmottuvan faktana tuotannossa, mutta siitä pian enemmän.

Olen halunnut tässä soittaa, miten tuotannon tarkoitus on sekä välillisesti että välittömästi täyttää ihmisen kulutushyödykkeiden tarpeet. Mutta erityisesti on huomattava, että osa töistä omistetaan vain jatkotuotantoon tarvittavien välineiden valmistamiseen. – Raaka-aineita, työvälineitä, työkaluja, koneita päättymättömänä sarjana, jonka päätepisteestä on aina löydyttävä artikkeli, jota ihmismassat käyttävät tai joka sellaisenaan säästetään käyttöä varten. – Ja tällöin pyörii usein keskinäinen tavaranvaihto. – Seppä ostaa elintarvikkeita jaksaakseen takoa auraa. Maanviljelijä ostaa auran voidakseen työskennellä elintarviketuotannon piirissä.

Edellä selostetusta pitäisi käydä ilmi, että tuotanto voidaan jakaa monella eri tavoin. (Siis esim. yllä mainitulla) – Siitä pian lisää. Mutta selvää on oltava, että myös pääomaa tarvitaan. – Siis työtä, luonnon myötävaikutusta ja pääomaa.