28.11.1878 Finlands statsrätt

Suomen valtio-oikeus

Syyslukukausi 1878

40. luento 28. marraskuuta

Suomen valtio-oikeus. III osa

1. luku. Lainsäädäntö, § 2 (jatk.)

Edellisestä luennosta piti käydä selville, että hallitusmuodossa sanalla laki tarkoitetaan ennen muuta meidän yleistä lakikokoelmaamme, vuoden 1734 lakia, jota ei siis voi, ei kokonaisuudessaan eikä tietyin osin, hallitsija muuttaa, kumota tai korvata uudella ilman säätyjen myötävaikutusta ja suostumusta. – Siis siviililaki, rikoslaki, prosessilaki ja tietyt osat talouslaista – Rakennuskaari ja Kauppakaari.

Ne asetukset, jotka ovat muuttaneet suurempia tai pienempiä osia, kuuluvat myös tänne. Niidenkin tulisi olla nimettyjä laiksi, sillä koodeksin ainekset ovat astuneet sen pykälän tai sen kappaleen tai kaaren tilalle, joka on sen kautta muutettu. Syy, miksei se ole saanut nimeä laki, on historiallinen: laki = koodeksi. Virheellisestikin, koska asetukset tulevat vieläpä yksin hallitsijalta.

Tässä kaikkein laajimmassa lainsäädännön haarassa vaaditaan Hallitsijan esitys ja 3 säädyn yhtäpitävä päätös. Tämä Valtiopäiväjärjestyksen §:n 3 mukaan.

Mutta käsitettä laki vuoden 1772 hallitusmuodossa ei ole vielä tällä tyhjennetty. On vielä erityisalojen lakeja, kuten Kirkkolaki ja Merilaki.

3. syyskuuta 1686 päivätyn Kirkkojärjestyksen ehti nimittäin Kaarle XI vahvistaa, ennen kuin säädyt olivat sen tarkastaneet, mutta 9. marraskuuta 1686 päivätyssä valtiopäivien päätöksessä säädyt ilmoittivat, että he hyväksyvät sen ”lakina, heidän ja heidän jälkeläistensä noudatettavaksi”. Tämä virheellisyys kuului aikaan – ja valtioon [...]oläslig/saknad text vuoden 1686 jälkeen, mutta se ei ollut enää voimassa vuoden 1772 jälkeen. Vuoden 1867 valtiopäivillä ehdotus uudeksi kirkkolaiksi käsiteltiin toisenlaisena lakikysymyksenä. Prosessi oli siis samanlainen kuin vuoden 1734 lain kohdalla siten, että tarvittiin 3 säädyn päätös, mutta muuten siinä oli se ero, että kirkkolain §:n 455 mukaan Yleinen kirkolliskokous saa tehtäväkseen ehdottaa uutta sekä muutosta ja selvitystä voimassa olevaan kirkkolakiin, minkä jälkeen kirkolliskokouksen ehdotus asetetaan Keisarin ja säätyjen tarkastettavaksi ja hyväksyttäväksi. Siten siinä on kirkolliskokouksen aloite.tillagt i marginalen – Kysymykseen evankelisluterilaisen kirkon suhteesta valtioon ja muihin kristittyihin on pyydettävä kirkolliskokouksen lausunto.

b) Merilaki annettiin 1667 säätyjen pyynnöstä, ja ne sen myöhemmin hyväksyivät. Menettelytapaa ei tuolloin ollut vielä lähemmin määritelty. Mutta sisältönä on enimmäkseen esine- ja velvoiteoikeus, eli siis erikoissiviilioikeus. Nykyään, 1872, tunnustettukin säädyille kuuluvaksi.

Nämä molemmat ovat lakikoodekseja ja jo niiden nimessä oleva laki oikeuttaa ne kuulumaan hallitusmuodon pykälien 40–42 kohdalle.

Näissä molemmissa Hallitsijan esitys, 3 säädyn päätös.

3) Mutta vieläkin lainsäädäntö tietyillä aloilla säätyjen kanssa, vaikkakaan ei sen perustuslain säännöksen tuella, johon viimeksi viitattiin.

a) Hallitusmuodon § 44. Rahalainsäädäntö. Voitaisiin katsoa kuuluvan valtion verotusasioihin, – siinä on paljon sellaisia puolia, jotka koskettelevat sitä, – mutta kuitenkin yhtä vahva merkitys yksityisoikeudelle. – Porvoon valtiopäivillä tehty esitys – nyt myös 1877, – [...]oläslig/saknad text nimi laki Suomen rahayksiköstä. Esityksessä sanottiin: Tukeutuen hallitusmuodon §§ 40 ja 44 Hänen Majesteettinsa on halunnut ehdottaa säätyjen hyväksyttäväksi seuraavan lain Suomen Suuriruhtinaskunnan rahayksiköstä. Nimi on oikein, vaikkei kyseessä olekaan koodeksi, jonka ympärillä on rajattu alue. 3 säädyn päätös. Valtiopäiväjärjestys § 73.

b) Armeijalaitos. Oli aika, jolloin Hallitsija hoiti kaikki tähän kuuluvat asiat yksin, mikäli ei ollut kyse verotuksesta. Sittemmin Kaarle XI:n maanomistajien kanssa maakunnittain tekemä ruotujakolaitosta koskeva sopimus, kuitenkin sen jälkeen, kun säädyt olivat hyväksyneet periaatteen. Nyt ei muutosta ruotusopimuksiin läänien kanssa sopimalla vaan lainsäädäntöteitse. Hallitusmuodon §:ssä 18 on nimenomaan säädetty, että lainsäädännöllä, siis Keisarillinen Majesteetti ja säädyt yhdessä. Tarvitaanko 3 säädyn päätös, – kyllä, Valtiopäiväjärjestyksen §:n 73 mukaan. Asevelvollisuuslaki.tillagt i marginalen Perustuslain säännös on, että sotavoimat pysyvät ruoduissaan, mutta sen sisäiset muutokset eivät ole perustuslain määräyksiä. Selitä. – Vertailu Yhdistys- ja Vakuuskirjan §:ään 7. –

Nyt tähän on tullut oleellinen kehitys asevelvollisuuslain kautta. Säätyjen valta on sen myötä itse asiassa ulottunut pitemmälle kuin aikaisemmin. On jo aikaisemmin sanottu, että osa tästä laista kuuluu perustuslakiin.

Entä sota-artiklat? Erikoislaki, joka jo vanhastaan on katsonut, että riippuu monarkista, miten paljon hän tekee imperiuminsa vuoksi. Niissä oleva ohjesäännön mukainen on laadultaan myös sellaista. Mutta sotaväen rikoslain ei pitäisi, ilman säätyjä, edes koskeakaan rangaistuksia siviilihenkilöiden sotilaita vastaan tekemistä rikkomuksista. Vuoden 1877 uusi sotaväen rikoslaki laadittu ilman säätyjä. Sanaa laki ei jo sinänsä pitäisi saada käyttää tällaisissa tapauksissa. – Entä säädyt vuoden 1578 jälkeen.

Huom. mutta Hallitsija on hyväksynyt, että siirretään säädyille.tillagt i marginalen

Vielä meillä on lainsäädäntö verotuskysymyksistä ja Suomen Pankista. Mutta nämä kuuluvat sopivimmin seuraavaan lukuun, joka koskee valtiontaloutta, ja ohitamme ne nyt sen vuoksi. 4. ryhmä siksi: nk. taloudellinen lainsäädäntö, joka kuuluu yksin Hallitsijalle. Alkuperä vuoden 1285 Skenningen säädöksessä. Sen, mikä oli maakunnallisten maaseutu- ja vastaavasti kaupunkilakien sisällön ulkopuolella, katsottiin kuuluvan kuninkaan hallintoon; siten talonpidolla kruunun mailla, kaupan ja elinkeinojen säätelyllä, ja mikäli ei ollut yleistä lakia, käskyillä ja kaupunkien etuoikeuksilla astuttiin liiankin lähelle sitä, mitä yleisen järjestyksen säilyttäminen vaati, – poliisin käskyjä, – virkamiesten ohjeita sekä hallinnon eri alojen järjestämistä. Myöhemmin otettiin yleiset kulttuurikohteet mukaan.

Siis: Mikä koskee maan yleistä taloudenpitoa, kulttuuria, poliisia, hallintoa, – yleistä taloutta, yleisiä laitoksia.tillagt i marginalen

Varsin laaja alue. Sääntö: Ei säädetä mitään vastoin lakia, – jos sellainen asetus muuttaisi lakia, se olisi pätemätön. – Tätä hallitsijan lainsäädäntöoikeutta myöskin täydennettävä, – kirjoituksista, jotka koskevat lain täytäntöönpanoa, hallintoviranomaisia – organisaatiota ym. Tulossa: Kuulutuksia, ohjeita, ohjesääntöjä, säädöksiä, kirjeitä jne. Myös asetuksia, mutta niitä pitäisi välttää. –

Vaalien järjestämisvalta. Kaikissa valtioissa näin. Vuosien 1809 ja 1863 järjestämisissä runsaasti asiaan kuulumatonta. Pitäisi olla nyt loppunut, muttei ennen kuin uusi hallitusmuoto on saatu voimaan.

Hallitsija yksin säätää, voi kuitenkin kuulla Säätyjä asiasta, pyytää niiden lausuntoa, tässä ei tarvitse saavuttaa enemmistöä; ei ole sitova.

Mutta jos tällä alueella joskus molemmat valtiomahdit säätäisivät lain, sitä ei Hallitsija saa yksin muuttaa.

Tähän liittyy lainselitys. Perustuslain § 71 selittää §:n 43. Hallitusmuodossa aivan samoin täydentävästi kuin säädettäessä. Monta poikkeamaa esiintynyt. 1807 ja sen jälkeen.

Käskyt ja määräykset tietystä hankkeesta eivät kuulu tänne, vain se, mitä tullaan pysyvästi soveltamaan. Määräys sen hyödyntämisestä, mikä ei ole lainsäädäntöä. Mutta ohjesääntö siitä on sitä väliaikaisesti.tillagt i marginalen