14.10.1878 Finlands statsrätt
14.10.1878 Finlands statsrätt
Finsk text
Suomen valtio-oikeus
Syyslukukausi 1878
15. luento 14. lokakuuta
Suomen valtio-oikeus. 1. osa
3. luku. Yhdistyminen Venäjään
Venäläiset lähteet tästä aiheesta. 1. osa Сводъе законови
ve. Venäjän Valtakunnan laki-konkordanssi, julkaistu 1877, sisältää kodifikaatioita valtion perustuslaeista основные государственные законы. 4. artikla. Venäjän Keisarin valtaistuimeen ovat Puolan Kuningaskunta (tsaarikunta) ja Suomen Suuriruhtinaskunta erottamattomasti yhdistyneet. – Merkitys tästä on ilmeinen: kolme kruunua, kolme valtiota saman dynastian alaisina, – valtioiden unioni. Edelleen: ettei tämä ole tilapäinen asiaintila, koska se on Keisarikunnan perustavaa laatua olevien säädösten joukossa, mikä on yhtäpitävä Aleksanteri I:n Suomen säätyjen kanssa tekemän sopimuksen kanssa.
Suomi on edelleen mainittu Keisarin arvonimissä: 1) erittäin pitkä luettelo kaikista provinsseista niiden monilla nimillä. – 2) yksi vähän lyhyempi, (näissä molemmissa Suomi on otettu mukaan)tillagt i marginalen. 3) lyhyempi, tavallisesti: keisari ja koko Venäjän itsevaltias, Puolan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas jne ...
Lopuksi kruununperijän vala, annettu täysi-ikäiseksi tullessa, mm. että hän keisarillisen Venäjän valtaistuimen ja siihen yhdistyneiden Puolan Tsaarikunnan ja Suomen Suuriruhtinaskunnan valtaistuimen perijänä sitoutuu noudattamaan kaikkia kruununperimystä koskevia säädöksiä jne.
Tässä on kaikki. Voisi olettaa, että mahdollisesti ilmaus olisi myös säädöksessä valtakunnankonseljista. Tässä korkeassa korporaatiossa, joka on perustettu 1810, oli vuodesta 1832 osasto Puolan asioille (lähentyminen rangaistuksena kapinasta vuonna 1830), mikä peruttiin 1862 liittämisen jälkeen. Suomesta ei mitään. Yhtä vähän säädöksissä ministerikonseljille, senaatille jne. Ja tämä on aivan oikein. Sillä muutoin olisi kyse ristiriidasta sen kanssa, mitä Suomessa on tästä julkaistu: Huom. 1816: Sen välitön suhde Meidän persoonaamme. –
Olen edelleen tutkinut Venäjän valtio-oikeutta koskevia lakeja nähdäkseni, onko lain selvyydestä huolimatta haluttu tehdä johtopäätöksiä jossakin muussa tarkoituksessa. Аndrejevskin, Venäjän valtio-oikeus, ei mainitse sanaakaan Suomesta. Чичеринъ о народномъ представительствѣTshitsherinin Kansan edustuksesta päättelee, että Suomen yhdistyminen Venäjään on vastaavanlainen reaaliunioni kuin Ruotsin ja Norjan.
Lyhyesti sanottuna venäläiset lähteet, viralliset ja tieteelliset – en puhu Kathoffin ja muiden lehtimiesten vääristellyistä vaatimuksista – tarjoavat samanlaista tietoa kuin suomalaiset, ja ne olisivatkin luonnollisesti meille ratkaisevia, ellei tarvitsisi välittääkään, vaikka Venäjällä joku olisi julkaissut tämän kanssa ristiriitaisia asiakirjoja.
Jos halutaan lyhyesti lausua, mitä molempien tahojen lähteet meille tarjoavat, niin asia on näin:
Suomen Suuriruhtinaskunta on erottamattomasti yhdistetty Venäjän Keisarikuntaan. Venäjän Keisaria koskeva vallanperimysjärjestys on sen vuoksi voimassa myös Suomen Suuriruhtinaskunnalle. Venäjän Keisari on aina samalla Suomen Suuriruhtinas. Juuri jälkimmäisessä ominaisuudessaan hän hallitsee Suomen Suuriruhtinaskuntaa, ja tämä on tässä maassa voimassa olevien perustuslakien mukaista, ja niiden sitova voima tunnustettiin siinä yhdistymistilaisuudessa, kun Suomen säädyt juhlivat Venäjän Keisaria Suomen suuriruhtinaana.
Tämä sanamuoto tulkitsee yksinkertaisesti sen, mitä viralliset asiakirjat sisältävät, tekemättä vielä mitään johtopäätöksiä yhdistymisen oikeudellisesta luonteesta ja seurauksista. Tämä on kuitenkin välttämättömyys. Sitä on verrattu siviililain yhtiöön ja miten paljon siitä voidaan päätellä.
Tämä kysymys voidaan esittää: onko Suomen asema Venäjään nähden rinnakkainen vai alisteinen?
Saanen tässä muistuttaa kansainvälisestä oikeudesta, että kaikki valtiot ovat kansainvälisoikeudellisesti yhtä oikeutettuja persoonia, niillä on yhtä pätevät vaatimukset oman alueensa, oman valtapiirinsä, omien oikeuksiensa loukkaamattomuuteen. Erilaisuus vallassa ja vaikutusvallassa ei horjuta tätä periaatetta. Siitä pitäisi myös seurata, että kun kaksi valtiota yhdistyy, niin niiden aseman täytyy olla rinnakkainen.
Mutta nyt voivat epäilijät väittää 1) ettei tähän asti esitystä vielä ilmene todistetta, että Suomi olisi todellinen valtio, – minkä jopa suomalaiset miehetkin kieltävät, – sehän voi olla käskyläismaa, alusmaa ym. 2) Vaikka se olisikin valtio, niin yhdistyminen voi kuitenkin olla muulta kuin tasavertaisuuden pohjalta, niin että kyse on suojeluvaltiosta, puolisuvereenista valtiosta, – sillä kansainvälisoikeudellisesti katsoen yhdistyneet ovat yksi ainoa subjekti, – niiden keskinäisellä sopimuksella ei sen vuoksi ole mitään käyttöä kansainvälisoikeudellisten maksimien kannalta.
Tällöin otettiin esiin kaksi kohtaa aiheesta. s. 4.tillagt i marginalen
3. luku. Suomen yhdistyminen Venäjän kanssa, tämän yhdistymisen oikeudellinen luonne ja seuraukset.tillagt i marginalen
Suomen suhdetta Venäjään on vaikea arvioida ja kaikilta osin määritellä, koska siitä ei ole laadittu mitään tarkempaa kansainvälistä asiakirjaa kuin Porvoossa 1809 kirjoitettu.
1) Silmiinpistävää on, että Suomen asema suhteessa Venäjän keisarikuntaan on aivan toinen kuin sen asema Ruotsiin nähden oli. Suomi oli osa Ruotsin valtiota, lääni, joka korreloi Upplannin, Norrlannin jne. kanssa (siis se oli osa Ruotsin valtiota). Ruotsin laki oli ipso eolat. itsestään Suomenkin laki, – sen valtio-oikeudellinen asema ja kehitys olivat samat kuin Ruotsin. Niistä oli vuosisatojen kuluessa tullut yhtenäinen kokonaisuus.
2) Voidaan kysyä, emmekö sitten tulleet samaan asemaan suhteessa Venäjään, koska Haminan rauhansopimuksessa sanotaan, jo aikaisemmin siteeratussa artiklassa IV, että Ruotsin kuningas luopuu ehdoitta ja ainaiseksi Venäjän Keisarin ja kaikkien hänen jälkeensä Venäjän valtaistuimelle nousevien eduksi ja keisarikunnan eduksi kaikista oikeuksistaan (Suomen) maakuntiin (jotka luetellaan). – Ja edelleen:
”Mainitut läänit kaikkine asukkaineen, kaupunkeineen, satamineen, linnoituksineen, kylineen ja saarineen, kuten myös kaikki muu niihin kuuluva, edut, verot, tuotot, tulevat tästä lähin kuulumaan täysin omistusoikeuksin Venäjän keisarikunnan yliherruuteen ja pysymään siihen liitettyinä.”
Tämä on selvästi käsitetty kuin kysymys olisi pelkästään alueen liittämisestä. Mutta jos nähdään vain tämä, voidaan katsoa, että Suomen täytyy sen jälkeen sulautua Venäjään samalla tavoin kuin se aikaisemmin sulautui Ruotsiin, – ja silloin suomalaiset, jotka aikaisemmin olivat poliittisessa mielessä ruotsalaisia, olisivat nyt venäläisiä. Venäjän laki olisi ipso eo suomalaisten laki jne.
On kyllä niitä, jotka ovat luulleet tietävänsä tarpeeksi Venäjän oikeuksista, kun ovat lukeneet tämän neljännen artiklan.tillagt i marginalen
3) Mutta asiaa ei saa luonnollisestikaan arvioida vain rauhansopimuksen mukaisesti, kaikkein vähiten yksin tämän siihen sisältyvän osan mukaan. Tämä osa rauhansopimuksesta toteaa vain oikeudelliset olosuhteet Ruotsin ja Venäjän kruunun välillä valloitetun maan kannalta, se on kansainvälisoikeudellinen säädös näiden hallitsijoiden välillä. Aihe ja tekosyy sotaan oli Kustaa IV:n vihamielisyys Napoleonia kohtaan, mahdollisuus osallistua mannermaansulkemukseen. Sopimuksen ensimmäiset artiklat koskevat sen myönnytyksiä, sitten tulivat maa-alueiden luovuttamiset mainitussa artiklassa IV.tillagt i marginalen Artiklassa VI taas sanotaan:
”Sen jälkeen kun Hänen Majesteettinsa Venäjän Keisari on jo antanut epäämättömät todisteet siitä oikeudenmukaisuudesta ja lempeydestä, jolla Hänen Majesteettinsa on päättänyt hallita sen maan asukkaita, jonka hän on vastikään ottanut haltuunsa, siten että Hän jalomielisesti omasta aloitteestaan ja oman mieltymyksensä mukaan vakuuttanut heille, että he saavat vapaasti harjoittaa omaa uskontoaan, säilyttää omistusoikeutensa ja etuoikeutensa, katsoo Hänen Majesteettinsa Ruotsin Kuningas olevansa täten vapaa Hänelle muutoin pyhästä velvollisuudesta pitää siitä huolta entisten alamaistensa eduksi.”
Huom. tämä sanamuoto käsittää sanan etuoikeudet merkityksen.tillagt i marginalen
Ne poliittiset toimenpiteet, joihin tämä artikla viittaa, ja joiden on täten katsottava saaneen, joskaan ei täysin selvästi ilmoitetun, kansainvälisoikeudellisen hyväksynnän, ovat eivätkä voi olla muita kuin ne, mitä Porvoossa oli sovittu. Suomen säädyt olivat ennen rauhaa emansipoituneet ja tehneet itsenäisesti rauhan. Tämä on kansainvälisoikeudellista toimintaa. Ruotsin puolesta se hyväksyttiin rauhanteossa. Tätä puolta asiassa on käsitelty aikaisemmin.
4) Näin ollen kysymystä Suomen valtio-oikeudellisesta asemasta Venäjään nähden on arvioitava kokonaisuudessaan näiden Porvoossa sovittujen asioiden mukaisesti, ei edellä käsitellyn rauhansopimuksen neljännen artiklan. … Tämän huomioon ottaen haluan vielä kiinnittää huomion siihen, ettei nimi Suomi esiinny ollenkaan rauhansopimuksen kuudessa ensimmäisessä artiklassa. Sitä ei olisi voitukaan mainita, koska Venäjä omisti jo aikaisemmin osan Suomea – ja nämä molemmat osat muodostivat Suuriruhtinaskunnan. Sen käyttäminen olisi myös ollut harhaanjohtavaa, koska osa Suomea oli jo aikaisemmin joutunut Venäjän haltuun.tillagt i marginalen Koska Suomea, Suomen Suuriruhtinaskuntaa, ei ollut olemassa Ruotsin valtiossa mitenkään poliittisesti erottuneena, on selvää, ettei sitä voitu sellaisenaan mainita ja siitä luopua, vaan oli tarpeen merkitä se luettelemalla läänit ja maakunnan ja merkitsemällä rajat. Oleellisen syy lienee ollut, että Suomi oli jo aikaisemmin jaettu.tillagt i marginalen Mutta sen jälkeen, kun kuudes artikla oli kirjattu Porvoon sopimukseen, näemme esim. artiklassa X Suomen mainittuna valtiona. Siinä sanotaan:
”Kummankin Korkean Mahdin alamaisten, jotka asuvat joko Ruotsissa tai Suomessa, tulee saada rajaton vapaus asettua asumaan jompaankumpaan näistä valtioista jne.” – ”Heillä ja heidän asiamiehillään on myös oltava oikeus matkustaa toisesta valtiosta toiseen” jne.
On korostettava, ettei tässä tarkoiteta Venäjää – sillä kukaan suomalainen ei saanut esteettä matkustaa Keisarikuntaan.tillagt i marginalen Huomaa! Tällä ilmaisulla valtio, ei tarkoitettu Venäjää, sillä vapaus asettua asumaan ei ollenkaan koskenut Venäjää, vaan ainoastaan uutta Suomen Suuriruhtinaskuntaa.tillagt i marginalen Voitaneen väittää, että tällainen ero tekstin laatimisessa riippuu vain sattumasta. Mutta kun tiedetään, miten tarkkoja ollaan aina diplomaattisissa asiakirjoissa käytetyistä ilmaisuista, ei siitä voi nähdä muuta kuin todellisen ajatuksen – loogisen kehityksen 1) luopumisen valloitetusta maa-alueesta, 2) sen sopimuksen tunnustamisen, jonka valloittaja ja valloitetut olivat erikseen tehneet, 3) sellaisen ilmaisun käyttämisen, joka vastaa syntynyttä ja nyt myös Ruotsin kuninkaan tunnustamaa uutta asiaintilaa.
Finlands statsrätttillagt av utgivaren
H.T.Höstterminen 78.
15de Föreläsn.Föreläsningen
14 okt.oktober
Finl.Finlands statsrätt 1 Afdeln.Avdelningen
3 kap.kapitlet Föreningen med Ryssland.
De ryska källorna i detta ämne. 1a delen Сводъе законови
ry. Ryska rikets lag-concordans, utg.utgiven 1877 innehållande codifik.kodifikation af основные государственные законы, grundlagarna för staten. 4 art.artikeln Med KejsdömetKejsardömet Rysslands thron äro Kongariket (tsardömet) Polens och Storf.dömetStorfurstendömet Finlands troner oskiljaktigt förenade. – Betydelsen häraf uppenbar: tre kronor, tre stater under samma dynasti, – en union af stater. Vidare: att detta icke ett tillfälligt fhållandeförhållande, eftersom bland grundliggande stadgar i Kejsardömet; hvilket öfverensstämmer med Alex. Is aftal med Finl.Finlands ständer.
Finland vidare omnämndt i de kejs.kejserliga titulaturerna: 1o) en mycket lång upptagande alla provinser med deras många namn. – 2o) en något kortare, (I dessa båda Finland sammanblandadt.)tillagt i marginalen 3o) en kortare, vanligen: kejs.kejsare och sjelfh.självhärskare öfver hela Ryssland, Zar af Polen, Storfurste till Finland etcetcetera ...
Slutligen i edformulären för thronföljaren vid myndigblifvandet upptaget, bl.bland annat att han, såsom efterföljare till den kejs.kejserliga ryska thronen och de de dermed förenade zardömet Polens och storf.storfurstendömet Finlands thron förbinder sig iakttaga alla stadganden rörderörande thronföljden etcetcetera.
Detta är allt. Man kunde antaga att möjligen i stadganden om rikskonseljen. Denna höga korporation, inrättad 1810, hade sedan 1832 ett depart.departement för polska angelägenheter (ett närmande sssåsom straff för upproret 1830), hvilket indrogs 1862 efter inkorporationen. Om Finland intet. Lika litet i stadg.stadgarna om Ministerkonselj, Senat etcetcetera. Och detta alldeles i sin ordning. Ty annars motsägelse med hvad i Finland härom promulgeradt: Obs.Observera 1816: dess omedelbara förhållande till vår person. –
Jag har yttermera hos ryska förf.författare i statsrätt eftersökt, för att se om man oaktadt lagens tydlighet skulle velat draga slutsatser i annat syfte. Андреевскiй
Andrejevskij, Rysslands statsrätt, närmer ej ett ord om Finland. Чичеринъ о народномъ представительствѣ
ry. Tjitjerins Om folklig representation, – deducerar att Finlands förening med Ryssland en likartad realunion som Sverige och Norges.
Korteligen ryska källorna, officiela och vetenskapliga – jag talar icke om Kathoffs och andra publicisters förvrängda yrkanden – gifva vidhanda detsamma som de finska, hvilka naturligtvis för oss de afgörande om det ock icke vore likgiltigt derest i Ryssland skulle emenerat någon häremot stridande urkunder.
|2|Om man vill i korthet formulera, hvad källorna å ömse sidor vidhtillagt av utgivarenandengifva, är det således.
Storf.Storfurstendömet Finlands thron är oskiljaktigt förenad med Kejsardömet Rysslands. Den för Kejs. Ryssl.Kejsardömet Ryssland gällande thronföljdordningen har derför gällande kraft äfven för Storf.dömetStorfurstendömet Finland. Kejsaren af Ryssland är städse tillika Storfurste af Finland. Det är i sistnämnda egenskap han utöfvar styrelsen öfver Storfurstendömet Finland, och detta i enlighet med de för detta land gällande grundlagar, hvilkas förbindande kraft blef erkända i och med den föreningsakt då Finlands ständer hyllade Kejsaren af Ryssland ss.såsom Finlands storfurste.
Denna formulering återger enkelt hvad de officiela aktstyckerna innehålla, utan att ännu dessa draga några konseqvenser i afseende å föreningens rättsliga karaktär och påföljder. Detta likväl en nödvändighet. Liknats med civillagens bolag och huru mycket derur deducerats.
Den fråga kan uppställas: är Finland i en koordinerad eller en subordinerad ställning till Ryssland?
Får här påminna fr.från folkrätten att alla stater lika berättigade folkrättslig personlighet, med lika giltiga anspråk på okränkbarhet af sitt område, sin maktsfer, sina rättigheter. Olikhet i makt och inflytande rubbar icke denna princip. Deraf borde ock följa att när 2 stater förenade, så måste de vara i koordinerad ställning.
Men nu kan tviflare invända 1o) att det af hvad hittills anfördes icke ännu evident att Finland en verklig stat, – helst äfven af finske män förnekad, – det kan ju vara lydland, biland, m. m. 2o) Om ock en stat, så kan ju föreningen dock vara annan än på jemlikhetsgrund, så att skyddsstat, halfsuverän stat, – ty folkrättsligt hänseende de förenade ett enda subjekt, – på deras inbördes aftal derför de folkrättsliga maximen icke ngnnågon användning.
Upptagna då dess 2 punkter. p.sidan 4tillagt i marginalen
|3|3je kap.kapitlet Finlands förening med Ryssland; denna förenings rättsliga natur och konseqvenser.tillagt i marginalen
Finlands förhållande till Ryssland icke utan svårighet att bedöma och till alla delar bestämma, då ingen närmare internationel akt derom finnas upprättad, än i Borgå 1809⊠original:. gjordes.
1o) faller i ögonen att Finlands ställning till kejsaredömet Ryssland en helt annan än dess ställning till Sverige var. Finl.Finland var en del af Svenska staten, länen deri koordinerade med Uppland, Norrland etcetcetera; (d.ä.det är det var en del af den svenska staten). Lag för denna var ipso eo
lat. av sig själv lag för Finland, – dess statsrättsliga ställning och utveckling var densamma som Sveriges. De hade under seklernas lopp blifvit ett gemensamt helt.
2o) Det kan frågas om vi ej sedan koriginal: Kommo i samma ställning till Ryssland eftersom freden i FhamnFredrikshamn säger, i redan åberopade ArtArtikel IV att konungen af Sv.Sverige afsäger sig ovilkorligen och för alltid till förmon för Kejsaren af Ryssland och för alla dess efterträdare till Ryska thronen och kejsaredömet, alla sina rättigheter till (de finska) landskapen (som uppräknas). – Och vidare: ”Nämnde län med alla deras invånare, städer, hamnar, fästningar, byar och öar, äfvensom alla deras öfrige tillhörigheter, förmåner, utskylder och afkastningar, skola framdeles under full äganderätt och öfverherrskap tillhöra kejsaredömet Ryssland och förblifva dermed införlifvade.”
Detta tydligen affattadt såsom om fråga blott vore om en inkorporation af landskapen. Med endast detta för ögonen, kan det tyckas att Finland derefter måste uppgå uti Ryssland på enahanda sätt som det förut|4| uppgått i Sverige, – och då hade finnarna, som i politisk mening förut vore svenskar, nu varit ryssar. Rysk lag ipso eo
lat. av sig själv varit finsk o. s. v.
Det finnas nog dem, som trott sig veta nog om Rysslands rättigheter när de läst denna 4de artikel.tillagt i marginalen
3o) Men saken få naturl.naturligtvis bedömas blott enligt fredstraktaten, aldraminst ensamt efter denna del, deraf. – Denna del af fredstraktaten fastställer blott rättsförhållandet emellan svenska och ryska kronan, i afseende å det eröfrade landet, det är ett folkrättsligt stadgande mellan dessa kronor. Anledning och förevändningen till kriget Gustaf 4de hatiskhet mot Napoleon, vägen att biträda kontinentalsystemet. De första artiklarna i traktatet gälla eftergifterna häri, sedan kom landafträdelser i den nämda 4e art.artikelntillagt i marginalen ArtArtikel VI åter säger: ”Sedan H. M.Hans Majestät Kejs. af Ryssl.Kejsaren af Ryssland redan gifvit de ojäfvaktigaste bevis af den rättvisa och mildhet, hvarmed H. M.Hans Majestät beslutit att regera öfver invånarna af det land han sig nyligen tillvunnit, i det Han ädelmodigt, sjelfmant och af egen böjelse försäkrat dem om en fri utöfning af deras Religion, af deras egendomsrätt och prilegier: ser H. M.Hans Majestät Konungen af Sverige sig dymedelst frikallad från den Honom annars heliga pligt, att göra förbehåll härom till sina fordna undersåtars förmån.” ObsObservera den formen omfattande betydelsen af ordet privilegier.tillagt i marginalen
De politiska åtgärder denna art.artikel syftar på, och hvilka dymedelst måste anses erhållit en om också icke med full tydlighet meddelad folkrättslig sanktion, äro och kunna icke vara andra än uppgörelserna i Borgå. Finska Ständerna hade före freden emanciperat sig och slutit sjelfständig fred. Denna en statsrättslig handlingsvårtytt. Blef sanktionerad genom freden å Sveriges vägnar. Förut berört denna sida af saken.tillagt i marginalen
4o) Det är således helt och hållet efter dessa uppgörelsen i Borgå, frågan om Finlands statsrättsliga ställning till Ryssland måste bedömas, icke efter förberörda 4de artikel i fredstraktaten ... I afseende på denna vill jag ännu fästa uppmärksamheten dervid, att namnet Finland alldeles icke|5| förekommer i de 6 första artiklarna af fredsfördraget. Det kunde så mycket mindre nämnas, som Ryssland förut ägtsvårtytt en del af Finland – och båda dessa delar bildade Storfurstendömet.tillagt i marginalen Användt här skall ock varit missledande, då en del af Finland förut afträdt.tillagt i marginalen Då Finland, storfurstendömet Finland icke fanns till ss.såsom någon politisk särskildhet i Sveriges statsskick, är det klart att det icke kunde ss.såsom sådant nämnas och afstås, utan det var af nöden att markera detsamma genom uppräknandet af län, landskap och markerandet af gränser. Den väsendtligaste orsaken torde varit att Finland förut var deladt.tillagt i marginalen Men sedan 6te artikeln tagit fasta på uppgörelsen i Borgå finna vi, t. ex. i ArtArtikel X Finland omnämndt såsom en stat. Det heter: ”Begge de Höga Makternas undersåtar, bosatta antingen i Sverige eller Finland, skola ega oinskränkt frihet att sig i den ena eller andra af dessa stater nedsätta o. s. v.” – ”De och deras ombud skola äfven ega rättighet, att fritt färdas från den ena Staten till den andra” o. s. v. Bör pointeras det Ryssland ej afsågs – ty ingen finsk fick obehindradt resa till Kejsaredömet.tillagt i marginalen Märk! Med detta uttryck stat afsågs ej Ryssland, den frihet att nedsätta sig gällde alldeles icke Ryssland, endast det nya Storfurstendömet Finland.tillagt i marginalen Det torde kunna menas att sådan skilnad i redaktion blott beroende på en slump. Men då man vet huruledes noggranhet i uttryck alltid i diplom.diplomatiska akter iakttagas, kan man deri ej annat se än ⊠original: se en verklig tanke – en logisk utveckling 1o) afståendet af ett eröfradt landområde, 2o) erkännandet af den uppgörelse mellan eröfrare och de eröfrade separatim blifvit träffad 3o) derefter begagnandet af sådana uttryck som motsvara det inträdda och numera äfven af Sv.svenska kungen erkända nya förhållandet.
|6|