8.9.1871 LM–Alexandra Mechelin

Jos otat huomioon syyt, miksi en kirjoittanut kirjettä ”Auran” mukana, toivon ettet pahoita mieltäsi tästä laiminlyönnistä. Olisin halunnut viettää keskiviikkoillan kotona voidakseni kynän välityksellä keskustella kanssasi, mutta ensin minun piti olla teatterin johtokunnan ja sen jälkeen pellavakehräämön johtokunnan kokouksessa kello 11^een asti illalla. Ja silloin olin liian väsynyt kirjoittamaan. Sitä paitsi minulla ei ollut mitään uutta kerrottavaa.

Sillä ”uudeksi” en voi sanoa sitä, jos kerron, että pikainen vierailu Puotilassa oli erityisen virkistävä. Saavuin sinne kello 6 illalla. Silloin oli kylläkin liian myöhäistä käydä pitemmillä kävelyillä, mutta kiersin silti lähimmät alueet ja huomasin, että yleisesti ottaen kaikki oli järjestyksessä. Mamselli tarjoili hyvän illallisen (tuoretta silakkaa, munia, kinkkua ja kirnupiimää); – kävin aikaisin nukkumaan hiljaiseen ja miellyttävään siniseen kamariin. Seuraavana aamuna minut herätettiin kello 6. Pienen aamupakkasen jäljiltä nurmikot kimalsivat huurteessa. Aurinko paistoi kirkkaana pilvettömältä taivaalta. Ilma oli keveää ja läpinäkyvää, niin että sitä oli oikea nautinto hengittää. Kiersin miltei kaikilla tiluksilla mukanani Jernström, joka näytti, mitkä työt oli tehty, ja sai ohjeita muista töistä. Sadonkorjuu oli parhaillaan käynnissä kaurapelloilla, ja molemmissa riihissä puitiin ruista. Tähän mennessä riihistä mitatun rukiin arvioidaan tuottaneen 12^nnen jyvän, joten tulos on tyydyttävä, joskaan ei loistava. Herneet ja perunat ovat kärsineet sateesta pahimmin. – Puutarhan antimia on myyty Eklund-rouvan välityksellä noin 230 markalla, ja varsinainen sato on silti vielä korjaamatta. – Mamselli on ollut toimelias ja kiltti; – hän oli, Henrikan ja Evan tavoin, murheissaan siitä, että sinä ja pikku Cely ette vielä palanneet. Hän sanoi: ”joka ikisestä kuihtuneesta ja kuolleesta kukasta harmittelen, ettei rouva saanut nähdä, kuinka kaunista täällä on ollut.” Vielä vihreys on silti runsasta ja raikasta – ja puutarha on vehreämpi kuin se on koskaan ollut, mutta syksyn kylmyys kyllä kovasti nakertaa sitä, – siksi sinun pitäisi palata kiireesti!

Klo ½ 11, nautittuani aamiaisen, lähdin taas kaupunkiin ja menin saman tien pankkiin, missä Törnqvist jätti heti kaikki asiat minun hoidettavakseni. Hän lähti Margretebergiin pysytelläkseen täysin aloillaan ja lääkitäkseen itseään. Itse hän toivoo pääsevänsä ”10–12” päivän päästä ottamaan taas oman paikkansa, – mutta kaikki, jotka ovat tarkkailleet hänen terveydentilaansa hieman lähempää, eivät usko todelliseen paranemiseen.

Voit aavistaakin, kuinka tämä horjuttaa kaikkia suunnitelmiani. Jos joudun koko syksyn, joko kaiken aikaa tai aina silloin tällöin, hoitamaan pankin toimitusjohtajan tehtäviä, minun on mahdotonta saattaa samalla valmiiksi niitä töitä, joilla toivoin kykeneväni osoittamaan ja arvioimaan, voisinko ottaa riskin ja hakea professorin virkaa. – Ja näin tämä, todennäköisesti elämäni ainoa mahdollisuus saavuttaa itselleni todella tyydyttävä toimi, karkaa siinä tapauksessa väistämättä käsistäni. Mutta toisaalta on mahdotonta jättää pankkia pulaan. Ei ole kerta kaikkiaan ketään, jota voisin ehdottaa pankin virkaa toimittavaksi johtajaksi siinä tapauksessa, että haluaisin pois sieltä piittaamatta nykyisestä vaikeasta tilanteesta.

Minulla on muutoin periaatteena, etten saa olla tyytymätön ja valittaa vaan mieluummin nähdä asioista parhaat puolet. Lupaan sinulle noudattaa tätä periaatetta, vaikka kaikista edellä mainituista uhkista tulisi totisinta totta.

Nyt minun pitäisi kai kertoa, mitä olen palattuani tehnyt. Tiistaina, kuten sanottu, otin pankin johtooni. Iltapäivällä kävin tapaamassa Adolf-sedän perhettä ja sieltä menin Montgomerylle, joka lähetti saman tien hakemaan C. G. Estlanderin ja R. Lagerborgin, ja koko ilta kului heidän seurassaan. – Seuraavana päivänä minulla oli jo mainitsemani kokoukset. Torstaina (eilen) kävin iltapäivällä tapaamassa Albaa, joka voi pienokaisineen hyvin, ja istuin sitten kotona moninaisten töideni ääressä. – Tänään Collan, Lagerborg, Montgomery ja Nybom olivat luonani päivällisillä, joilla tarjoiltiin: vihanneskeittoa, sienituulihattuja, (oman reseptini mukaan) papuja ja herneitä, linnunpaistia ja tutti frutti-jälkiruokaa. Sen kanssa Kaunt-sherryä ja tavallista punaviiniämme. Tunnelma oli iloinen ja mukava.

Mielialaani paransi myös Liliukselta Lappeenrannasta saamani kirje, jossa hän tiedusteli, ryhtyisinkö kyseisen kaupungin ja Mikkelin valtiopäiväedustajaksi. Hän uskoo sen onnistuvan, mikäli voidaan olla varma, että otan tehtävän vastaan. – Kun siihen lisätään, että Hamina, sen mukaan mitä Nybom kertoi Lagerborgille, kuulemma harkitsee myös valitsevansa minut, mahdollisuudet saada ”paikka ja ääni” valtiopäiviltä näyttävät aiempaa valoisammilta. – Helsingissä ei ole vielä ajateltu valtiopäivävaaleja.

Huomenna riennän Puotilaan ja viivyn siellä sunnuntain yli. Toivon että ehdin siellä kirjoittaa rautatiekysymyksiä käsittelevän artikkelini. – Porvoosta en ole kuullut uutisia palattuani kotiin.

Näin päivät ovat nyt kuluneet. Mutta miten sinulla on mennyt, kiltti pieni ystäväni! – Ajatukseni kiitävät lakkaamatta sinun ja pikku Celyn luo. Varsinkin kun pimeys levittää varjojaan, ajattelen, kuinka hyvä kuitenkin olisi, jos voisin olla siellä saattajanasi. Kunpa sinulla ei tulisi aika liian pitkäksi eikä syksyinen sää pääse synkistämään mieltäsi!

Uskon varmasti, että kun palaat taas pitkään hylättynä odottaneeseen kotiin, viihdyt hyvin, saamme sitten olla Puotilassa tai jos meidän pitää jo muuttaa kaupunkiin.

Siksi – tervetuloa kotiin, mitä pikemmin, sen parempi! Lämpimimmät halaukseni sinulle ja pikku Celylle. Huolehtikaahan terveydestänne siellä kaukana. Ottakaa mallia minusta, joka olen täysin terve.

Kirjeitäsi odottaa taas sinun oma