26.3.1866 LM–Torsten Costiander
Finsk text
Pariisi 26. maaliskuuta 1866
Rakas Torsten,
Haluan ennen Pariisista lähtöäni kiittää Sinua vilpittömästi paitsi viime kirjeestäsi ja sähkösanomasta, jonka sain 23. päivä, vielä kaikesta vaivasta jota olet nähnyt, kaikista toimenpiteistä joita olet tehnyt minun hyödykseni sen alun perin Walléenin ja Spåren esille ottaman asian johdosta. Olen todella harmissani, että olen aiheuttanut Sinulle niin paljon vaivaa ja hiukan siitäkin, etten pystynyt järjestämään Sinulle pormestarin illallista. No, tule illastamaan ainakin vähäpätöisen ”kopistin” luo niin saat mahdollisimman lämpimän vastaanoton, ja koetamme osoittaa, kuinka paljon toivomme että voisit kokea viihtyväsi luonamme.
Rehellisesti sanottuna hengitän vapaammin, kun olen karistanut lopullisesti mielestäni kaikki nämä kunnianhimoiset ja huolestuneet ajatukset, jotka tämä hanke pyrkiä pääkaupungin hallintoon oli herättänyt minussa. Ja tutkistellessani sisintäni uskoin löytäväni sieltä kuitenkin hiukan enemmän vaatimattomuutta kuin vastustajani ja panettelijani myöntävät. Pysytään vielä jonkin aikaa varjoissa, tehdään töitä oppineisuuden ja kokemuksen välttämättömän edistämisen parissa! Tilaisuuksia ei tule puuttumaan hyödyntää – ehkä piankin – (näitä) tietoja ja ajatuksia, jotka ovat tulosta syvällisistä opinnoista ja kypsyneet huomattavasti oleskellessani Pariisissa, jossa olen tehnyt jopa enemmän töitä kuin olin toivonut.
Niin, päivät alkavat olla pulkassa. Muutama ostos vielä, sitten pakkaamisurakka – ja sitten olemmekin jo matkalla Geneveen 31. päivä tai huhtikuun 2. päivä, Italian-matkasta kun ei tulekaan mitään. Aikaa on liian vähän, halu palata Suomeen tuntuu yhä voimakkaampana. Sitä paitsi minulla on syyni katsoa ettei olisi järkevää saattaa pikkuistani vaaraan liian pitkillä matkoilla – olettamus jota en avaa enempää, pyydän vain ettet kertoisi kenellekään, kuka sitten onkin kyseessä, johtopäätöksistä joita voisit tehdä tästä.
Vietämme kolme tai neljä viikkoa Genevejärven rannoilla ja menemme sitten melko nopeasti läpi muun Sveitsin samoin kuin Saksan ja uhraamme vain muutaman päivän Kööpenhaminalle ja Tukholmalle (mistä käsin menen ehkä yksin Christianiaan kolmeksi päiväksi) ja saavumme Helsinkiin todennäköisesti 15.–20. päivä toukokuuta. Mikä ilo silloin nähdä ”poissaolon päivien jälkeen!”, kuten aikanaan lauloi Agnèse Toll. Niin, rakas ystäväni, siteet jotka kiinnittävät meidät isänmaahan ja perheeseen, vievät varsin nopeasti voiton halusta kulkea maailmalla! Pitkät matkat, väsymättömät retket eivät enää ole minua varten. Kotipiirin ilot ovat olleet jopa täällä parhaita ilonaiheitani, joten on luonnollista että emme halua lykätä enempää kuin on pakko onnea palata omaan mukavaan asuntoomme Aleksanterinkatu 36:ssa.
Äläkä pidä sitä turhamaisuutena jos sanon, että kuvittelen usein että te kaikki, rakkaat veljeni ja sisareni, olette joskus tunteneet hiukan mielipahaa tietäessänne että olen niin etäällä teistä. Perheemme, niin kovin sydämellisen ja herkkätunteisen, sirpaleissa on jo jonkin aikaa ollut vakavuus liian hallitsevana, joten minut on vallannut oikein elävä halu tehdä voitavani herättääkseni teissä muissa, joita on minua vähemmän siunattu Luojan lahjoilla, joitakin ilonvälähdyksiä. Juuri Sinä, Torsten, olet aina lohduttanut, avustanut, auttanut... Säilytän siitä muistoja, jotka eivät katoa koskaan, ja kiitollisuutta jota ei mikään voi pyyhkiä pois ... Kiitos vielä kaikesta hyvyydestäsi siskojamme kohtaan!
Sain Adulta kirjeen, vakavasävyisen ja täynnä herkkyyttä, ja olin siitä todella onnellinen, harmittelen vain etten voi jatkuvasti valvoa hänen toimiaan ja tukea häntä hänen hyvissä aikeissaan. Vastasin saman tien hänen kirjeeseensä.
Mitä tulee Adun raha-asioihin ja Robertille hänestä koituneisiin kuluihin: toivottavasti huomattava osa velastani Robertille on jo korvattu hänelle. Forselles on äärimmäisen saamaton kirjeenkirjoittaja mutta on uskoakseni kuitenkin toimeenpannut käskyni niin säntillisesti kuin mahdollista. On sanomattakin selvää, että palattuani maksan takaisin kaikki rahasummat, jotka olet hyväntahtoisuuttasi käyttänyt sisarusten ja minun hyväkseni. Ostan sen pöytäliinan huomenna; näin tänään suurilla valmistajilla runsaan valikoiman tällaisia tavaroita ja aion ostaa niitä huomenna Louvren tavaratalon valikoimista.
Olemme tehneet joitakin huomattavia hankintoja, enimmäkseen oikein hienoja tavaroita. Nautimme jo etukäteen ilosta saada kutsua teidät kaikki ”ihailemaan” – tai kritisoimaan – talouskapineitamme. Mitä kristallilaseihin tulee, toivon että pystyn ainakin laannuttamaan kritiikin täyttäessäni ne niin hienoilla juomilla kuin mahdollista.
Teen luoksesi pikku visiitin matka-asussa; pyydän kuitenkin ettet pitäisi valokuvausilmettäni, joka on aina vakava, tarkkana ilmentymänä mielialastani. Olemme päinvastoin kovin iloisia, jopa ilakoimme välillä ja rakastumme toisiimme yhä enemmän. Pikkuiseni taipumus melankolisuuteen on kadonnut, hänen vakavasta ilmeestään on tullut hymyilevä – kadehdittava mies on siis
veljesi ja ystäväsi
L. Mechelin
P.S. Alexandra pyysi hyvää yötä toivottaessaan lähettämään sydämelliset terveiset omasta puolestaan. Vastaus tähän kirjeeseen tulisi osoittaa Geneveen, poste restanteen, mikäli olet niin ystävällinen että kirjoitat meille ennen 15. huhtikuuta. Annoin Guémainille yhden valokuvistasi, loput lähtevät Helsinkiin yhdessä 13:sta matka-arkustamme ja kollistamme, luultavasti ”taide-esineiden” mukana.
Minusta oli niin mukavaa rupatella kanssasi yön hiljaisuudessa, että on harmi kun pitää lopettaa. Mutta kello on kaksi – hyvää yötä!
Original (transkription)
|1|
Paris le 26 Mars 1866.
Cher Torsten,
Avant de quitter Paris je veux
te remercier sincèrement, non seulement de ta
derniére lettre et du télegramme – qu j’ai réçu
le 23, mais encore de toute la peine que tu
t’es donnée, de toutes les démarches que tu as
faites dans mon intérêt au sujet de la question
soulevée d’abord par Walléen et Spåre. Je
suis vraiment fachéuxstruket de t’avoir causé
tant de peines – et aussi un peu de ne pas
pouvoir arranger pour toi un diner de bourg-
mestre. Eh bien, viens au moins diner chez
un humble ”copiste” – et tu trouveras un
accueil aussi chaud que possible – et nous
tâcheron de te prouver combien nous désirons
que tu puisses te trouver à ton aise chez
nous.
Franchement parlant, je respire plus librement
après avoir chassé définitivement toutes ces
|2|
pensées ambitieuses et soucieuses, qu’avait
éveillées chez moi le projet d’aspirer au
gouvernement de la capitale. Et, en sondant
mes entrailles j’ai cru trouver qu’il y a
pourtant, au fond, un peu plus de modestie
que ne m’en accordent mes adversaires et mes
calomniateurs. – Restons encore quelque temps
dans l’ombre, travaillons en perfectionnement
nécessaire d’érudition et d’expérience! – L’oc-
casion ne manquera pas de fructifier, peut-être
bientôt, les connaissances et les idées qui sont
les réslutats d’études sérieuses, et qui ont beau-
coup mûries pendant mon séjour à Paris, où
j’ai travaillé plus même que je n’espérais
le faire.
Oui, les jours sont comptés. Quleques emplettes
encore, puis le grand emballage – et nous
voilà en route pour Genève le 31 ou le 2 d’Avriltillagt. Car, quant au
voyage en Italie, il n’en sera rien. Le temps
est trop court, le désir de revenir en Finlande
se fait de plus en plus sentir. D’ailleurs, j’ai des
|3|
raisons à voire qu’il me serait pas prudent d’ex-
poser ma petite à de trop longs voyages – sup-
position questruket dont je ne te fais part qu’en
te priant de ne communiquer à personne, qui
que ce soit, les conséquances que tu pourrais
en tirer.
Après un séjour de trois ou quatre semaines au
bords du lac de Genève, nous traverserons
assez rapidement le rest de la Suisse ainsi
que l’Allemagne, et, ne sacrifiant que peu
de jours à Copenhague et à Stockholm (d’où
j’irai peut être, seul, pour trois jours à Christia-
nia) nous arriverons probablement le 15 à 20
Mai à Hfors. Quelle joie de se revoir alors
”après les jours d’absence”! – comme chantait jadis
Agnèse Toll. – Oui, mon cher ami, les liens
qui nous attachent à la patrie et à la famille
l’emportent bien vite sur l’envie de courir le
monde! Les grands voyages, les courses infa-
tigables ne sont plus faits pour moi. Les joies
du foyer ont été, même ici, les meilleures de
|4|
mes jouissances – il est donc naturel que
nous ne voulons pas ajourner, plus qu’il ne
faut, le bonheur de rentrer dans notre agré-
able demeur, nro 36, Alexandersgatan. –
Et, ne le regarde pas comme vanité si je te dis
que je m’imagine souvent que vous tous, mes
bien-aimés frères et soeurs, avez éprouvé quelquefoi
un peu de regret de me savoir si éloigné de vous.
Je voir juge en celà d’après moi-même. L’élément
sérieux étant depuis quelque temps trop prédo-
minant dans les débris de notre famille, si riche
en coeurs et en sensibilité, je suis pénetré du
plus vif désir de faire mon possible pour ral-
lumer chez vous autres, moins favorisés que moi
par les dons de Dieu, quelques éclairs de joie. –
C’est toi, cher Torsten, qui as toujours consolé, sou-
lagé, aidé: ... j’en garde des souvenirs qui ne
périront jamais – et une reconnaissance que rien
ne pourra effacer ... Merci encore de tes bontés
pour nos soeurs! ....
J’ai reçu de Adu une lettre, sérieuse et pleine
de sensibilité, j’en ai été vraiment heureux, tout en
regrettant de ne pas pouvoir veiller constamment
sur sa conduite et le maintenir dans ses bonnes
intentions. – J’ai répondu tout de suite à sa lettre.
|5|
Quant à ses affaires et au dépenses faites pour
lui par Robert, j’espère qu’une partie considé-
rable de ce que j’en dois à Robert a déjà été
remboursée. Forselles est extrèmement paresseux
comme correspondent, mais je crois pourtant
qu’il a éxecuté mes ordres aussi fidèlement
que possible. – Il va sans dire que je
te rembourserai aprés mon arrivée toutes les
sommes que tu as eu la bonté de dépenser
pour les soeurs et pour moi. – La couverture de
table sera achetée demain, – j’ai vu aujourd’hui
chez les grands farbricants un riche choix de
ces choses, et je veux les comparer demain au
marchandises du grand magasin du Louvre.
Nous avons fait des emplettes considérables,
pour la plutpart de très bonnes choses. Nous
jouissons d’avance du plaisir de vous inviter
tous à ”admirer” ou – critiquer nos articles de
ménage. Quant aux cristaux j’espère au moins
pouvoir séduire la critique, en les remplissant
de liquides aussi excellents que possible.
Je te fais une petite visite en habit de
voyage; – mais je te prie de ne pas regarder
|6|
ma mine photographique, qui est toujours sérieuse,
comme une expression exacte de mon humeur.
Au contraire, nous sommes très gais, – nous
folâtrons même quelquefois, – et nous nous
amourachons de mieux en mieux. – La pen-
chant mélancolique de ma petite est disparu,
son air sérieux est devenu souriant, – enfin
c’est un homme enviable que ton
frère et ami
L Mechelin
P. S.
En me disant ”bonne nuit”, Alexandra m’a
chargé de te saluer cordialement de sa part.
– La réponse à cette lettre devrait être adressée
à Genève, poste restante, si tu es assez aimable
de nous écrire avant le 15 d’Avril. – J’ai
donné à Guémain un de tes portraits, le reste
partira à Hfors dans une de nos 13 malles et
collys, probablement avec les ”objets d’art”. –
Je l’ai trouvé si agréable de causer avec toi
dans le silence de la nuit, que ce n’est qu’a regret
que jestruket’tillagty fais fin. Mais – il est deux heurs –
bonne nuit! –
Paris den 26 mars 1866.
Käre Torsten,
Före jag lämnar Paris vill jag tacka dig innerligt, inte enbart för ditt senaste brev och telegram – som jag fick den 23, utan än mer för allt besvär du gjort dig, alla åtgärder du vidtagit i mitt intresse i fråga om ärendet som först togs upp av Walléen och Spåre. Jag är verkligen förargad över att ha orsakat dig så mycket besvär – och också lite över att inte kunna ordna en borgmästarmiddag för dig. Nåja, kom åtminstone på middag hos en enkel ”kopist” – och du får ett lika varmt mottagande som möjligt – och vi ska försöka bevisa hur mycket vi önskar att du känner dig hemma hos oss.
Uppriktigt sagt andas jag lättare efter att definitivt ha övergett dessa|2| ambitiösa och oroliga tankar, som planen på att eftersträva huvudstadens ledande ställning väckte hos mig. Och när jag granskat mitt inre har jag i grunden trott mig finna aningen mera anspråkslöshet än vad mina motståndare och belackare tillskriver mig. – Låt oss ännu en tid dröja i skuggan, arbeta på att fullända nödvändig lärdom och erfarenhet! – Det kommer inte att saknas tillfälle att, kanske snart, skörda frukten av den kunskap och de idéer som är resutatet av allvarliga studier, och som har mognat avsevärt under min vistelse i Paris, där jag till och med har arbetat mer än jag hoppades göra.
Ja, dagarna är räknade. Några inköp ännu, sedan allt packande – och så bär det av till Genève den 31 eller den 2 april. Resan till Italien blir inte av. Tiden räcker inte till, längtan att återvända till Finland blir starkare och starkare. För övrigt har jag|3| anledning se till att akta mig för att utsätta min lilla för alltför långa resor – ett antagande som jag anförtror dig endast med bön om att du inte avslöjar för någon, vem än det vara må, de slutsatser du kunde dra av detta.
Efter en vistelse på tre eller fyra veckor vid Genèvesjöns strand åker vi ganska snabbt genom resten av Schweiz, liksom Tyskland, och i och med att vi endast offrar några dagar i Köpenhamn och Stockholm (varifrån jag eventuellt, ensam, åker för tre dagar till Christiania) anländer vi troligtvis mellan den 15 och 20 maj till Helsingfors. Vilken glädje det då ska bli att åter ses ”efter dagarna av frånvaro”! – som Agnes Toll sjöng en gång i tiden. – Ja, min käre vän, banden som knyter oss till fosterlandet och familjen släcker ganska snabbt lusten att resa runt i världen! De långa resorna, det outtröttliga rännandet är inte längre något för mig. Hemmets glädje har till och med här berett mig den största|4| tillfredsställelsen – det är således naturligt att vi inte mer än nödvändigt vill skjuta upp lyckan att återvända till vår trevliga boning, nummer 36, Alexandersgatan. –
Och se det inte som fåfänga från min sida om jag säger att jag ofta föreställer mig att ni alla, mina älskade bröder och systrar, ibland har känt viss ånger över att veta mig vara så fjärmad från er. Allvaret har sedan en tid alltför mycket dominerat spillrorna av vår familj, så rik på kärlek och känsla, och jag har gripits av en livlig längtan att göra allt jag kan för att på nytt tända några glädjestrålar hos er andra, som är mindre favoriserade än jag av Guds gåvor. –
Det är du, käre Torsten, som alltid har tröstat, mildrat, hjälpt ... Jag bevarar dessa minnen, som aldrig kommer att försvinna, och känner en tacksamhet, som inget kan sudda bort ... Tack än en gång för den vänlighet du har visat våra systrar! ....
Jag har fått ett allvarligt och känslofyllt brev av Adu, som verkligen gladde mig, samtidigt som jag sörjer över att inte ständigt kunna vaka över hans uppförande och hålla honom kvar i sina goda intentioner. – Jag svarade genast på hans brev.|5| Beträffande hans affärer och de utgifter Robert gjort för honom hoppas jag att en ansenslig del av vad jag är skyldig Robert redan har betalats tillbaka. Forselles är en extremt lat brevskrivare, men jag tror ändå att han har utfört mina instruktioner så troget som möjligt. – Naturligtvis ersätter jag efter min återkomst alla utgifter du haft godheten att lägga på systrarna och på mig. – Bordsduken ska inhandlas i morgon, – jag såg i dag hos de stora fabrikörerna ett rikt utbud på dessa saker, och jag ämnar i morgon jämföra dem med utbudet i Grand Magasins du Louvre.
Vi har gjort ansenliga inköp, för det mesta saker av mycket god kvalitet. Vi ser redan fram emot nöjet att inbjuda er alla för att ”beundra” eller – kritisera våra hushållsartiklar. Beträffande kristallglasen hoppas jag åtminstone tillfredsställa kritiken genom att fylla dem med så utsökta vätskor som möjligt.
Jag gör dig ett litet besök i reskläder; – men jag ber dig att inte titta på|6| minen på fotografiet, den är alltid allvarlig, som ett exakt uttryck på mitt humör. Tvärtom är vi mycket glada, – spralliga till och med ibland, – och vi blir mer och mer förälskade. – Min lillas melankoliska tendens har försvunnit, hennes allvarliga uttryck har förbytts i leende, – det är en avundsvärd man din
bror och vän
L Mechelin
P. S. När Alexandra sade mig ”god natt” uppmanade hon mig att sända dig sina hjärtliga hälsningar. – Svaret på detta brev bör ha adressen Genève, poste restante, om du är vänlig nog och skriver före den 15 april. – Jag gav ett av dina porträtt till Guémain, resten sänds till Helsingfors i en av våra 13 koffertar och kollin, antagligen med ”konstföremålen”. – Det har varit så angenämt att språka med dig i nattens tystnad att det tar emot att sätta punkt. Men – klockan är två – god natt! –