5.1.1863 Amanda Mechelin–LM
Finsk text
Hamina 5. tammikuuta 1863
Rakkahin Leo!
Kirjoitan tämän kirjeen Sinulle yksin kertoakseni huoliani. Minulla ei ole ketään, jonka puoleen voisin kääntyä, ja kuitenkin jokin ulospääsytie on välttämättä löydettävä. Jos onnistut saamaan sen lainan, niin tarkoituksesi varmaankin on pärjätä sillä vuosi eteenpäin eikä siis kerralla kuluttaa kaikkea. Voitko lainata siitä isälle 100 ruplaa? Nybohmin pitää saada saatavansa – eläkkeestä menee heti 25 Ahlqvistille, 50 Blomqvistille, 25 tohtori Ekille, lisäksi vuosimarkkinoiden kulut ja 25 köyhäinyhdistykselle, joten elämiseen ei jää paljon (18 ruplaa menee säästökassaan prosenttimaksuna). Puolen vuoden kuluttua voin päästä taas tasapainoon ja voit saada rahasi takaisin. Tämä ajatus on pitänyt mielialaani koholla – isä on melko allapäin. Nämä eivät ole olleet mitään iloisia päiviä, vaikka olemme matkalaisten takia juhlineet paljon siellä sun täällä ja täälläkin. Mikäli voit auttaa meitä niin kirjoita isälle ikään kuin ajatus olisi lähtöisin Sinusta – mikäli et voi niin ei Sinun tarvitse mainita asiaa sanallakaan, ymmärrän kyllä. Luonnollisesti ymmärrät, ettei minua saa mainita tässä yhteydessä. Isä ei varmasti sanoisi, kuinka huolten painama on, joten minun on tehtävä se ja etsittävä jotain toimeentuloa. En kestä nähdä ja tuntea päivittäin tätä alakuloa, Adu-parallakin on melko raskasta – koska hän ei ymmärrä käyttäytyä järkevästi. Köyhyys tuo muassaan sellaisia pahoja tapoja ja saa alkunsa siellä missä ihminen ei osaa säntillisesti hoitaa asioitaan.
Tämä kirje lähtee salaa ja sen on myös pysyttävä vain meidän välisenämme. Victoriaa Sinun ei tarvitse tilata. Alfhild Schatelovitz tulee soittamaan luokseni ja käy päivittäin soittotunnilla. En aio ottaa rahoja ennen kuin selviää voinko lähettää Milin Helsinkiin, jotta tämä voi jatkaa tuntejaan. Iloitsen tästä mahdollisuudesta. Näkemiin, suo anteeksi että kirjoitin Sinulle tämän, mutten voinut muutakaan. Sydämeni lapsi, varmaan ymmärrät minua.
Äiti
Toivon, että Leo avaa tämän kirjeen omakätisesti.
Original (transkription)
FhamFredrikshamn d. 5. Jan. 1863.
Liebster Leo!
Diesen Brief schreib’ ich für Dich
allein um Dir meine ”bekymmer”
mitzutheilen. Ich habe niemand
zu dem ich mich wenden kann,
und es ist doch nothwendig
irgend einen Ausweg zu
finden. – Wenn es Dir ge-
lingt die Anleihe zu bekommen
so ist es wohl deine Absicht
damit ein Jahr vorwärts
zu kommen und also nicht
alles auf einmal auszu-
geben. Kannst Du davon an
Papa 100 RlRubel leihen? Der Ny-
bohm muß bekommen – von
der pension geht gleich 25 an Ahlqv.
50. an Blomqv. 25 an Doktor Ek
dannoch Jahrmarkts Ausgaben
und 25 für den Armenverein,
also bleibt nicht viel zum Ver-
leben.(18. Rubel geht zur Sparkaße für procent.)tillagt
Für halbes Jahr vorwärts
|2|
kann das Gleichgewicht wieder
herstellen und Du kannst
Dein Geld wiederbekommen.
Dieser Gedanke hat meinen
Muth aufrecht erhalten – Papas
ist ziemlich herunter. Es sind
keine frohe Tage gewesen
obgleich wir wegen der Reisen-
den viel geschmaust haben
recht und links und hier auch.
Kannst Du uns helfen so schreib
an Papa als käme die idée
von Dir selbst – kannst Du
nicht so brauchst Du kein
Wort davon zu erwähnen
ich verstehe dich denn. Na-
türlich wirst Du einsehen
daß ich hier nicht erscheinen
darf. Papa würde gewiß
nicht sagen wie bedrängt er
ist also muß ich es thun und
irgend eine Auskunft suchen.
|3|
Ich halte nicht aus, diese Verstimmung
täglich zu sehen und fühlen
der arme Adu hat auch ziemlich
schwer – da er nicht versteht
sich erträglich zu verhalten.
Solche Übel bringt die Ar-
muth mit und die entsteht
wo man nicht pünktlich mit
den Geschäften sein kann. –
Dieser Brief geht geheim ab
und soll auch ganz unter
uns bleiben. – Die Victoria
sollst Du nicht verschreiben.
Alfhild Schatelz wird bei
mir spielen und täglich eine
Stunde nehmen. Das Geld
werde ich nicht ausnehmen
ehe ich fertig werden kann
Mili nach HforsHelsingfors zu schicken
um ihre Stunden fortsetzen
zu können. – Ich freue mich
über diese Möglichkeit. – adieu
verzeih daß ich Dieses geschrieben
habe, aber ich konnte nicht
anders. Herzens Kind du verstehst wohl
Deine Mama. –
ich wünsche daß Leo diesen Brief
eigenhändig öffnet.
Fredrikshamn den 5 januari 1863.
Käraste Leo!
Detta brev skriver jag till Dig ensam för att meddela Dig mina ”bekymmersv”. Jag har ingen som jag kan vända mig till, och det är ändå nödvändigt att hitta någon utväg. – Om Du lyckas få lånet har Du väl för avsikt att klara dig med det i ett års tid, Du skall alltså inte spendera allt på en gång. Kan Du låna pappa 100 rubel därav? Nyblom måste få sina pengar – av pensionen går 25 genast till Ahlqv., 50 till Blomqv. och 25 till doktor Ek. Dessutom marknadsutgifter och 25 går till fattigvården. Så finns det inte mycket kvar att leva på. (18 rubel går till sparkassan för procent) Om ett halvt år kan balansen vara intakt igen och Du kan få Dina pengar tillbaka. Denna tanke har fått mig att hålla modet uppe – pappa har tappat modet. Det har inte varit glada dagar fastän det kalasades mycket till höger och vänster och här också på grund av resandena. Om Du kan hjälpa oss så skriv till pappa som om Du själv hade kommit på den idén – om Du inte kan hjälpa oss så behöver Du inte nämna ett ord om det. Då förstår jag hur det är fatt. Du förstår naturligtvis att jag inte får nämnas. Pappa skulle förvisso aldrig säga hur nödställd han är. Därför måste jag göra det och måste leta efter någon utkomst. Jag orkar inte se och känna denna förstämning varje dag. Stackars Adu har det också ganska svårt – då han inte förstår att bete sig förnuftigt. Sådana olyckor för fattigdomen med sig och den uppstår när man inte kan vara i tid med sina affärer. –
Detta brev skickas i hemlighet och skall också stanna mellan oss. – Victoria skall Du inte prenumerera på. Alfhild Schatelovitz kommer att spela hos mig och hon ta en timmes lektion varje dag. Jag kommer inte att ta ut pengarna förrän det är klart att jag kan skicka Mili till Helsingfors så att hon kan fortsätta med sina lektioner. – Jag är glad över denna möjlighet. – Adjö. Förlåt att jag har skrivit det här men jag kunde inte göra annorlunda. Hjärtats barn, Du förstår nog.
Din Mamma. –
Jag önskar att Leo öppnar detta brev egenhändigt.