29.1.1860 LM–Gustaf & Amanda Mechelin
Finsk text
Helsinki 29. tammikuuta 1860
Rakkaat vanhemmat!
Kiiruhdan kiittämään kirjeestä, minkä valitettavasti on tapahduttava lyhyesti ajanpuutteen vuoksi.
On luonnollista, että niin rauhaton ajanjakso kuin teillä on juuri ollut Haminassa koituu lopulta myös epämiellyttäväksi. Olen äidin kanssa samaa mieltä siitä, että maailmasta ei ole vielä tullut täysin järkevä, mutta protestoin vihjausta, että pietismi johtaisi mihinkään parempaan... mitä äiti ei liioin vakavasti tarkoittanutkaan. Jos ”suvulla ylpeily ja rahalla ylpeily” ovat paheksuttavia, niin eipä ole hurskastelu-ylimielisyyskään paljon parempaa. Sovinnaisuuden kahleista vapautuminen ei totisesti ole mikään helppo asia, muttei se kyllä täysin mahdotontakaan ole – mikäli ollaan sitä mieltä, että se on hyvää ja hyödyllistä; tästä mielipiteet saavat jakautua... Mitä tulee siihen helvettiin, johon äiti viittaa, niin toistaiseksi on katsottava ettei sellaista ole olemassa. ”Vielä ei ole Puola menetetty.” ”Vielä koittaa päivä, vielä ei ole kaikki ohi.sv” Jos vain säilyttäisi rauhallisen perusmielialan kaikessa sekamelskassa ja kaikissa vaihtelevissa muutoksissa, niin mennään kuitenkin eteenpäin.
Minuakin on pommitettu kutsuilla. Viikko sitten oli tanssiaiset Furuhjelmeilla ja Nordenstameilla. Torsten ei mennyt sinne, koska Robert ja Alba ovat täällä. Mutta minä – pääasiassa havaintoja tehdäkseni – menin kuitenkin ja tulin sieltä aika tyytyväisenä. Eräs tietty naissankari, jonka olen maininnut aiemminkin, vaikuttaa nyt saaneen lähtöpassit. Sain tietää eräältä Rosenkampffin ystävättäreltä, jonka tapasin tanssiaisissa Blidbergeillä lauantaina ja jonka kanssa puhuin lähes koko illan, yhtä ja toista joka on minulle rakasta ja miellyttävää. Se vakuuttuneisuus, joka minulla on ollut alusta asti, että minun ei tarvitse pelätä mitään päättämättömyyttä, näyttää olevan yhä enemmän oikea. Pikkuiseni on sankaritar ja äärettömän paljon elämän tavanomaisen kaavamaisuuden yläpuolella. Poloinen! Nyt hän kyllä tulee huolestumaan kovasti! Olette varmaan jo saaneet uutisia Puolasta? Kapina, mellakka, verilöyly! Kunpa tiukka R. vain säästyisi... Minullekin olisi onnettomuus, jos hänen pitäisi lähteä pois nyt.
Torsten pyytää lähettämään terveisiä ja sanoo, ettei mitenkään pysty tulemaan Haminaan lauantaiksi. Hän on nyt aamusta iltaan töissä inventaarikertomustensa parissa, mutta tuskin saa niitä valmiiksi sunnuntaihin mennessä. Vaikuttaa siis siltä, että hän lähtee matkaan vasta maanantaina.
Se Jakobssonia koskeva uutinen näyttäisi olevan totta. Schantz ja hänen kaksitoista miestään jättävät paikkansa täällä kesällä ottaakseen vastaan paremman toimen Tukholmassa. Jakobsson ja hänen vaimonsa matkustavat ulkomaille vuodeksi, minkä jälkeen rouvasta kai tulee kuninkaallisen oopperan jäsen. Jos haluaa opiskella tai nauttia musiikista täällä, on pidettävä kiirettä. Kesällä kaikki romahtaa, jopa vakituinen teatteri ehkä lakkautetaan ja talo menee konkurssiin. Laitan varmaan uutisia Torstenin kautta. Näkemiin! Sen kaiken teatterin eteen nähdyn vaivan jälkeen on toki suuri lohtu, että on saatu kokoon niin suuria summia. Terveisiä sisaruksille! Kohta enemmän
Leoltanne
Original (transkription)
|1|
Hfors d. 29 Jan. 1860.
Liebe Eltern!
Ich beeile mich für den Brief
zu danken, obgleich es, aus Mangel an
Zeit, leider nur ganz knapp ablaufen
muß.
Daß eine so unruhige Zeit wie Ihr
sie jetzt in Fhamn gehabt am Ende
auch unangenehm wird ist ganz natür-
lich. Ich vereinige mich mit Mama in
der Ansicht daß die Welt noch nicht ganz
vernünftig geworden, protestire aber
gegen die Andeutung, daß der Pietis-
mus zum Beßern führen würde ... wel-
ches auch wohl von Mama nicht ernstlich
gemeint war. Sind ”Ahnenstolz und Geld-
stolz” verwerflich, so ist der Frömmler-
Hochmuth nicht viel besser. – – Sich von
den convenantielen Fesseln zu befreien,
ist allerdings keine leichte Sache, aber
|2|
wohl auch nicht ganz unmöglich, – falls
man es für gut und nützlich hält; wo-
rüber die Ansichten getheilt sein mögen.
... Was jenen Abgrund betrifft auf
welchen Mama alludirt, so wollen
wir ihn bis weiter als nicht existirend
betrachten. ”Noch ist Pohlen nicht verloren”.
”Än kommer dag, än är ej allt förbi.”
Wenn man nur bei all dem Gewirr und
bunten Wechsel eine ruhige Grundstim-
mung behält, so geht es doch vorwärts.
Auch ich bin von Einladungen attaquirt
gewesen. Vor einer Woche waren Bälle
bei Furuhjelms und Nordenstams. Torsten
ging nicht hin, wegen Roberts und Albas
Hiersein. Ich aber, – hauptsächlich um
Observationen zu machen, – fuhr doch
und kam ziemlich zufrieden davon. Ein
gewisser Cour-Macher, von dem ich früher
|3|
erwähnt, scheint nun sein Reisepaß be-
kommen zu haben. Von der Freundin
Rkampff, die ich am Sonnabend auf einem
Tänzchen bei Blidbergs traf, und mit der
ich beinahe den ganzen Abend sprach, –
habe ich Manches erfahren, was mir lieb
und angenehm ist. Die Überzeugung, die
ich von Anfang an gehegt, daß ich keinen
Wankelmuth zu befürchten habe, erweist
sich immer mehr als die richtige. Meine
Kleine ist eine Heldin und unendlich erhaben
über den gewöhnlichen Schlendrian des Lebens.
Die Arme! nun wird sie wohl recht
besorgt sein! Ihr habt wohl schon die
Nachrichten aus Pohlen erhalten? Aufruhr,
Tumult, Massaker! Möchte nur der strenge
R. verschont bleiben ... dasstruketestillagt wäre auch für
mich ein Unglück, wenn er jetzt wegginge.
Torsten bittet grüssen und sagt, daß
|4|
er unmöglich zum Sonnabend nach Fhamn
kommen kann. Er arbeitet jetzt von
Morgen bis Abend mit seinen Inven-
tar-Geschichten, wird aber nun kaum zum
Sonntag damit fertig. Es scheint also
daß er erst Montag reisen kann.
Die Neuigkeit wegen Jakobsson
scheint wahr zu sein. Schantz verlässt im
Sommer mit 12 Mann seinen hiesigen
Platz um einen bessern in Stockholm
zu betreten. Jakson soll mit seiner Frau
auf ein Jahr ins Ausland, wonach sie
wohl der königl. Oper gehören wird. Wer
also hier Musik studiren und genießen
will muß eilen. Im Sommer stürzt
Alles zusammen, sogar das stehende
Theater wird vielleicht aufgelöst, und
das Haus macht Concours. – Mit Torsten
werde ich bestimmte Nachrichten geben.
Lebt wohl! ... Bei all den Theater-
mühen ist es doch ein guter Trost so grosse
Summen zusammenzubekommen. Grüsse an die
Schwestern! Bald mehr von Eurem
Leo.
Helsingfors den 29 januari 1860.
Kära föräldrar!
Jag skyndar att tacka för brevet, vilket tyvärr måste ske kortfattat på grund av tidsbrist.
Att en så orolig tid som Ni just haft i Fredrikshamn till slut också blir oangenäm, det är naturligt. Jag instämmer med Mamma att världen ännu inte blivit helt förnuftig, men jag protesterar mot antydningen, att pietismen skulle leda till det bättre ... vilket väl inte heller var seriöst menat av Mamma. Är ”anstolthet och penningstolthet” förkastliga, så är fromlar-högmodet inte mycket bättre. – – Att befria sig från konvenansens bojor är förvisso ingen lätt sak, men det är nog inte helt omöjligt heller, – ifall man tycker att det är bra och nyttigt; om detta må meningarna vara delade. ... Angående denna avgrund som Mamma alluderar på, så skall vi tills vidare betrakta den som icke-existerande. ”Än är inte Polen förlorat”. ”Än kommer dag, än är ej allt förbi.sv” Om man bara bevarar en lugn grundstämning i allt virrvarr och i alla skiftande växlingar, så går det ändå framåt.
Också jag blev attackerad av inbjudningar. För en vecka sedan var baler hos Furuhjelms och Nordenstams. Torsten gick inte, eftersom Robert och Alba är här. Men jag, – i huvudsak för att göra observationer, – åkte ändå och kom ganska nöjd därifrån. En viss kvinnotjusare, som jag har nämnt förr, verkar nu ha fått respass. Av en väninna Rosenkampff som jag träffade på en dans hos Blidbergs i lördags och som jag pratade med nästan hela kvällen, – har jag fått veta det ena och det andra som är mig kärt och angenämt. Övertygelsen som jag haft från början, att jag inte har något vankelmod att frukta, visar sig alltmer vara den rätta. Min lilla är en hjältinna och oändligt upphöjd över livets vanliga slentrian.
Stackaren! Nu kommer hon väl att vara rätt orolig! Ni har väl redan fått nyheterna från Polen? Uppror, tumult, massaker! Måtte bara den stränga R. förskonas ... också för mig vore det en olycka om han skulle gå bort nu.
Torsten ber hälsa och han säger att det är omöjligt för honom att komma till Fredrikshamn på lördag. Han arbetar nu från morgon till kväll med sina inventarie-historier, men han blir knappast klar med dem fram till söndag. Det verkar alltså som att han kan åka först på måndag
Nyheten om Jakobsson verkar vara sann. Schantz och hans tolv man lämnar sin plats här i sommar för att intaga en bättre anställning i Stockholm. Jakobsson och hans hustru skall åka utomlands för ett år, därefter kommer hon väl att tillhöra Kungliga Operan. Den som vill studera eller avnjuta musik här måste skynda sig. I sommar faller allting samman, även den stående teatern kommer kanske att upplösas, och huset går i konkurs. Jag lämnar säkert nyheter genom Torsten. Farväl! ... Med alla teatermödor är det dock en stor tröst att så stora summor kommit samman. Hälsningar till systrarna! Snart mer av Er
Leo.