11.10.[1861] Lilly Steven-Steinheil–LM
Finsk text
Karhusuo 11. lokakuuta
Kallis ystävä!
Tällä kertaa aloitan kirjeen pyynnöllä, jossa on kyse tästä: antakaa mukana tuleva pieni paketti neiti Zweidlerille; siinä on muutamia lahjoja, joilla on määrä yllättää Alexis 20. lokakuuta; kirjoitan sitten postin mukana vielä sekä hänelle että Alexisille ja toivon ennen sitä vielä saavani sieltä kirjeen, vastauksena viime kirjeeseeni. Viime kirjeestäni näettekin, etten ole ollut lainkaan vaatelias pitkästä vaitiolostanne huolimatta, sillä tiedänhän kuinka työn raskauttama olette, ja olen siksi kaksin verroin kiitollinen joka rivistä, jonka meille lähetätte; joten kiitän sydämellisesti myös viime kirjeestänne, vaikkakin vakavasta ja alakuloisesta, minulle se kuitenkin oli rakas ja arvokas. Kuinka iloinen olenkaan, että Pockusimme yhä vielä tuntee lämmintä kiintymystä vanhaa opettajaansa kohtaan, minun on myönnettävä että se on minulle suurena lohtuna, sillä vaikka hänen ympäristönsä olisi hänelle kuinka hyvä, se huolehtii hänestä kuitenkin aina enemmänkin velvollisuudentunnosta, mutta Teissä hänellä tulee, kuten toivon, aina olemaan rakastava ystävä ja neuvonantaja. Poikaparka tuntuu iloitsevan niin kovasti joululomasta, Jumala suokoon että silloin olisi mahdollisuus tavata, toivon sitä aivan yhtä hartaasti kuin Alexis!
Anoppini toki asettuu, kuten tavallista, poikkiteloin, mutta toivon että siitä päästään yli, erityisesti kun asiaa kannattaa tohtori Myrén, josta on anoppini toiveesta nyt tullut myös perhelääkärimme; tämä ei tosin ollut minulle kovin mukavaa, koska eihän sitä pysty kahta lääkäriä pitämään, joten asia oli sivuutettava hienotunteisuudesta. Steven ei toistaiseksi vielä tiedä asiasta mitään, ja se on se mikä minua eniten kiusaa, sillä he käyvät meillä ja ovat erittäin ystävällisiä, eikä Nikolai pysty päättämään että kertoisi hänelle aivan suoraan; tekisin sen jo itse mutta sitähän ei minulle sallita. Vielä viimeksi tänään kumpikin kävi meillä, oltiin puolin ja toisin ystävällisiä, jopa sydämellisiä, ja koin epämääräisiä tunteita, kuin omantunnonpistoksen, nähdessäni heidän lähtevän, valitettavasti voimattomuuteni tuntien en voinut puhua suoraan, kuten olisin toivonut! Nyt olen, kuten huomaan, viihdyttänyt Teitä asioilla, jotka eivät juuri voi Teitä kiinnostaa, kun minulla olisi ollut eräs paljon kiinnostavampikin aihe, josta kuitenkin kaiken kaikkiaan on vähänlaisesti kerrottavaa, tarkoitan Aline Tollin häitä; siellä oli, kuten tavallisesti häissä, joissa ei ole tanssia eikä nuorisoa, hiljaista ja pitkästyttävää ja jopa surullista niille, jotka tunsivat todellista myötätuntoa ja ystävyyttä tätä perhettä kohtaan. Morsian oli herttainen, aluksi erittäin hermostunut ja kalpea, mutta vihkimisen jälkeen tyyni ja ystävällinen. Teidän onnittelunne tuntuivat ilahduttavan häntä kovasti; myös sulhanen sai sähkösanoman äidiltään ja sukulaisiltaan. Kun illallinen oli venynyt puoli yhteen asti, jaettiin Bernsonin kirjoittamat oikein kauniit joskin tälle avioparille nähdäkseni epäsopivat säkeet, ja kaikki lähtivät kotiin, mutta me jäimme vielä, ja nuori aviomies piti anopilleen kiitospuheen. Se ei ollut pitkä mutta rikassisältöinen kyllä ja sydämellinen, ja hän tuntui itse tuntevan niin syvästi sen mitä sanoi, että oli aivan liikuttunut; silloin ei enää voitu pidätellä kauan pidäteltyjä kyyneleitäkään, ja niin sitten erosimme! Puoli kuuden aikaan aamulla nuoripari lähti höyrylaivalle, missä Aline oli ollut aivan poissa tolaltaan, ja äiti kertoi että hänelle oli lohduttavaa nähdä, kuinka rauhoittavasti ja rakastavasti aviomies yritti rohkaista nuorta vaimoaan, hän oli myös äitiä hyvästellessään antanut pyhimmät vakuuttelunsa tehdä tämän tyttärestä onnellinen sikäli kuin se hänen vallassaan on.
Alinella tulee olemaan paljon iloa miehen pienestä tyttärestä, joka vaikutti hyvin suloiselta ja viisaalta lapselta ja oli jo nyt kovin ihastunut nuoreen äitipuoleensa. Loviisassa heidän on määrä nousta pois ja mennä miehen maatilalle, missä heidän on määrä oleskella neljätoista päivää ja sitten lähteä Helsinkiin. Kävin maanantai-iltana Tolleilla ja tapasin sekä äidin että sisaren äärettömän masentuneina, mikä toivottavasti ajan mittaan kuitenkin hellittää. Teistä oli paljon puhetta, ja äiti sanoi ”Jos jotakuta häissä kaipasin, niin se oli kyllä hyvä Leo, sillä en tiedä ketään joka tuntisi lämpimämpää myötätuntoa meitä kohtaan”, ja niin äiti kuin tytärkin pyysivät lähettämään Teille oikein sydämelliset terveiset. Saapa nähdä, kuinka tuttavuutenne de la Chapellejen kanssa kehittyy! Nikolai tuli juuri ja on sitä mieltä ettei paketin lähettämisestä huomenna tule mitään, sillä hän halusi lähettää de la Chapellelle joitakin papereita, mutta ne eivät olekaan vielä valmiita, joten pitää odottaa vielä seuraavaan höyrylaivan lähtöön asti, mutta en halua sen vuoksi heittää kirjettäni pois, vaan haluan pitää kiirettä saadakseni sen vielä postiin ja siksi mennä huomenna aamupäivällä kaupunkiin, joten toivotan hyvää yötä.
Voikaa oikein hyvin älkääkä olko liian huolissanne; tulevaisuudesta tulee kyllä Teillekin valoisampi, olette vielä nuori, vahva ja yksin, ja Teillä on hyvää tahtoa ratkaista ikävät asiat niin hyvin kuin mahdollista. Mitä sanovat muut, joilla on päivittäin silmiensä edessä se, että perheenisät haaskaavat vähäisen omaisuutensa ja lähestyvät yhä enemmän kuilua, josta heidän pelastamisensa näyttää olevan turha toivo! Ja kuitenkin se on otettava tyynesti vastaan ja oltava jopa iloinen, ettei vaaranna kallisarvoista elämää; voi, näettehän ystäväni, ensin mainittu on vaikeaa! Ja niin me kumpikin haluamme olla vahvoja ja lohduttaa toisiamme, ”eihän näin voi ikuisesti jatkua”. Vielä kerran, voikaa hyvin ja kirjoittakaa niin pian kuin voitte uskolliselle ystävättärellenne
Lillylle.
Jos sopii, olkaa ystävällinen ja tiedustelkaa en passant (ohimennen) Alexisilta, ovatko Kleinehit vieneet hänet kouluun huonolla säällä, kuten meille luvattiin. Monet terveiset omaisillenne ja Pockusille. Samoin Nikolailta paljon terveisiä. Älkää ihmetelkö, ettei mitään pakettia tulekaan tässä mukana, sillä Nikolai mietti asiaa ja lähettääkin sen jollain toisella kerralla.
Original (transkription)
Karhusuo den 11ten October.
Theurer Freund!
Dieses mal fang ich mit einer
Bitte an, welche darin besteth:
beifolgendes kleine Packet an Fräu-
lein Zweidler abzugeben; es enthält
einige presente, mit Denen Alexis zum
20ten October, überrascht werden soll;
mit der Post werde ich dann sowohl
ihr als Alexis noch schreiben, hoffend
vordem noch einen Brief von dort
zu erhalten, als Antwort auf mei-
nen Letzten.
Aus meinem letzten Schreiben
an Sie, sehen Sie wohl, daß ich
über Ihr langes Stillschweigen, gar
nicht in pretention gewesen,
denn es ist mir ja bekannt, wie
sehr Sie jetzt mit Arbeit überhäuft
sind, und bin ich Ihnen daher doppelt
|2|
danckbar für jede Zeile, die Sie
uns zuschicken; so dancke ich Ihnen
denn auch herzlich für Ihren letzten
Brief, der, obgleich ernst und verstimmt,
mir dennoch lieb und werth war.
Wie freut es mich daß unser Pockus
immer noch die warme Anhäntillagtglichkeit
für seinen alten Lehrer fühlt, ich
muß wohl gestehen, daß dieses für
mich ein großer Trost ist, denn seine
Umgebung mag noch so gut gegen
ihm sein, so ist es doch immer
mehr aus PflichtGefühl daß sie
für ihn sorgen, in Ihnen aber wird
er wie ich hoffe, immer einen, liebe-
vollen Freund und Rathgeber finden.
Der arme Junge scheint sich so sehr
auf die Weinachts Ferien zu freuen,
Gott gebe daß dann doch die Mög-
lichkeit da wäre sich zu sehen ich
wünsche es wohl eben so sehnlich
wie Alexis! Meine Schwiegermutter
macht wohl wie gewöhnlich ihre Schwie-
rigkeiten, doch hoff ich daß es einem
|3|
gelingt, Dieselben zu überwinden
besonders wenn Doctor Myren dafür
ist, der auf den Wunsch meiner
Schwiegermutter auch unser HausArzt
jetzt geworden; dieses war mir wohl
nicht ganz angenehm, doch da man
nicht im Stande ist zwei Ärzte zu
halten, so mußte man der Deli-
catesse schweigen gebieten; unterdeßen
weiß aber Steven noch nichts davon
und dieses ist daß was mich am
meisten quält, denn sie besuchen
uns und sind sehr freundlich und
undstruket Nicolay kann sich nicht dazu
entschließen es ihm ganz aufrich-
tig zu sagen; ich würde es schon
thun, es wird mir aber nicht erlaubt;
noch heute zuletzt besuchten uns
Beide, man war freundlich sogar
herzlich gegen einander, und
mit einem unbestimmten Gefühle,
wie Gewißens Biße, sah ich sie davon
fahren, leider meine Ohnmacht empfin-
dend, nicht mit ihnen, so wie ich es wünschte,
reine Sprache führen zu können!
Nun hab ich, wie ich mercke Sie mit
Dingen unterhalten, die Sie wenig
inntereßiren können, während ich einen
für Sie viel inntereßanteren Stoff
gehabt hätte, wovon aber im Ganzen
genommen wenig zu erzählen ist,
ich meine Aline Toll ihre Hochzeit;
es war da wie gewöhnlich auf Hoch-
zeiten ohne Tanz und Jugend, still
und langweilig, und sogar traurig für
Diejenigen, die wirckliche Theilnahme
und Freundschaft für diese Familie
fühlten. Die Braut war allerliebst, anfangs
sehr aufgeregt und blaß, nach der Trau-
ung aber ruhig und freundlich. Ihre
Gratulation schien sie sehr zu erfreuen;
auch er erhielt eine Depesche von seiner
Mutter als Anverwandten. Nachdem
das Soupée bis halb 1 sich auszog wonach
recht hübsche, doch für dieses Ehepaar
meiner Ansicht nach, nicht paßende
Verse, von Bernson verfaßt, ausge-
theilt worden, begab sich alles nach Hause,
wir blieben aber noch nach, und da hielt
der junge Eheman seiner Schwiegermutter
ein DanckRede. Sie war nicht lang
|5|
doch inhaltsreich, und herzlich, und
er schien selbst so tief zu fühlen
was er gesagt, daß er ganz gerührt
war; da konnten denn auch die
lange bekämpften Trähnen nicht
mehr zurückgehalten werden
und damit trennten wir uns
dann auch! Um halb 6 den Mor-
gen begaben sich die Jungen Leute
aufs DampfBoot, wo Aline ganz
außer sich gewesen sein soll, und
sagte die Mutter daß es ihr ein
Trost war zu sehen, wie schonend
und liebevoll, er seiner jungen
Frau Muth zugesprochen, auch hatte
er beim Abschiede der Mutter die
heiligsten Versicherungen gegeben
ihre Tochter so viel es in seinen
Kräften steth zu beglücken. Eine
große Zerstreuung wirdtillagt für Aline seine
kleine Tochter sein, die ein sehr
liebliches und kluges Kind schien
und schon jetzt sehr verliebt in ihre
junge Stiefmama war. Bei Lowisa
sollten sie absteigen und auf sein
|6|
Gut sichtillagt begeben, wo sie sich vierzehn Tage
aufhalten sollten, und dann nach Hel-
singfors sich aufmachen. Montag Abend
besuchte ich Toll’s und fand sowohl
Mutter als Schwester unendlich nieder-
geschlagen, dieses wird sich aber hoffent-
lich mit der Zeit geben. Es war
von Ihnen viel die Rede und die
Mutter sagte ”vermißt ich Jemanden
auf der Hochzeit, so war es wohl
den guten Leo, denn ich wüßte
niemanden der wärmeren Antheil
an uns genommen” und baten
mich Mutter als Tochter Sie aufs
herzlichste zu grüßen. Laß sehen
wie sich Ihre Bekanntschaft bei
de la Chapelles gestalten wird!
Nicolay kommt eben und meint
daß mit der Überschickung des
Packets morgen nichts wird, indem
er einige Papiere an de la Chapelle
mitschicken wollte, die aber noch
nicht fertig sind, daher man noch
bis zur nächsten Abfahrt des DampfBoots
|7|
warten muß, ich will aber deshalb
meinen Brief nicht wegschmeißen,
sondern will mich beeilen ihn
noch auf die Post zu bekommen,
und deshalb morgen Vormittag
zu Stadt fahren, und damit
sage ich Ihnen Gute Nacht.
Leben Sie recht wohl und sein
Sie nicht zu sorgenvoll; die
Zukunft wird ja wohl auch für
Sie noch lichter sichtillagt gestalten, noch
sind Sie jung, rüstig, und allein,
und haben den guten Willen,
so viel als möglich dem Übel
abzuhelfen. Was sollen den Andere
sagen, die es täglich vor Augen
haben, wie Familien Väter, ihr we-
niges Vermögen verspraßen, und
immer mehr dem Abgrunde sich nä-
hern, dem sie zu entreißen, eine
vergebliche Hoffnung zu sein scheint!
Und doch muß man mit Ruhe
daß entgegennehmen, und sogar
heiter sein, um ein theures Leben nicht
zu gefährden; ach sehen Sie mein Freund
|8|daß erste ist schwer! Und so wollen
wir denn Beide starck sein, und
uns trösten, ”es kann ja nicht im-
mer so bleiben”. Nochmals leben
Sie wohl und schreiben Sie so bald
Sie können Ihrer treuen Freundin
Lilli.
Wenn es sich paßt, so erkun-
digen Sie sich bitte en passant bei Alexis
ob er bei schlechtem Wetter je von
Kleinehs zur Schule gefahren worden,
wie man es uns versprochen hatte.
Grüßen Sie vielmals die Ihrigen u Pockus.
Von Nicolay ebenfalls viele Grüße.
Wundern Sie sich
nicht daß kein Packet mitfolgt denn Nicolay
hat sich bedacht und schickt es ein andres mal.
Karhusuo den 11 oktober.
Dyre vän!
Denna gång börjar jag med ett önskemål som gäller följande: lämna det medföljande paketet över till fröken Zweidler. Paketet innehåller några presenter som Alexis skall bli överraskad med den 20 oktober. Jag kommer ännu att skriva till henne och Alexis med posten. Jag hoppas bara att jag före det ännu får ett brev därifrån med deras svar på mitt senaste brev.
Av mitt senaste brev kan Ni väl se att jag inte blivit krävande trots Er långa tystnad. Jag vet ju att Ni just nu är överhopad av arbete och därför är jag dubbelt tacksam för varje rad som Ni skickar till oss. Därför tackar jag också hjärtligt för Ert senaste brev som, fastän det var allvarligt och dystert, ändå var mig kärt och värdefullt. Det gläder mig mycket att vår Pockus ännu känner den varma tillgivenheten till sin gamle lärare. Jag måste nog erkänna att det är en stor tröst för mig. Hans omgivning måtte vara hur god som helst mot honom, men det är ändå alltid mer av pliktkänsla som de tar hand om honom. I Er kommer han alltid att ha en kärleksfull vän och rådgivare hoppas jag. Den stackars pojken verkar se framemot julferierna och Gud give att det finns en möjlighet att ses då. Denna längtande önskan känner jag lika mycket som Alexis! Min svärmor kommer nog att göra svårigheter som vanligt men jag hoppas att man lyckas övervinna dem. Framför allt då doktor Myrén stöder det. På min svärmors önskan har han nu också blivit vår husläkare. Det är mig nog obehagligt men eftersom vi inte har möjlighet att behålla två läkare måste man av finkänslighet förbigå det med tystnad. Samtidigt vet Steven ingenting och det är det som plågar mig mest. De hälsar på oss och är mycket vänliga och Nikolai kan inte bestämma sig för att uppriktigt säga honom allt. Jag skulle också göra det men det tillåts inte. Senast idag kom båda på besök. Man var vänlig, till och med hjärtlig, mot varandra. Och med en obestämd känsla, som liknade samvetskval, såg jag hur de åkte iväg. Jag kände vanmakt över att vi tyvärr inte kunde säga rakt ut, vilket jag hade önskat!
Jag har, vilket jag märker nu, underhållit Er med saker som intresserar bara lite. Samtidigt skulle jag haft ett ämne som är mycket intressantare för Er. Men i det hela taget finns det inte så mycket att berätta om det heller. Jag pratar om Aline Tolls bröllop. Där var det tyst och tråkigt, vilket är vanligt på bröllop utan dans och ungdom. Det var till och med sorgligt för dem som verkligen kände deltagande och vänskap med denna familj. Bruden var förtjusande, mycket nervös och blek i början, men lugn och vänlig efter vigseln. Era gratulationer verkade göra henne mycket glad. Också han fick en depesch från sin mor och släktingar. Supén höll på till halv ett. Därefter utdelades rätt fina, men i mitt tycke för detta äkta par opassande, verser som var författade av Bernson. Därefter gav sig alla av hem, men vi dröjde ännu och då höll den unge brudgummen ett tacktal till sin svärmor. Talet var inte långt men innehållsrikt, och hjärtligt och han själv verkade känna så djupt vad han sade att han blev helt rörd. Då kunde de länge bekämpade tårarna inte längre hållas tillbaka och så skiljdes vi åt! Halv 6 samma morgon steg de unga på ångbåten och där skall Aline varit helt utom sig, men modern sade att det var en tröst för henne att se hur milt och kärleksfullt maken pratade för att inge sin unga hustru mod. Vid avskedet hade han också gett modern den heligaste försäkran om att han skulle lyckliggöra hennes dotter så mycket som det står i hans makt. Hans lilla dotter kommer att vara en stor förströelse för Aline. Hon verkade vara ett mycket förtjusande och klokt barn och hon var redan nu mycket förälskad i sin unga styvmamma. Vid Lovisa skulle de stiga av för att bege sig till hans gods där de skulle stanna i fjorton dagar. Sedan skulle de ge sig av till Helsingfors. I måndags kväll besökte jag Tolls och då var modern och systern oändligt nedstämda. Förhoppningvis kommer det att gå över med tiden. Ni kom mycket ofta på tal och modern sade ”saknade jag någon på bröllopet så var det nog den gode Leo. Jag vet ingen annan som har hyst ett så varmt deltagande för oss”. Och modern och dottern bad mig hjärtligt hälsa. Vi får se hur Er bekantskap med de la Chapelles kommer att utvecklas!
Nikolai har just kommit och han tycker att det inte går att skicka paketet imorgon eftersom han vill bifoga några papper till de la Chapelle, men de är inte klara ännu. Därför måste man vänta till ångbåtens nästa avresa. Men jag vill fördenskull inte kasta bort mitt brev. Istället vill jag skynda för att ännu hinna föra den till posten. Därför kommer jag att fara till staden imorgon på förmiddagen. Och därför säger jag God natt. Lev väl och var inte för sorgtyngd. Också för Er kommer framtiden att se ljusare ut. Ni är ännu ung, kraftfull och ensam, och Ni har den goda viljan att avhjälpa ett ont så mycket som möjligt. Vad skall andra säga som dagligen ser med egna ögon hur familjefäder slösar bort sin lilla förmögenhet och alltmer närmar sig avgrunden. Och att dra bort dem verkar vara en fåfäng förhoppning! Och ändå måste man ta det med lugn. Man måste till och med vara glad för att inte utsätta ett dyrt liv för fara. Ack, märker Ni, min vän, att det första är svårt! Och så skall vi båda vara starka och trösta varandra. ”Det kan ju inte vara så för alltid.” Ännu en gång, lev väl och skriv så snart Ni kan till Er trogna väninna
Lilly.
Om det råkar sig var så snäll och hör i förbifarten efter hos Alexis om Kleinehs någon gång vid dåligt väder har skjutsat honom till skolan, vilket man hade lovat oss.
Många hälsningar till Era nära och kära och till Pockus.
Också från Nikolai många hälsningar.
Var inte förvånad över att inget paket medföljer. Nikolai har ändrat sig och skickar det en annan gång.