7.6.1854 LM–Torsten Costiander
Finsk text
Rakkahin Torsten!
Läksimme tiistaiaamupäivällä kello yhden aikaan Haminasta vanhoilla vaunuillamme ja R. Savanderin vanhoilla kärryillä, jotka hän on lahjoittanut minulle. Isä saattoi meitä ensimmäiselle seisakkeelle asti, ja sitten meidän oli erottava. Meille se oli toki helpompaa kuin isälle, saimme sentään nähdä yhä uusia asioita ja kauniita seutuja etc., isä taas jäi nyt yksin ilman lapsia, ilman rahaa, eikä ole juuri toivoa siitä että näkisimme taas pian. Toivomme kyllä, että isä tulee saamaan luvan.
Siitä eteenpäin matka eteni varsin reippaasti. Saimme hyvät hevoset ja miehet, niin että tulimme yöksi Kausalaan 7 peninkulman päähän Haminasta. Seuraavana aamuna satoi ja taivas oli tuhkanharmaa, niin ettei ollut toivoakaan että sade lakkaisi pian. Ajoimme kuitenkin eteenpäin, Mili ja minä kärryissä, ja tulimme Nybyhyn, kasvot likaisina ja tahraisina. Äiti ei halunnut sieltä enää eteenpäin, vaan nukuimme ja söimme jne., kuten tiedätte, rakas ystävä. Vasta kolmen aikaan jatkoimme matkaa mutta saimme kärryjen eteen niin laiskan hevosen, että oli palattava takaisin ottamaan toinen ja saimme lähes yhtä laiskan. Sitten tulin jo epätoivoiseksi ja menin vaunuihin ja ohjasin niissä hevosta kahden seisakkeen välin ja annoin postimiehen matkustaa kärryissä. Kello 8:n aikaan lähdimme eräältä seisakkeelta, Kukonkoivulta. Minä ajoin vaunuissa ja meillä oli aika vikuroivat hevoset, ja olimme matkanneet noin 7 virstaa kun toinen köysi meni poikki ja se piti korjata, mikä kesti neljännestunnin.
Sitten ohitimme seudun, joka oli niin romanttinen ettei Sveitsilläkään varmaan ole tarjota parempaa. Tien oikealla puolella oli korkea kukkula jolla kasvoi majesteetillisia kuusia, vasemmalla syvä jyrkänne, jonka läpi virtaa soliseva puro ja reunoilla kasvaa kauniita puita. Paikka on niin vaikuttava, ettei sitä voi kerran nähtyään unohtaa. Yön vietimme Hankalassa ja saavuimme neljän maissa Hämeenlinnaan, katselimme kaupunkia, josta kovasti pidin, teimme erinäisiä ostoksia ja jatkoimme sitten matkaa. Olimme vain 2 virstan päässä kaupungista, kun kärryt (Alma ja minä matkasimme niissä) irtosivat, ja Alma ja minä jäimme takaosaan, etuosaa taas hevonen veti edelleen. Annoimme kuskin sitoa molemmat osat toisiinsa kiinni köydellä, ja hän sai sitten matkata siinä. Seuraavalla seisakkeella kutsuttiin paikalle seppä.
Hän raapi pitkään päätään ja sanoi lopulta, että kärryjen korjaamiseen menisi monta päivää eikä niistä enää tulisi kovin kummoiset. Niinpä myimme ne majatalonisännälle 5 hopearuplalla. Sieltä meni seuraava päivä nopeasti eteenpäin, ja illalla seitsemän aikaan saavuimme Långsjöhön. Robert-setäraukalla on keuhkotauti – hänen veljensä Iwar on mielenvikainen ja toinen veli Sebastian on kotosalla ja elää kuin työmies pelloillaan. Täällä on tyttärineen muuan rouva Wallenius, joka on tiettävästi leski ja hänellä on kuusivuotias tytär, joka sopii Alman ja Adun seuraksi. Madame Walleniuksella on myös komea ja mainio poika, joka on opiskelija; hänkin on täällä. Hän ja madame Bergstadi ovat musikaalisia, ja olemme laulaneet yhdessä. Noin 10 päivän kuluttua jatkamme taas matkaa. Paljon terveisiä Mililtä, Almalta, Adulta mutta eniten uskolliselta veljeltäsi
Leopoldilta.
Långsjö 7. kesäkuuta 1854
Ei muita kuin Finlands allmänna (tidning), Morgonbladet ja Åbo tidningar. Ehkä saan lukea sitä Sahlbergeillä. Hei sitten, rakastettu Torstenini. Kirjoitahan pian omalle äidillesi.
Tämän kappaleen on kirjoittanut äiti Amanda Sofia Mechelin.
P.S. (Olen tänään kirjoittanut jo yhden pitkän kirjeen saksalaisin aakkosin, joten suonet anteeksi että käytän nyt latinalaisia.)
Original (transkription)
|1|
Liebster Torsten!
Dienstag Vormittag um 1 Uhr reisten wir aus FhamnFredrikshamn
in unserem alten Wagen und R. Sders voriger Karre,
welche er mir geschenkt hat. Papa begleibte uns zur
ersten Station – und da mussten wir uns trennen. Für
uns, welche immer neue Gegenstände sehen krigten und
schöne Gegenden etc. war es doch leichter als für Papa,
welcher nun alleine blieb ohne Kinder, ohne Geld, und
mit sehr wenig Hoffnung uns bald wiedersuchen. Wir
hoffen doch das Papa permission bekommen wird.
Davon weiter ging es sehr rasch. Wir bekamen gute
Pferde und Kerle so dass wir zur Nacht nach Kausala
kamen 7 Meilen von Fhamn. Am folgenden Morgen regnete es
und der Himmel war grau wie – Asche, so dass es keine
Hoffnung war dass der Regen bald aufhören würde. Wir fuh-
ren doch weiter, Mili und ich in der Karre und kamen nach
Nyby, schmutzig und träckig im Gesichte. Davon wollte
Mama nicht weiter, sondern wie schliefen und assen und so weiter
|2|
wie Sie wissen, Lieber Freund. Erst um 3 Uhr fuhren
wir weiter aber bekamen vor die Karre ein so faules Pferd,
dass wir umwenden mussten um ein anderes zu nehmen und
bekamen ein beinahe gleich faules. Dann wurde ich despe-
rat und ging in den Wagen und kutschte da zwei Stationen
nach einander und liess den Postkerl in der Karre fahren.
Um 8 Uhr fuhren wir von einer Station. Lahlesstruket Kukonkoivu.
Ich kutschte im Wagen und wir hatten ziemlich wilde Pferde,
unstruket waren ungefähr 7 Wirsten gefahren als das eine Seil brach
und reparirt werden musste, welches ¼ Stunde dauerte. Dann
passirten wir eine Gegend die so romantisch war, dass wohl
die Schweitz keine bessere aufweisen kann. Zur rechten
Seite des Weges ein hoher Berg von majestätischen Fichten be-
wachsen, links ein tiefer Abgrund von einem rieselnden
Bache durchströmt und von schönen Bäumer bewachsen.
Die Stelle ist so imponirend dass man sie nicht vergessen
kann, wenn man sie einmahl gesehen hat. Die Nacht
brachten wir in Hangala zu, und kamen um 4 Uhr Nach-
mittags nach Tavastehus, besahen die Stadt, welche mir
sehr gefiel, machten verschiedene Ankäufe und fuhren
dann weiter. Wir waren aber nur 2 Wersten von der Stadt,
als die Karre (Alma und ich fuhren da) aus ein ander ging und Alma
und ich blieben im Hintertheil, der Vordertheil wurde aber
vom Pferde weiter transportirt. Wir liessen den Kerl mit
Strick die beiden Theile an einander binden und er kriegte dann
|3|
da fahren. Auf der folgenden Station wurde der Schmied
herbeigerufen. Er kratzte sich lange im Kopfe und endlich
sagte er dass man viele Tage brauchte um sie zu repariren
aberstruket undtillagt dass sie doch nicht sehr gut werden würde. Darum
verkauften wir sie an den Gastgeber für 5 R. SrRubel Silber Davon
ging es den folgenden Tag rasch weiter und Abends um 7
Uhr avertirtenstruket arrivirtentillagt wir in Långsjö. Der arme Oncle Robert
hat die Schwindsucht – sein Bruder Iwar ist verrückt
und ein Bruder Sebastian ist zuhause und lebt wie ein
Arbeitskerl auf den Feldern. Hier ist ein Madame Walle-
nius mit einer Tochter, welche nach einem Bergstadi Wittwe
ist und sie hat eine 6 jährige Tochter welche an Alma und
Adu zur Gesellschaft passt. Die Madame Wallenius hat
auch einen stattlichen und trefflichen Sohn, welcher Stu-
dent ist; er ist auch hier. Er und Madame Bergstadi sind
musikalisch und wir haben zusammen gesungen. Nach
ohngefähr 10 Tagen werden wir weiter reisen. Viel Grüsse
von Mili, Alma, Adu aber am meisten a fratrituo dedi-
tissimo
Leopoldo.
Långsjö den 7 Junii 1854.
ej andra än Flands allmänna, morgonbladet
och Åbo tidningar. Kanske får jag läsa
det hos Sahlbergs. adjö min älskade
Torsten. Skrif snart till din
egen Mama.
P. S. (Ich habe heute schon einen langen Brief mit
Deutschen Buchstaben geschrieben, und darum wirdst
Du mir wohl verzeihen dass ich jetzt die Lateinischen
anwende.)
Käre Torsten!
Tisdag förmiddag klockan 1 for vi i vår gamla vagn och i kärran, som tidigare tillhörde R. Sder och som han skänkt mig, från Fredrikshamn. Pappa följde oss till första stationen – och där måste vi skiljas åt. För oss som alltid fick se nya saker och vackra trakter etcetera var det dock lättare än för Pappa som nu blev kvar ensam, utan barn, utan pengar, och med mycket litet hopp om ett snart återseende. Dock hoppas vi att Pappa kommer att få permission.
Vidare därifrån gick det mycket snabbt. Vi fick bra hästar och karlar så att vi mot natten kom till Kausala, sju mil från Fredrikshamn. Följande morgon regnade det och skyn var grå som – aska så att det inte fanns hopp om att regnet snart skulle sluta. Vi åkte dock vidare, Mili och jag i kärran, och kom till Nyby smutsiga, också i ansiktet. Därifrån ville Mamma inte fortsätta, utan vi sov och åt och så vidare, vilket Ni vet, Käre vän. Först kl. 3 for vi vidare men vi fick en så pass lat häst framför kärran, att vi måste vända om för att ta en annan och fick en nästan lika lat. Då blev jag desperat och steg i vagnen och körde själv de två följande sträckorna, och lät postkarlen åka i kärran. Kl. 8 for vi från en station Kukonkoivu. Jag körde vagnen och vi hade ganska vilda hästar. Vi hade åkt ungefär sju verst när ett rep brast och det måste repareras, vilket tog en kvart. Sedan for vi igenom en trakt som var så romantisk att Schweiz inte kan visa upp bättre. På högra sidan av vägen fanns ett högt berg bevuxet med majestätiska granar, på vänstra sidan fanns en djup avgrund där en sakta rinnande back strömmade igenom och avgrunden var bevuxen med fina träd. Stället är så imponerande att man aldrig kan glömma det när man en gång har sett det. Natten tillbringade vi i Hangala, och till Tavastehus kom vi kl. 4 på eftermiddagen. Vi besåg staden, som jag tyckte mycket om, gjorde olika inköp och for sedan vidare. Men vi var bara två verst från staden när kärran (Alma och jag åkte där) delade sig i två delar. Alma och jag var kvar i bakre delen, främre delen drogs vidare av hästen. Vi lät karlen binda ihop de två delarna med ett rep och han fick sedan åka där. Vid den följande stationen tillkallades smeden. Han kliade sig länge i huvudet och till slut sa han att det skulle ta många dagar att reparera kärran och att den ändå inte skulle bli riktigt bra. Därför sålde vi kärran för 5 silverrubel till gästgivaren. Därifrån for vi följande dag snabbt vidare och kl. 7 på kvällen anlände vi till Långsjö. Stackars onkel Robert har tuberkulos – hans bror Iwar är tokig och en bror Sebastian är hemma och lever som en arbetskarl på fälten. Här är en madam Wallenius med sin dotter. Madam Wallenius är änka efter en Bergstadi och hon har en 6-årig dotter som kan göra Alma och Adu sällskap. Madam Wallenius har också en ståtlig och trevlig son som är student. Han är också här. Han och madam Bergstadi är musikaliska och vi har sjungit tillsammans. Efter cirka 10 dagar kommer vi att åka vidare. Många hälsningar från Mili, Alma, Adu men mest från din tillgivne bror
Leopold.
Långsjö den 7 juni 1854.
Ej andra än Finlands allmänna, Morgonbladet och Åbo Tidningar. Kanske får jag läsa det hos Sahlbergs. Adjö min älskade Torsten. Skriv snart till din egen Mama.
Stycket skrivet av modern Amanda Sofia Mechelin.
P.S. (Idag har jag redan skrivit ett långt brev med tyska bokstäver och därför förlåter du mig säkert att jag nu använder latinska bokstäver.)