9.4.1864 LM–Torsten Costiander
Finsk text
Helsinki 9. huhtikuuta 1864
Rakas Torstenini,
Olen useammin kuin kerran ollut aikeissa rikkoa tämän välillämme vallinneen pitkän hiljaisuuden, mutta epävarmuuteni tulevaisuuteni suhteen, jonka vallassa olen niin pitkään huokaillut, on saanut minut aina vain lykkäämään kirjeen kirjoittamista. Siispä tuhannet kiitokset siitä, että otit ensimmäisen askelen kirjeelläsi, joka toi aamulla miellyttävän yllätyksen.
Vaikutti siltä, että luulet minun yhä odottavan uutisia Pietarista. Niin ei asia ole. Olin jo tiistaina 29. maaliskuuta kirjoittanut Furuhjelmille ja pyytänyt häntä pitämään minut ajan tasalla asiaintilasta. Maanantaina 4. huhtikuuta sain sitten seuraavan vastauksen:
Tiedustelusi johdosta kiiruhdan ilmoittamaan, ettei apulaistoimistosihteerin tointa ole Troilin jälkeen vielä täytetty, mutta sen perusteella mitä Wallensköld kertoi, se pitäisi lähipäivinä täyttää, ja koska kreivi Armfelt, kuten vastaavissa tapauksissa tavallisesti, ei nytkään ole kertonut kenellekään, kuinka toimeenpanee hakijoiden joukosta valinnan kyseiseen toimeen, en valitettavasti voi antaa Sinulle pyytämääsi tietoa kyseisessä asiassa. Tämä saattaa vaikuttaa tarpeettomalta pidättyväisyydeltä minun ja Wallensköldin osalta, mutta usko minua: kreivi pitää tällaiset asiat niin salaperäisinä, että me kansliassa emme edes tiedä, ketkä kaikki ovat mainittua tointa hakeneet. Neuvoisin Sinua joka tapauksessa odottelemaan Helsingissä, kuinka asia ratkeaa, koskapa jonain päivänä se tullaan ratkaisemaan ja siitä tulee siten virallista tietoa – sydämestäni soisin, että Sinusta tulisi Troilin seuraaja ja sen toivossa toivotan Sinut sydämellisesti tervetulleeksi etc.
Furuhjelm
P.S. Onnittelut hienosti läpäistystä kuulustelusta.sv
Luettuani tämän kirjeen aloin jo valmistautua siihen, että toimeen nimitettäisiinkin joku toinen – tietämättä kuka heppu se olisi. Toissapäivänä tuli Hallénilta kirje isälleen, kirkon edustajalle, jossa ilmoitettiin Frosteruksen nimittämisestä – jota en ollut epäillyt kilpailijakseni, koska hän oli sanonut eräälle ystävälleen luopuneensa tästä hankkeesta. Hänen nimitystään ei kuitenkaan ole toimeenpantu, sillä hän on itse saanut uutisia, joiden mukaan hänet todennäköisesti nimitetään ensi viikolla. Ja kas, jäätiin siis nuolemaan näppejämme.
Koska odotteluni voi katsoa päättyneen hiukan harmillisesti, täytyy kertoa eräs vähemmän harmillinen joskin ehkä melko merkityksetön tarina. Rouva Rokassovski pyysi minua viime viikolla käymään eräänä aamuna luonaan. Lähden sinne. Hän pyytää minua laulamaan jotain musiikillisiin iltakutsuihin, jotka aikoo pitää. Lupaan ja nousen lähteäkseni. ”Älkää lähtekö vielä, olen jo pitkään halunnut kertoa Teille jotain – tämä saattaa olla minun puoleltani epähienoa, mutta olen kovasti halunnut kertoa Teille. Aviomieheni on sanonut minulle useaan otteeseen, ettei Suomen nuorisossa ole ketään josta hän pitäisi yhtä paljon kuin Teistä – että hän vilpittömästi pitää Teistä kovasti ja haluaisi lyhentää Teiltä nuorten virkailijoiden karua polkua, koska Teidän ei pidä tuhlata sieluanne missään tyhjänpäiväisessä ja toisen alaisuudessa tehtävässä työssä.” ”Rouva hyvä, kiitän teitä suuresti tästä mitä suvaitsitte sanoa minulle… Olen kovin imarreltu ja kovin kiitollinen siitä hyvästä käsityksestä, jonka Teidän ylhäisyytenne on suvainnut muodostaa minusta – vaikken tiedäkään, millä keinoin olisin sen ansainnut.”
Toistin tässä lähes sana sanalta tämän merkillisen keskustelun. Ystävyytemme on siitä lähin vain kasvanut. Ellei minulla olisi syytä uskoa, että Rokassovski on hiukan huonoissa väleissä Armfeltin kanssa, minulla olisi ehkä ollut julkeutta pyytää häneltä suositusta – ja jos lisäksi olisin voinut lannistaa sen ylpeydentunteen, joka vastustaa moisia toimia.
Mutta palataanpa kirjeeseesi. Pidin ilahduttavana että olet kovin päämäärätietoinen, mitä tulee avioitumissuunnitelmiin. Luulen vain, että ehdokkaiden liian runsas määrä saa Sinut epäröimään... On kuitenkin syytä tehdä yksi pikku vähennys: kaunis neiti Hisinger on jo – niinkuin näyttäisi – päättänyt lahjoittaa isälleen vävyn, joka on edeltäjiensä veroinen, mitä järkeen tulee. Älä kuitenkaan mainitse tästä mitään kenellekään, sillä asia on kerrottu minulle jossain määrin luottamuksellisesti.
Mitä tulee niihin kahteen sisareen, joiden sydämet on voinut valloittaa niin musiikillisesti – ja samalla ”ritarillisesti” – vanhempi ei ole minun mieleeni, koska on ulkomuodoltaan liian venäläinen, nuorempi taas saattaa olla yhä liikaa muistojensa lumoissa romanssistaan sen aliupseerisi Forsgårdin tai Forsskåhlin kanssa... Jäljelle jää siis pikkuneiti Sneckenström, se kaunis Kotilovirta, joka toivoakseni ei pysty pitkään vastustamaan sellaista miestä kuin Uudenmaan ruotupataljoonan komentaja. Odotellessa tietyt pistokset ovat varmaankin epämiellyttäviä, ja uskon ettet pelkästään hienotunteisuudesta ystäväsi Brandtin haaveiden toteutumista kohtaan et tehnyt hänelle seuraa Helsinkiin, missä hän huvitteli melko kunnolla, kaikesta päätellen.
Itse haluaisin nyt lähteä niin pian kuin mahdollista tästä rakkaasta kaupungista. Minua pidättelevät vain työt Säätytalovaliokunnassa, jonka sihteerinä toimin, Litterär Tidskriftiin tuleva artikkeli, jonka voisin saada valmiiksi parissa päivässä, ja sellainen pikkuseikka jota kutsutaan rahaksi, jota minun pitää hankkia tietty määrä, sillä sille tulee Viipurissa tarvetta. En niin ollen ehkä pysty lähtemään ennen 15. päivää, jonka juhlallisuudet voivat tarjota kiinnostuksenaihetta jopa Porvoonkin asukkaille. Eikö totta?
Rakkaalta Robertiltamme tullut kirje ilmoittaa minulle, että hän on lähtenyt tänään. Hän kuuleekin sitten Sinulta, ettei karriäärini alku ole ollut kovin kummoinen. Toivon tapaavani hänet Viipurissa paluumatkallaan itäisestä metropolista.
Näkemiin!
Veljesi ja ystäväsi Leo M
Tuhannet terveiset Robertille ja Almalle!
Original (transkription)
|1|
Hfors ce 9 Avril 64.
Mon cher Torsten,
Plus d’une fois j’ai eu
l’intention de rompre le long silence
qui a regné entre nous, – mais l’incer-
titude quant à mon avenir, dans laquelle
j’ai soupiré si longtemps, m’a toujours
fait ajourner la correspondence. – Mille
mercis donc de ce que tu as fait le pre-
mier pas avec ta lettre qui m’a causé
ce matin une agréable surprise.
Il parait que tu crois que j’attends
toujours, en mouton, des nouvelles de St
Pbourg. Il n’en est pas ainsi. Déjà mardi
le 29 Mars j’avais écrit à Furuhjelm, pour
le prier de m’instruer sur l’état de l’affaire.
Et Lundi le 4 Avr. j’ai reçu la réponse sui-
vante: med anledning af din förfrågan
|2|
skyndar jag meddela Dig att Bitr. Exp.
sekr. tjensten efter Troil ännu icke blifvit
besatt, men, enligt hvad Wsköld sagt mig,
i dessa dagar torde komma att besättas,
och då Grefve Armfelt, såsom vanligt i
dylika fall, äfven nu icke gjort någon klok
klok på huru han ibland sökanderna
ämnar utse till berörde tjenst, kan jag,
ty värr, icke lemna Dig det äskade be-
skedet uti ifrågavarande ämne. Detta kunde
synas såsom en onödig förbehållsamhet
å min och Wskölds sida; men tro mig:
Grefven håller sådana saker så hemlighetsfullt
att vi på kansliet icke ens känna hvilka
alla sökt omförmälde tjenst. I alla fall
skulle jag råda Dig att i Hfors afbida sakens
utgång, då den, såsom sagdt, endera dagen
kommer att afgöras och dermed blifva
officielt bekant – Hjertans gerna skulle
jag se att Du blefve Troils efterträdare
|3|
och i förhoppning derpå önskar Dig innerligt
välkommen din etc
Furuhj.
P. S. Gratulerar till så fint öfverstånden
examen. –
Après avoir lu cette lettre, je commençais
déjà à me préparer sur la nomination d’un
autre – sans savoir quel serait cet ani-
mal. Avanthier est arrivée une lettre de
Hellén à son père, le representant clerical, an-
nonçant la nomination de Frosterus – que
je ne soupçonnai pas mon rival, puisque
il avait dit à un ami qu’il avait aban-
donné ce projet. Pourtant sa nomination
n’est pas encore un fait accompli, car
il a reçu lui même des nouvelles, qui
disent que dans la semaine prochaine
il sera probablement nommé. – – Nous
voilà donc tombés du ballon.
Puisque ce résultat de mon attente
peut être regardé comme un peu désagréable
|4|
je dois te reconter une autre histoire
moins désagréable, quoique peutêtre assez
insignificante. Dans la semaine passée,
Mme Rsoffsky m’a prié un matin de venir
chez elle. Je m’y rends. Elle me prie de
chanter quelque chose à une soirée musicale
qu’elle voulait donner. Je le lui promets et
me lève pour aller. ”N’allez pas encore, j’ai
voulu depuis longtemps vous dire quelque chose.
– c’est peut être une indiscretion de ma part,
mais j’ai trop envie de vous le dire. Mon
mari m’a dit plusieurs fois que parmi
les jeunes gens de Finlande il n’y a perssonne
qui lui plaise autant que vous, – qu’il
vous aime sincèrement et qu’il voudrait
vous abréger le chemin stéril des jeunes
employés, pour que vous n’ayez pas besoin
de dépenser votre esprit dans unestruket positionstrukettravailtillagt
mécanique et subordonné.” – ”Madame,
je vous remercie infiniment de ce que vous
avez daigné me dire ... je suis très
flattésvårtytt et très reconnaissant de la bonne
|5|
opinion que son Excellence a daigné se
former de moi – – quoique je ne sache
pas par quels moyens je l’aurais méritée.”
– J’ai rendu presque verbalement
cette conversation singulière. – Depuis
lors notre amitié vasvårtytt toujours croissant.
Si je n’avais pas raison de croire que
Rsffsky est un peu brouillé avec Armfelt,
– j’aurais peut être eu l’hardiesse de
demander sa recommendation – si, du
reste, j’avais pu dompter le sentiment de
fierté, qui s’oppose à de telles démarches.
Mais revenons à ta lettre. J’ai trouvé
avec plaisir que tu es très bien-inten-
tionné quant aux desseins de mariage. Je
crains seulement que la trop grande abon-
dance de candidates te fasses hésiter ...
Il faut pourtant faire une petite sub-
traction: la belle Hisinger a déjà – à ce
qu’il parait, – pris la resolution de doter
|6|
son père d’un beaufils digne de ses
prédecesseurs, en fait d’esprit. Mais n’en
dis rien à personne, car c’est un peu par
voie de confidence que cela m’est raconté.
– Quant aux deux soeurs dont les coeurs
ont été si musicalement – et en même temps
”chevaleresquement” – gagnés, – l’aînée ne
me plait pas, ayant l’air trop russe,
et la petite a peut être encore trop de
souvenirs de son roman avec ton sous-
officier Forsgård ou Forsskåhl ... Reste
donc la petit Sneckenström, la belle
Torrent de limaçon, qui, je l’espère, ne pourra
pas faire longue résistance à un homme
commestruket tel que le chef de bataillon des
tirailleurs de Terre-neuve. – En attendant,
certains aiguillons doivent être assez dé-
sagréables – et je crains que ce n’était
que par desstruket considérations pour l’accomplisse-
|7|
ment des rêves de ton ami Brandt, que
tu ne lui as pas fait compagnie pour
Hfors, où il s’est amusé assez bien, à
ce qu’il paraît.
À présent je voudrais partir la plus
tôt possible de cette chère ville. Je ne
suis retenu que des travaux de ”Ständer-
husutskottet”, dont je suis le secrétaire, –
– d’un article pour Litterär Tidskrift, que
je pourrai achever dans deux jours, et
de la bagatelle qu’on appelle argent, dont
je dois me procurer une certaine quantité,
vu qu’on en aura besoin à Vibourg.
Peut-être mon départ ne pourra-t-il donc
pas avoir lieu avant le 15, jour dont
les solennités peuvent offrir de l’interêt
même pour des habitants de Borgå. N’est
ce pas?
Une lettre de notre cher Robert m’an-
|8|
nonce qu’il doit être parti aujourd’hui.
Il apprendra donc de toi que le commence-
ment de ma carriére n’asstruket pas voulu être
brillant. – J’espère le voir quantstruket
à Vibourg à son retour de la metropole
orientale.
Au revoir!
Ton frère et ami
Leo M
Mille choses à Robert et Alma!
Helsingfors den 9 april 64.
Min käre Torsten,
Fler än en gång har jag tänkt bryta den långa tystnad som rått mellan oss, – men osäkerheten beträffande min framtid, som jag så länge suckat över, har hela tiden fått mig att skjuta upp brevskrivandet. – Tusen tack således för att du tog det första steget genom ditt brev, som i morse beredde mig en angenäm överraskning.
Det verkar som om du tror att jag fortfarande, som ett får, väntar på nyheter från Sankt Petersburg. Så är det inte. Redan tisdagen den 29 mars skrev jag till Furuhjelm för att be honom upplysa mig om läget. Och måndagen den 4 april fick jag följande svar:
Med anledning af din förfrågan|2| skyndar jag meddela Dig att biträdande expeditionssekreterartjänsten efter Troil ännu inte blivit besatt, men, enligt vad Wallensköld sagt mig, i dessa dagar torde komma att besättas, och då greve Armfelt, såsom vanligt i dylika fall, även nu inte gjort någon klok på hur han bland sökandena ämnar utse till berörda tjänst, kan jag, tyvärr, inte lämna Dig det äskade besedet uti ifrågavarande ämne. Detta kunde synas såsom en onödig förbehållsamhet å min och Wallenskölds sida, men tro mig: Greven håller sådana saker så hemlighetsfullt att vi på kansliet inte ens känner vilka alla sökt omförmälde tjänst. I alla fall skulle jag råda Dig att i Helsingfors avbida sakens utgång, då den, såsom sagdt, endera dagen kommer att afgöras och dermed blifva officielt bekant. – Hjärtans gärna skulle jag se att Du blev Troils efterträdare|3| och i förhoppning därpå önskar Dig innerligt välkommen din et cetera
Furuhjelm
P.S. Gratulerar till så fint överstånden examen.sv
Efter att ha läst detta brev började jag redan förbereda mig på att någon annan skulle utses – utan att veta vem denna fähund kunde vara. I förrgår anlände ett brev från Hellén till hans far, lantdagsmannen i prästerståndet, i vilket han meddelade om Frosterus utnämning – vilken jag inte misstänkt som rival, eftersom han till en vän hade sagt att han övergett de planerna. Emellertid är hans utnämning ännu inte ett faktum, han själv har nämligen fått ett meddelande, som säger att han nästa vecka antagligen utnämns. – – Här står vi ramlade ur packen.
Eftersom utgången på min väntan kan anses som lite oangenäm|4| bör jag berätta en mindre oangenäm historia, om även kanske ganska obetydlig. I förra veckan bad fru Rokassovskij mig en morgon besöka henne. Jag gick dit. Hon ber mig sjunga något på en musikalisk soaré som hon vill ordna. Jag går med på detta och reser mig för att gå. ”Gå inte ännu, jag har länge velat säga er en sak, – det är kanske en indiskretion från min sida men jag kan inte låta bli att säga det. Min make har flera gånger sagt att bland de unga i Finland finns det ingen som tilltalar honom så mycket som ni, – att han innerligt uppskattar er och att han för er skulle vilja förkorta de unga tjänstemännens sterila bana, så att ni inte behövde förbruka ert geni på mekansikt och underordnat arbete.” – ”Frun, jag tackar er oändligt för vad ni behagat säga ... jag är mycket smickrad och tacksam över den goda|5| uppfattning som hans Excellens har behagat bilda sig om mig – – även om jag inte vet på vilka grunder jag skulle ha gjort mig förtjänt av den.”
– Jag har nästan ordagrant återgett detta besynnerliga samtal. – Sedan dess har vår vänskap fortsatt att växa. Om jag inte hade anledning att tro att Rokassovskij inte står på så god fot med Armfelt, – skulle jag kanske dristat mig att fråga om hans rekommendation – om jag, för övrigt, kunnat tämja känslan av stolthet, som ställer sig i vägen för sådana försök.
Men låt oss återkomma till ditt brev. Jag fann med glädje att du är mycket målmedveten beträffande äktenskapsplaner. Jag befarar bara att det stora utbudet av kandidater får dig att tveka ... Man får ändå räkna bort en av dem: den vackra Hisinger har redan – som det verkar – bestämt sig för att förläna|6| sin far en svärson värdig sina företrädare, vad gäller sinne. Men säg inget om detta till någon, eftersom jag fått reda på detta i förtroende.
– Beträffande de två systrarna, vars hjärtan kunde vinnas så musikaliskt och samtidigt ”ridderligt”, behagar mig inte den äldre som verkar för rysk, och den lilla har kanske ännu alltför många minnen från sin romans med din underofficer Forsgård eller Forsskåhl ... Återstår därmed den lilla Sneckenström, den vackra ”Torrent de limaçon”
fr. Snäckström, som jag hoppas inte länge ska kunna motstå en man som chefen för Nylands skarpskyttebataljon. – Under tiden måste vissa sting vara ganska oangenäma – och jag befarar att det inte endast var av hänsyn för|7| att din vän Brandts drömmar skulle uppfyllas, som du inte gjorde honom sällskap till Helsingfors, där han roade sig ganska väl, som det verkar.
För tillfället skulle jag vilja ge mig av så snart som möjligt från denna kära stad. Det enda som håller mig kvar är arbetet i Ständerhusutskottet, vars sekreterare jag är, – – en artikel för Litterär Tidskrift som jag borde få färdig inom två dagar, och den lilla bagatellen som kallas pengar, som jag borde skaffa mig en viss kvantitet av, med tanke på att jag kommer att behöva dem i Viborg. Kanske kan min avfärd inte äga rum förrän den 15, dagen vars festligheter kan vara av intresse även för invånare i Borgå. Eller hur?
Ett brev från vår käre Robert upplyser|8| mig om att han borde ha åkt i dag. Han får därmed av dig veta att jag inte fick en briljant inledning på min karriär. – Jag hoppas se honom i Viborg på hemvägen från den östliga metropolen.
På återseende! Din bror och vän
Leo M
Tusen hälsningar till Robert och Alma!