14.4.1866 Torsten Costiander–LM
Finsk text
|1|
Porvoo, 14. huhtikuuta 1866
Rakas Leo!
Samalla kun kiitän Sinua kovasti viime Pariisin kirjeestäsi sekä käyntikortista, kiirehdin kirjoittamaan Sinulle tänään (koska on kirjoitettava ennen 15. päivää, jotta kirje ehtii vielä Geneveen). Ilmoitan, että Helsingin pormestarinvaali tapahtuu tämän kuun 24. päivänä – toisin sanoen liian aikaisin, jotta se voisi jollakin tavoin vaikuttaa matkasuunnitelmaanne. Olisin halunnut kirjoittaa aikaisemmin, mutta olen ollut ja olen vieläkin kauhean varattu seuranäytelmän takia, jonka tuottaja ja ohjaaja olen. Siksi minun täytyy|2| tyytyä kertomaan Sinulle vain yksi ainoa uutinen, se mikä kiinnostaa minua eniten. Sotaministeri Miljutin on valmistellut suunnitelmaa Suomessa olevien joukkojen uudelleenorganisoimiseksi, siitä puhutaan nyt paljon. Vaikkei olekaan varmaa, että tämä suunnitelma toteutetaan ennen seuraavia valtiopäiviä, sen kerrotaan kuitenkin melkoisen varmasti olevan ennakkotoimenpide pataljoonan hajottamiselle kokonaan – erityisesti minun pataljoonani. Aluksi en ottanut kuuleviin korviini näitä huhuja, mutta muutama päivä sitten sain sähkeen kreivi Heideniltä(pääesikunnan päällikköru), jossa hän esitti kysymyksen, hyväksyisinkö tarkka-ampujien reserviläisjoukko-osaston ensimmäisen pataljoonan päällikön paikan|3| Venäjällä. Koska en millään muotoa halua muuttaa pois juuri nyt, lähdin viipymättä Helsinkiin, missä selitin paroni Rokassovskille ne perhesyyt, jotka pakottavat minut kieltäytymään tarjotusta paikasta, ja hän on vastannut kreivi Heidenille, etten voi hyväksyä sitä. Toivon siis, etten saa siirtoa! Onneksi en ole naimisissa! Muuten en olisi voinut kieltäytyä paikasta, jossa on 3 000 ruplan vuositulot ja jättäytyä sen hyvin todennäköisen mahdollisuuden varaan, että pataljoona hajotetaan. Sitä paitsi paroni Rokassovski ja kaikki Helsingissä ovat rauhoitelleet minua tässä suhteessa, ja jättäydyn ”ilman pelkoa ja moitteita” niiden mahdollisuuksien varaan, joita maani tarjoaa työtätekeviensä|4| olemassaololle. Mutta olen hyvin murheissani joutuessani näkemään minulle niin rakkaaksi käyneen pataljoonan hajottamisen!
Paroni Willebrand ei ole vielä palannut matkalta. Hän lähti Pietariin pääsiäisenä, siksi ei tiedetä mitään lopullista hajottamisasiasta. Odotan täksi päiväksi tai huomiseksi Robertia ja Stjernschantsia, joiden on lähdettävä Pietariin.
...
Torsten.
Original (transkription)
|1|
Borgå, ce 14 Avril 1866.
Cher Leo,
En te remerciant infiniment
de ta dernière lettre de Paris avec
la carte de visite je m’empresse de
t’écrire aujourd’hui (puisqu’il faut
le faire avant le 15 pour te trouver
encore à Génève) pour t’annoncer que
l’élection du bourgomestre à Helsingfors
aura lieu le 24 de ce mois – c.à.d.
trop tôt pour pouvoir en quelque sorte
influer sur Votre plan de voyage. –
J’aurais voulu écrire plus tôt, mais
j’ai été et je suis encore aujourd’hui
horriblement occupé à cause d’un spectacle
de société dont je suis le directeur
et régisseur. C’est pourquoi je dois
|2|
me borner à ne te communiquer qu’une
seule nouvelle, celle qui m’intéresse le
plus. – Le ministre de la guerre Miljutin
a élaboré un projet de réorganisation des
troupes colonisées en Finlande, dont on
parle maintenant beaucoup. Quoiqu’il
ne soit pas sûr que ce projet soit exécuté
avant la diète prochaine, on annonce pour-
tant avec beaucoup d’assurance la –
réductionstruket comme mésure préalable – la
réduction totale d’un bataillon, notamment
du mien. Au commencement je n’ai pas
du tout prêté l’oreille à ces bruits, mais
il y a quelques jours j’ai reçu un télégramme
du Comte Heyden (Начальник Главного Штаба)
avec la question si j’accepte le place du
chef du 1r bataillon de réserve de tirailleurs
|3|
en Russie. – Ne désirant pour rien au
monde déménager dans ce moment-ci
je me suis rendu sans retard à Hfors
ou j’ai expliqué au Bn Rokassovsky
les raisons de famille qui m’obligent
à refuser la place qu’on m’offrait et
il a répondu au Comte Heyden que je
ne pouvais pas l’accepter. J’espère donc
ne pas être transporté. etstruket Heureusement
je ne suis pas marié ! Sans cela je n’aurais
pas pu refuser une place de 3 000 roubles
par an et m’exposer aux chances d’une réduction
très-probable. Du reste le Bn Ry et tout
le monde à Hfors m’ont tranquillisé à cet
égard, et je me livre ” sans peur et sans reproche ”
aux chances qu’offre mon pays pour l’existence
|4|
de ses employés. Mais je suis très-affligé
de la pensée de voir réduire le bataillon
qui m’était devenu si cher ! –
Le Bn Willebrand n’est pas encore revenue
du voyage qu’il a fait à Pbourg à Pâques,
c’est pourquoi on ne sait rien de définitif
au sujet de la réduction. – J’attends aujourd’hui
ou demain Robert et Stjernschantz qui doivent
se rendre à Pbourg. – Dans quelques jours
je me rendrai à Hfors pour voir ce que font
nos amis les électeurs. Il paraît qu’il
y a toujours des chances pour toi. Au moins
Spåre me donne-t-il de bonnes nouvelles.
Tu as très-bien fait de ne pas présenter ta
demande puisqu’il n’y avait qu’Öhrnberg
seul (et un animal d’Eknäs, s’appelant Råhberg,
bourgomestre) qui l’a fait. Je compte avec
beaucoup d’impatience les jours qui nous séparent
encore ... Mille choses à Alexandra ! Votre tout dévoué
Torsten.
Borgå, den 14 april 1866
Käre Leo,
Medan jag tackar dig ofantligt för ditt senaste brev från Paris med visitkortet skyndar jag mig att i dag skriva (eftersom man måste göra det före den 15 för att ännu nå dig i Genève) för att meddela dig att borgmästarvalet i Helsingfors hålls den 24 denna månad – det vill säga för tidigt för att på något sätt kunna inverka på Era resplaner. Jag hade velat skriva till dig tidigare, men jag har varit och är fortfarande i dag förskräckligt upptagen på grund av societetsföreställningen som jag leder och regisserar. Därför måste jag|2| inskränka mig till endast en nyhet, den som intresserar mig mest. Krigsminister Miljutin har utarbetat en omorganiseringsplan för trupper stationerade i Finland, vilket nu mycket är på tal. Även om det inte är säkert att planerna verkställs före nästa lantdag meddelar man ändå med stor säkerhet – som förhandsåtgärd – att en bataljon helt kommer att dras in, närmare bestämt min. Till en början lyssnade jag inte till dessa rykten, men för några dagar sedan fick jag ett telegram av greve Heiden (generalstabens chefru) med frågan om jag tar emot platsen som chef för 1:a skarpskyttereservbataljonen|3| i Ryssland. Eftersom jag för inget i världen har lust att för tillfället flytta åkte jag genast till Helsingfors, där jag för baron Rokassovskij förklarade de familjeskäl som förpliktar mig att avböja den erbjudna platsen och han har svarat greve Heiden att jag inte kan ta emot den. Jag hoppas därmed inte bli förflyttad. Lyckligtvis är jag inte gift! Utan detta skulle jag inte ha kunnat tacka nej till en plats med 3 000 rubel i året och utsätta mig för den mycket troliga risken att dras in. För övrigt har baron Rokassovskij och alla i Helsingfors lugnat mig på den punkten, och jag överlåter mig ”utan rädsla och utan förebråelser” åt de existensmöjligheter som mitt land erbjuder|4| sina anställda. Men tanken att se den bataljon som blivit mig så kär dras in fyller mig med sorg!
Baron Willebrand har ännu inte återkommit från resan han gjorde till Sankt Petersburg i påsk, därför vet man inget definitivt om indragningen. Jag väntar i dag eller i morgon Robert och Stjernschants som är på väg till Petersburg. – Om några dagar åker jag till Helsingfors för att se vad våra vänner elektorerna håller på med. Det verkar som att du fortfarande har chanser. Åtminstone Spåre ger mig goda nyheter. Du gjorde rätt i att inte sända in din ansökan, eftersom det endast var Öhrnberg (och en fähund från Ekenäs, som kallar sig Råhberg, borgmästare) som gjorde det. Mycket otåligt räknar jag de dagar som ännu skiljer oss åt.. Tusen hälsningar till Alexandra! Er tillgivne
Torsten.