1.10.1864 Felix Mechelin–LM

Heti tuoreeltaan ja sinun tänään saapunut, onnistunut kuvasi silmieni edessä kiirehdin kiittämään ja vastaamaan hauskaan kirjeeseen, joka sen minulle toi.

Aina siitä asti kun sain ne tärkeät ja luottamukselliset uutiset, jotka kerroit minulle ennen Ruotsin-matkaasi, minulla on ollut kova tarve puhua kanssasi erityisesti eräästä tietystä asiasta, mutta lähdit heti sen jälkeen matkaan ja epävarmuus siitä, tavoittaisiko kirje sinua matkasi aikana, on aiheuttanut tämän pitkän hiljaisuuden. Ja nyt, kun sinulla on ollut hyvä tilaisuus koota itseäsi ja saada uutta rohkeutta sen katkeran kokemuksen jälkeen, jota en kuitenkaan onnettomuudeksi kutsuisi, – joka sinulla oli elokuussa, niin minun sanani, myötätuntoisempina kuin koskaan, voisi lyhyesti kiteyttää niin, että sinun ei pidä liian syvästi surra sitä menetystä, jonka minä kyllä hyvin ymmärrän, mutta jota kuitenkin voisi pitää sinulle osoituksena siitä (älä ymmärrä tätä niin pahasti kuin miltä se voi kuulostaa) siitä, että elämänkumppania ym. valitessaan mies tekee parhaiten, jos valitsee pikemmin oman syntyperänsä ja muun vastaavan suhteen samankaltaisista oloista. Sillä ei kai mikään muu seikka kuin erilaisuus näissä asioissa voinut saada aikaan sitä, että ensin koetettiin vetää puoleensa ja sitten, katsomatta persoonaan, jonka näissä asioissa pitäisi kuitenkin olla se ainoa ratkaiseva tekijä, näytettiin, että syntyperä ja yhteiskunnallinen asema sittenkin, ainakin ylhäisaatelin piirissä, noteeraataan paljon korkeammalle kuin sydämen puhtain kulta. – Seiso siis rohkeasti omassa varassasi, unohda se mitä ei voi muuttaa ja opettele yhä enemmän rakastamaan arvokkaampaa neitoa, tarkoitan isänmaata ja sen parasta, ja sitten tulet aikanaan kyllä löytämään oikean kumppanin myös lämpimälle sydämellesi! Silloin tulet ehkä vielä siunaamaan sitä Kaitselmuksen viisautta, joka meille lyhytnäköisille näyttäytyy joskus niin käsittämättömänä. Kunpa nyt myös monet valoisat ja miellyttävät muistosi matkaltasi varjelevat sinua lankeamasta takaisin siihen synkkyyteen, jonka petetyt toiveet aina ensiksi jättävät jälkeensä, ja voit reippain mielin jatkaa sillä uralla, jonka olet niin kunniakkaasti aloittanut, niin kaikki muuttuu varmasti vielä hyväksi!

Myös minä sain äskettäin omaa kotoista tulevaisuuttani ajatellen erään sellaisen kokemuksen, joka olisi voinut masentaa kovasti, jollei mieli olisi niin panssaroitu, että pienet töytäykset eivät enää kykene sen tasapainoa häiritsemään. – Siis vanha ohjelma: elä, tee työtä, toivo! –

Kirjeessäsi antamistasi tehtävistä kohta enemmän, kunhan olen tavannut hra Cantellin. Todtin luo menen hetken kuluttua. – Hovioikeudessa menee suunnilleen niin kuin ennenkin paitsi että CEG on loman aikana piinannut meitä töillä enemmän kuin koskaan ennen, mutta hän on oikkuilussaan kärsinyt myös monta kirvelevää tappiota. Perheessä ja seuraelämässä mennään vanhoja latuja. – Kaikki luojankiitos terveitä! Lämpimät terveiset teille, Pebbelle ja kaikille asianosaisille lähettää