15.11.1861 Lilly Steven-Steinheil–LM
Finsk text
Karhusuo 15. marraskuuta 1861
Kallis ystävä!
Suurkiitos tämänpäiväisestä kirjeestänne, joka yllätti minut aivan odottamatta herätessäni, sillä Nikolai toi sen yöllä mukanaan kaupungista. Kuten varmaan olette kuullut, niin saimme jo maanantaina Alexisilta kirjeen, johon myös vastasin eilen, täynnä nuhteita, sillä mielestäni hän on ansainnut ne täysin; joka tapauksessa on kuitenkin neiti Z:lta hyvin pikkumaista hylätä niin monta luonnosta ja väsyttää lapsi sellaisella, ihmettelen sitäkin ettei hän itse vaivaudu lainkaan kirjoittamaan minulle, kuten oli luvannut. Toki lupaaminen ja lupauksen pitäminen ovat kaksi eri asiaa, tämän saa kyllin usein elämässä kokea, niin isoissa kuin pienissäkin asioissa! Olemmekin Teille siksi kaksin verroin kiitollisia, että ette kaikissa moninaisissa toimissanne väsy kirjoittamaan meille, ja toivon että pyyntöni sen jatkamisesta – silloinkin kun ei seuraisi säännöllisiä vastauksia – ei jää kuulematta. Iloitsemme sydämestämme, että Alexisimme oppii niin hyvin ja on pidetty, kuinka kaipaankaan sitä että saan halata sitä rakasta poikaa, ja voin hyvin kuvitella, miten hän samoin laskee päiviä, jotka vielä erottavat meitä, sitäkin enemmän minua surettaa kun ajattelen että kaikki toiveemme lopulta raukeavat lääkärin lausuntoon, sillä eniten sen varassa on nyt kaikki, tienkunnon ohella! Siksi pyydämme, rakas ystävä, nähkää se vaiva ja käykää Willebrandtin luona kysymässä hänen näkemystään, mikä Alexisin tila tällä hetkellä on ja voiko hän lähteä sellaiselle matkalle? Sen jälkeen sitten teemme päätöksemme, Myrénin neuvo kun ei ollut kovin rohkaiseva, sillä hän katsoi että poika rasittuisi liikaa niin pitkästä matkasta, hyvälläkin tiellä, ja voisi sitten täälläkin hyvin helposti vilustua kulkiessaan edestakaisin ja siten ehkä viivästyttää paluumatkaansa. Nämä pelot oli luullakseni hänessä herättänyt anoppini, joka on niin kovasti vastaan Alexisin tänne tuloa, siksi käännymme myös Willebrandtin puoleen, joka osaa luonnollisesti arvioida asian parhaiten! Jumala suokoon että hänen neuvollaan voisi olla toiveemme mukainen lopputulos, sillä pelkään että tämän toiveen epäonnistuminen vaikuttaisi Alexisiin huonolla tavalla. Olemme vakuuttuneita, että Alexis saisi matkalla parasta hoitoa, siksi emme pysty käsittämään, miten hän voisi vilustua.
Mutta nyt riittää tämä aihe! Kuten jo sanoin Alexisille, niin haluaisin onnitella Teitä tänään olevasta nimipäivästänne, mutta minua esti siitä eräs vierailu, joten olen onnentoivotukseni kanssa yhden postipäivän myöhässä, mutta se on juuri siksi niin lämmin ja sydämellinen, ja toivon että vietitte päivän oikein mukavasti, erityisesti koska Teillä oli ilo juhlia veljenne ja kälynne kanssa! Nikolai kiittää toimeksiannostanne de la Chapellelle, ja toivon että hän vastaa vierailuunne, sillä Aline olisi varmasti hyvin pahoillaan ellei hän tekisi sitä.
Rouva Myrénin kanssa oli hiljattain paljon puhetta Alinesta, ja hän syytti tätä uskottomuudesta serkkuanne Idestamia kohtaan, joka olisi hänen nähdäkseen yhä vielä tälle hyvä ja varmasti mennyt naimisiin tämän kanssa, olin pahoillani tästä Alinen saamasta kritiikistä, joten sanoin että olin päinvastoin kuullut että Idestam olisi ensin unohtanut Alinen ja olisi nyt hyvää vauhtia rakastumassa toiseen. Hän kysyi: kehen? Vastasin että minulle on tuntematon niin valittu kuin hänen nimensäkin! Sanoinko liian paljon, vai kuinka? Miten sydämenne laita on nyt, ei kai tuhka syty uudestaan tuleen? M. v. K. on muuten kovasti lihonut mutta hänellä oli kaksinkertainen krinoliini ja hän tanssi kuitenkin aivan ujostelematta, mitä Mathilde Thesleffin häissä ihmettelivät kaikki nuoret naiset, jotka olivat kainoina seinäruusuina! On myönnettävä ettei hän kiistä luontoaan, sillä rohkeuttahan hän on aina osoittanut! Itse en osallistunut häihin, kuten en myöskään illallisille ja iltamiin jotka nuorenparin kunniaksi järjestettiin. Nikolai kuitenkin oli kaikessa mukana. Meillä on viikon ajan ollut aivan upea rekikeli, joskaan en itse enää lähde ajelulle, vaan istun sievästi kotona. On jo myöhä, N. menossa nukkumaan, joten minäkin toivotan hyvää yötä. Kirjoittakaa pian uskollisesti kiintyneelle
ystävättärellenne Lillylle.
Original (transkription)
Karhusuo den 15 November. 1861.
Theurer Freund!
Vielen Danck für Ihren heutigen
Brief der mich beim Erwachen ganz
unerwartet überraschte, indem Nico-
lay ihn in der Nacht aus der
Stadt mitgebracht. Wie Sie wohl
gehört, so hatten wir schon am
Montag einen Brief von Alexis,
den ich auch gestern, voller Ermah-
nungen, beantwortete, denn ich
finde daß er sietillagt durchaus verdiente;
jedenfalls ist es aber sehr pedan-
tisch von Fräulein Z: so viele Con-
zepte zu verwerfen, und damit das
Kind zu ermüden, auch wundert
es mich daß sie sich selbst gar
nicht die Mühe macht mir zu
schreiben, wie sie es mir doch versprochen;
doch versprechen und halten ist zweierlei
|2|
dieses erfährt man oft genug im
Leben, sowohl im großen als kleinen!
Ihnen sind wir daher doppelt danckbar
daß Sie bei allen Ihren vielseitigen
Beschäftigungen nicht ermüden uns
zu schreiben, und hoffe ich daß
meine Bitte, damit fortzufahren –
selbst dann, wenn keine regell-
mäßigen Antworten erfolgen würden
nicht unerhört bleibt. Von Herzen
freut es uns daß unser Alexis
so gut lernt und beliebt ist, wie
sehn ich mich den lieben Jungen
zu umarmen, und kann ich mir
wohl dencken, wie er die Tage
ebenfalls zählt, die ihn von uns
noch trennen, um so mehr betrübt es
mich wenn ich daran dencke
daß alle unsere Hoffnungen am
Ende, durch den Ausspruch des
Arztes, scheitern, denn darauf
beruth es jetzt, nächst der Bahn,
am meisten! Deshalb bitten wir
Sie lieber Freund, machen Sie sich
die Mühe zu Willebrandt zu gehen
|3|
und befragen Sie ihntillagt um seine Mei-
nung wie Alexis sein Zustand gegenwärtigtillagt ist
und ob er solch eine Reise unter-
nehmen kann? Danach wollen wir
uns denn entschliesen, denn
Myrén sein Rath war eben nicht
ermuthigend für uns indem er
meinte, daß der Junge durch eine
so lange Reise zu sehr angegriffen
würde, selbst bei guter Bahn, und
dann könnte er auch hier durch
dem Ab und Zufahren sehr leicht er-
kältet werden und dadurch seine
RückReise vielleicht verspäten. Diese
Befürchtungen hatt ihm aber glaub ich
meine Schwiegermutter beigebracht,
die so sehr gegen Alexis seinem
Herkommen ist, deshalb wenden wir
uns auch an Willebrandt, welcher
es natürlich am besten beurtheilen
kann! Gott gebe daß sein Rath nach
unserem Wunsche ausfallen könnte,
denn ich fürchte daß das Mißlingen
dieses Wunsches bei Alexis eine schlimm
Wirckung hinterlaßen würde. Daß Alexis
|4|
auf der Reise die beste Pflege hät-
te sind wir überzeugt, deshalb es uns
auch nicht einleuchten will, wie
er sich erkälten könnte.
Doch nun genug von diesem Ca-
pitel! wie ich schon an Alexis gesagt
so wollte ich Ihnen zum heutigen
Nahmens Tage gratuliren, wurde aber
durch Besuch daran verhindert, und
komme so um einen PostTag später
mit meinem Glückwunsche, er ist
aber deshalb eben so warm und
herzlich, und hoffe ich daß Sie ihn
sehr angenehm zugebracht, beson-
ders da Sie die Freude hatten
ihn mittillagt Ihrem Bruder nebst Schwiegerin feiern zu
können! Nicolay danckt für Ihren
Auftrag an de la Chapelle, und ich hoffe
daß er Ihre visite beantwortet, denn
gewiß wird es Aline sehr leid thun
wenn er es nicht thäte. Mit
Madame Myren war neulich viel die
Rede von Aline, und beschuldigte sie
sie der Untreue gegen ihren Vetter
Idestam, der ihr wie sie meinte noch
immer sehr gut wäre u sie gewiß geheirathet hätte
|5|
dieses Urtheil über Aline that mir
leid woher ich ihr sagte, daß ich im
Gegentheil gehört Idestam hätte Aline
zuerst vergeßen, und daß er jetzt
auf gutem Wege wäre sich in eine
Andere zu verlieben. Sie fragte mich:
in wem? worauf ich ihr sagte daß
mir die Auserwählte als ihr Nahme
fremd wäre! Sagte ich zu viel, oder wie?
Wie steth es denn jetzt mit Ihrem
Herzen, fängt die Asche nicht von neuem
Feuer? A propos M: v. K: hat sehr zu-
genommen hatte aber doppelte
Crinoline und tanzt bei Allemdem
ganz ungeniert, worüber sich neu-
lich auf der Hochzeit von Mathilde
Thesleff alle jungen Frauen sich
wunderten, die ganz spröde die
Wände zierten! Man muß gestehen
sie verleugnet nicht ihr Natur, denn
Courage hat sie immer bewiesen!
Ich machte die Hochzeit nicht mit
so wie auch diners und Soirees die
zu Ehren des jungen Paares gege-
ben wurden. N: war aber überall mitt.
Wir haben seid einer Woche die schönste
SchlittenBahn, doch fahr ich nicht mehr aus
sondern sitze hübsch zu Hause. Es ist
schon spät N: geth schlafen drum sag
auch ich gute Nacht. Schreiben Sie
bald Ihrer treu ergebenen
Freundin Lilli.
Karhusuo den 15 november 1861.
Dyre vän!
Stort tack för dagens brev från Er som kom helt oväntat och överraskade mig när jag vaknade. Nikolai förde nämligen med brevet från staden i natt. Som Ni säkert hört fick vi redan i måndags ett brev från Alexis. Brevet besvarade jag också igår och mitt svar var fullt av förmaningar då jag tycker att det verkligen var befogat. Men samtidigt är det mycket pedantiskt av fröken Z. att förkasta så många utkast och med det trötta ut barnet. Jag blir också förvånad över att hon själv inte gör sig mödan att skriva till mig trots att hon hade lovat; men att lova en sak och att hålla ett löfte är två helt olika saker. Det erfar man tillräckligt ofta här i livet, såväl i det stora som i det lilla! Därför är vi dubbelt tacksamma mot Er att Ni oavsett Era mångsidiga sysselsättningar inte tröttna på att skriva till oss. Och jag hoppas att min önskan om att Ni fortsätter med det – även om det inte skulle komma regelbundna svar – inte förklingar ohörd. Det gläder oss innerligt att vår Alexis läser så flitigt och att han är omtyckt. Vad jag längtar efter att kunna omfamna den käre pojken och jag kan nog tänka mig att han också räknar dagarna som ännu skiljer oss från varandra. Desto mer bedrövar det mig när jag tänker på att alla våra förhoppningar kan gå om intet till slut på grund av läkarens uttalande. Allting beror nu mest på det, vid sidan om väglaget! Därför ber vi Er, käre vän, att göra Er mödan att gå till Willebrandt för att höra sig för om hans åsikt angående Alexis aktuella tillstånd och om han kan företa en sådan resa? Därefter vill vi fatta ett beslut. Myréns råd till oss var nämligen inte särskilt uppmuntrande. Han tyckte att pojken skulle ansättas för mycket av en så lång resa, även om väglaget är bra. Dessutom kan han lätt bli förkyld här på grund av resandet hit och dit, och därmed försenas kanske tillbakaresan. Jag tror att min svärmor har ingivit honom dessa farhågor. Hon är helt emot att Alexis kommer hit. Det är därför vi vänder oss till Willebrandt som naturligtvis kan bedöma det bäst! Gud give att hans råd skulle kunna få ett utfall i enlighet med vår önskan. Jag befarar nämligen att ett misslyckande skulle lämna tydliga spår på Alexis. Att Alexis skulle få det bästa omhändertagandet på resan är vi övertygade om. Därför är det också oklart för oss hur han skulle kunna bli förkyld.
Men nog nu med detta ämne! Som jag redan sade till Alexis så ville jag gratulera Er till Er namnsdag idag, men besök hindrade mig och därför kommer mina gratulationer en postdag senare. Men gratulationerna är lika varma och hjärtliga och jag hoppas att Ni tillbringade en mycket trevlig namnsdag. Särskilt då Ni hade glädjen av att kunna fira med Er bror och Er svägerska! Nikolai tackar för Ert uppdrag till de la Chapelle och jag hoppas att han besvarar Er visit, då Aline visst skulle tycka att det är mycket tråkigt om han inte gör det. Med madam Myrén talade jag nyligen mycket om Aline och hon anklagade henne för otrohet mot Er kusin Idestam. Hon tyckte att han fortfarande visar sig god mot henne och att han säkert skulle ha gift sig med henne. Jag tyckte synd om Aline på grund av denna kritik och därför sade jag till henne att jag däremot hört att Idestam skulle ha glömt Aline först och att han nu är på god väg att förälska sig i en annan. Hon frågade mig: I vem? Därpå sade jag till henne att både den utvalda och hennes namn är obekanta för mig! Sade jag för mycket, eller? Hur står det till med Ert hjärta nu, fattar askan eld på nytt? Apropå, M. v. K. har blivit mycket större. Men hon hade dubbla krinoliner och dansade ändå helt ogenerat. Detta förvånade nyligen alla unga kvinnor på Mathilde Thesleffs bröllop när de helt pryda smyckade väggarna! Man måste erkänna att hon inte förnekar sin natur. Hon har alltid haft kurage! Jag deltog inte i bröllopet och inte heller i dinéerna och soaréerna som gavs till det unga parets ära. Men Nikolai var med överallt.
Sedan en vecka tillbaka har vi det finaste slädföret. Jag åker dock inte längre någonstans utan stannar vackert hemma. Det är redan sent. Nikolai har gått och lagt sig och jag säger därför också god natt.
Skriv snart till Er trogna och tillgivna väninna
Lilly.