10.2.1862 Emilie Mechelin–LM
Finsk text
Hamina 10. helmikuuta
Rakkahin Leo!
Lämmin kiitos kirjeestä! Olen hirveän pahoillani, että Sinulla on nyt taas minun vuokseni niin paljon puuhaa ja Sinun pitää hukata kallista aikaasi! Mutta minkäpä sille mahtaa? Ellei Torsten olisi täällä, niin hän voisi varmasti auttaa Sinua. Outoa, että pitääkin olla niin vaikeaa löytää Helsingistä perhettä, joka ottaisi minut maksua vastaan kotiinsa.
Kirjoitat neiti Cygnaeuksesta, tunnen hänet, mutten haluaisi asua hänen luonaan muuten kuin äärimmäisessä hätätilanteessa – hän saattaa kyllä olla hyvinkin sivistynyt, mutta hän tuntui minusta kauhean ikävältä. Olen nähnyt hänet Reineillä ja Ekbomeilla. Äiti kirjoitti Sinulle professori Gyldénistä, mutta nyt kuulin Jenny T:ltä, että Knorringit Storbystä asuvatkin yhdessä heidän kanssaan, niin että heillä ei todennäköisesti ole tilaa. Minulla on vielä yksi ehdotus. Koska olet niin hyvä tuttu Julle Forsmanin kanssa, niin voisit mennä hänen puheilleen ja kysyä, eikö hänen äitinsä, laamanskan, luona olisi tilaa. Ahrenberg sanoi, ettei hänen luonaan asu nyt ketään, mutta kuulin jälkeenpäin Rosa S:ltä, että eräs neiti Karstén Kuopiosta asui siellä tai aikoo tulla asumaan. Rouvalle voi sanoa, etten missään nimessä tarvitse huonetta yksin itselleni, sehän on minulle aivan ennennäkemätöntä luksusta, vaan että olen aivan tyytyväinen asumaan jonkun muun kanssa, joko neiti Karsténin tai talon tyttären kanssa. Neiti Karsténkin on siellä saamassa pianonsoitonopetusta, niin että ehkä siitä tulisi liikaa musiikkia – mutta koska minulla on niin paljon ystäviä, joilla on piano, niin voin harjoitella heidänkin luonaan. Jos hän kuitenkin sanoo ehdottomasti ei, niin hän ehkä kuitenkin mainitsee asiasta jollekulle tuttavalleen. Suunnitelmasi ottaa Grotenfelt luoksesi ei käy lainkaan laatuun, voitko uskoa että suostuisimme siihen, rakas Leo? (OK?) Ei, Sinullehan olisi hirveää että luonasi olisi sellainen tolvanan, ja vain minun takiani! Mieluummin lopettaisin laulamisen kokonaan kuin suostuisin siihen. Ehkäpä rouva Krook voisi antaa jonkin vinkin? Tai rouva Ekbom? Näin hänen luonaan rouva De la Motten, joka on äidin vanha tuttava – äiti tuumii, että ellei mikään muu onnistu, niin hän kirjoittaa tälle. Niin, ellei kukaan halua ottaa minua, niin jään kotiin enkä ole sen vuoksi surullinen. Tulee olemaan hyvin, hyvin mukavaa nähdä Sinut taas kohta, rakas Leo! Kunpa vaivannäkösi nyt palkittaisiin! Torstenilla on vallan ruhtinaalliset asuinolot. Eikö olisi hauskaa, jos Sinäkin olisit nyt täällä! Meillä on tällä viikolla lähes joka päivä harjoituksia, ja sitten olemme vihdoinkin vapaita! Torsten on kuiskaajanamme. Meillä on joulusta lähtien ollut varsin levotonta aikaa, niin että on myös jäänyt niukasti aikaa laulamiseen. Il bacio -valssi on ollut täällä suurmenestys, minun pitää laulaa se missä vain on seurapiiriä koolla. Nyt Torsten lähtee postiin ja minun on lopetettava epäkiinnostava kirjeeni. Toivotan paljon onnea ponnisteluissasi. Kaikki rakkaat täällä kotona lähettävät lämpimät terveiset, niin myös
Sinun
Mili.
Original (transkription)
F:hamnFredrikshamn den 10 Febr.
Liebster Leo!
Herzlichen Dank für den Brief!
Es thut mir so sehr leid dass
Du nun wieder meinetwegen so
viel Laufereien haben, deine
theure Zeit verlieren musst!
Doch, was ist da zu thun? Wäre
Torsten nicht hier, so würde er
dir wohl helfen. Sonderbar,
dass es so schwer sein soll in
Helsingfors eine Familje zu
finden, die mich für Bezahlung
ins Haus nehmen würdenstruket.
Du schreibst von Fräul. Cygnaeus,
ich kenne sie, aber möchte nicht
|2|
anders als im höchsten Nothfall
bei ihr wohnen – sie mag wohl
sehr gebildet sein, aber mir
kam sie sehr unangenehm vor.
Ich sah sie bei Reins und
Ekboms. Mama schrieb dir von
Prof. Gyldéns, ich hörte aber jetzt von
Jenny T. dass Knorrings aus
Storby mit ihnen zusammen
wohnen, so dass sie wahrscheinlich
nicht Platz haben. Ich habe
noch einen Vorschlag. Da du so
bekant bist mit Julle Forsman,
so könntest du ja zu ihm gehen
und fragen ob nicht bei seiner
Mutter, lagmanskan, Platz wäre.
Mad. Ahrenberg sagte dass bei
ihr jetzt Niemand wohnte, aber
nachdem hörte ich von Rosa S.
dass eine Mamsell Karstén aus
Kuopio, da wohntestruket, oder wohnen
wird. Man kann der Frau sagen,
|3|
dass ich nicht durchaus ein Zim-
mer für mich brauche, das ist
für michtillagt ein ganz ungewohnter Luxus,
sondern dass ich sehr zufrieden
bin mit Andern zusammen
zu sein, entweder mit der Kar-
stén oder mit der Tochter im
Hause. Die Karstén ist auch
dort um Unterricht im Forte-
pianospielen zu nehmen, so dass
es vielleicht zu viel Musik
sein würde – aber, da ich so
viele Freunde habe, welche ein
Piano haben, so kann ich ja
bei ihnen üben. Sagt sie nun
aber bestimmt nein, so
sie vielleicht doch auf Jemand
von ihren Bekanten Anweisung
geben. Dein Plan, Grotenfelt
zu dir zu nehmen taugt gar
nicht, kannst du glauben, dass
wir darauf eingehen würden,[...]oläslig/saknad text
|4|
lieber Leo? Nein, es wäre ja für
dich schrecklich so einen Stiefel
bei dir zu haben, und das, mei-
netwegen! Lieber würde ich ganz
aufhören zu singen, als darauf
eingehen. Vielleicht könnte mad.
Krook dir einen Rath geben?
Oder mad. Ekbom? Ich sah bei
ihr eine Mad. De la Motte, welche
eine alte Bekante mit Mama
ist – Mama meint dass wenn
nichts Anderes gelingt, so schreibt
sie zu ihr. Ja, will Niemand
mich empfangen, so bleibe ich
zu Hause, und werde ichstrukettillagt desswegen
nicht traurig sein. Es wird
wohl sehr, sehr angenehm sein,
dich bald wiederzusehen, lieber
Leo! Möchten nun deine Bemüh-
ungen gelingen! – Torsten wohnt
jetzt wie ein Prinz. Wie angenehm
wäre es nicht, wenn auch Du
|5|
jetzt hier wärest! – Diese Woche haben wir beinahe
alle Tage Repetitionen, und denn sind wir end-
lich frei! Torsten ist unser Souffleur. Seid den
Weihnachten haben wir eine sehr unruhige
Zeit gehabt, so dass ich auch wenig Zeit gehabt,
zu singen. Der Walzer Il bacio, hat hier
sehr viel Furore gemacht, wo nur eine Ge-
sellschaft isttillagt muss ich ihn singen. Jetzt geht
Torsten zur Post und ich muss meinen unin-
tressanten Brief beendigen. Ich wünsche
Dir viel Glück zu deinen Bemühungen.
Alle die Lieben hier zu Hause grüssen
dich herzlich, so auch
Deine Mili.
Fredrikshamn den 10 februari.
Käraste Leo!
Ett innerligt tack för brevet! Jag beklagar så mycket att Du nu har så mycket att bestyra för min skull, och att Du måste förlora en del av din dyra tid! Men, vad skall man göra? Om Torsten inte skulle vara här, så skulle han nog hjälpa dig. Märkligt, att det skall vara så svårt att hitta en familj i Helsingfors som mot betalning låter mig bo i deras hus.
Du skriver om fröken Cygnaeus. Jag känner henne men jag vill inte bo hos henne, förutom i yttersta nödfall – hon är väl mycket bildad men jag tyckte att hon verkade mycket otrevlig. Jag såg henne hos Reins och Ekboms. Mamma skrev till dig angående professor Gyldéns, men nu hörde jag av Jenny T. att Knorrings från Storby bor tillsammans med dem så att det antagligen inte finns plats. Jag har ännu ett annat förslag. Eftersom du är närmare bekant med Julle Forsman så kunde du ju gå till honom och fråga om det skulle finnas plats hos hans mor, lagmanskansv. Madam Ahrenberg sade att ingen bor hos henne, men sedan hörde jag av Rosa S. att en mamsell Karstén från Kuopio bor där, eller kommer att bo där. Man kunde säga till frun att jag absolut inte behöver ett eget rum. Det är en helt okänd lyx för mig. Tvärtom är jag mycket nöjd om jag kan vara tillsammans med andra, antingen med den där Karstén eller med dottern i huset. Karstén är också där för att ta lektioner i pianospelning, så att det kanske skulle bli för mycket musik – men, då jag har så många vänner som har en piano kan jag ju öva hos dem. Men om hon säger bestämt nej så kan hon kanske ändå hänvisa mig till någon av sina bekanta. Din plan att ta Grotenfelt till dig duger inte ett dugg. Hade du trott att vi skulle gå med på det, käre Leo? Nej, det vore ju för hemskt om du skulle ha en sådan stövel hos dig, bara på grund av mig! Hellre skulle jag sluta sjunga helt och hållet, än att gå med på det. Kanske kunde madam Krook ge dig en vink? Eller madam Ekbom? Jag såg hos henne en madam de la Motte som är bekant med Mamma – Mamma tyckte att om ingenting annat lyckas så skriver hon till henne. Ja, om ingen vill ta emot mig så stannar jag hemma och jag blir inte ledsen på grund av det. Det blir nog mycket, mycket trevligt att se dig snart igen, käre Leo! Jag hoppas bara att dina bemödanden lyckas! – Torsten bor som en prins nu. Vad trevligt det skulle vara om Du också skulle vara här nu! – Denna vecka har vi repetitioner nästan varje dag, och sedan är vi äntligen fria igen! Torsten är vår sufflör. Vi har haft en mycket orolig tid sedan jul. Därför har jag bara haft lite tid för att sjunga. Valsen Il bacio har gjort mycket furor här. Överallt där det är ett sällskap måste jag sjunga den. Nu går Torsten till posten och jag måste sluta mitt ointressanta brev. Jag önskar Dig lycka till i dina bemödanden. Alla kära här hemma hälsar Dig hjärtligt, och det gör också
Din Mili.