27.8.1865 LM–Alexandra Mechelin

Näillä sinulle kirjoittamillani rivillä vihkin käyttöön uuden kirjoituspöytäni. Ja samalla ajattelen lähitulevaisuutta, jolloin uutterassa työssäni tämän pöydän äärellä minulla on sinut aivan lähellä, ja minua innoittaa ja vahvistaa suloinen tietoisuus rakkaudestasi. Ja jos minun onnistuu tässä ajatukseni ja kynäni voimin saada aikaan jotain, joka vaikuttaa hyödyllisesti ja saavuttaa tunnustusta, nautin siitä kaksinkertaista tyydytystä tietäessäni, että sinäkin voit jakaa sen, kallisarvoinen Alexandrani. – – – – Niin, oma tyttöseni, jos jokin tulevaisuudessa on vuorenvarmaa, on se, että pian perustamastamme kodista tulee hyvä ja onnellinen koti, sillä se rakentuu sellaisille voimille: todelliselle rakkaudelle, horjumattomalle keskinäiselle luottamukselle, työteliäisyydelle, pyrkimykselle hyvään ja hyötyyn, – jotka eivät petä. Ja jos rakentaa niiden varaan ja näkee yhdessä vaivaa, ettei milloinkaan petä vakavia periaatteitaan, silloin ei tuudittaudu katoaviin harhakuviin eikä tarvitse pelätä pilvilinnojensa romahtavan. – Jumala suokoon, että oikein pian ja täydellisesti voisin välittää sinulle saman iloisen ja vakaan tulevaisuudenuskon, joka minua innoittaa! Oi kyllä, sen täytyy onnistua! Ei voi olla pitkä aika siihen, kun muistelet niitä raskasmielisyyden hetkiä kuin synkkiä pilviä, jotka ovat hälvenneet eivätkä koskaan enää paina mieltäsi. – – – –

Ja nyt muutama sananen käytännön kysymyksistä. Huonekalut ovat saapuneet aika hyvässä kunnossa – kuljetuksessa oli syntynyt vain pari mitätöntä vahinkoa. Ei kuitenkaan ollut helppo saada kalusteita paikoilleen, sillä maalarit ja kirvesmiehet, jotka kaikki olivat olleet tavattoman hitaita, olivat vielä täydessä työn touhussa. Minun huoneeni voitiin kuitenkin avata eilen illalla, ja parissa tunnissa sain kaikki sinne kuuluvat kalusteet omille paikoilleen. Myös makuukamarin huonekalut ovat valmiina, vaikka maalaustöitä ei siellä ollutkaan saatu päätökseen. Salin ja kabinetin huonekalut ovat pakattuina kabinettiin, ruokasalin kalusteet ovat toistaiseksi vielä matka-asussaan, eli niinimattoihin käärittyinä salissa. Kestää varmaan vielä aikansa, kunnes kaaos on saatu järjestykseen. Tänään järjestelen papereitani, jolloin iso kasa tarpeettomia papereita uhrataan tulelle. Sillä järjestys se olla pitää. Eihän pikku vaimoni pitäisi päinvastaisestakaan, vai mitä? – – Nyt siis tiedät syyn, miksen lähtenyt kaupungista eilen enkä tänään. Niin ikävää kuin onkin olla luotasi poissa, minun täytyy nyt kuitenkin pysyä täällä selvittelemässä tätä sekasotkua. Mutta mikään ei silti estä samalla ajattelemasta sinua ja sulkemasta sinua sydämeeni syvällä mielessäni. Hyvästi, rakkaani, kerro terveisiä kaikille meikäläisille, sinun