14.5.1864 LM–Torsten Costiander
Finsk text
Rakas Torstenini,
Syynä siihen, että olen pitänyt sinun suuntaasi hiljaisuutta näin pitkään, ei ole sen enempää laiskuus kuin välinpitämättömyyskään. Minulla on ollut paljon puuhaa ja kovin vähän asioita kerrottavana. Olet varmasti jo kuullutkin Haminassa, että olen saanut täällä hyvän vastaanoton esimieheltäni ja muulta henkilökunnalta. Parasta on, että ennen kuin olin itse edes pyytänyt, Gadd vapautti minut kaikesta siitä alkutyöstä, joka kuuluu auskultantin toimenkuvaan. Viime viikolla olin pöytäkirjatöissä, mikä tarkoittaa sitä että pitää kirjoittaa puhtaaksi paitsi istuntojen pöytäkirjat myös kaikki viikon aikana tehdyt päätökset. Osoittautuakseni heidän luottamuksensa arvoiseksi olen tehnyt töitä useana yönä peräkkäin kello kahteen tai kolmeen, niin että minulla on jo lähes kaikki kaksoiskappaleet tehtyinä. Työ on kiinnostavaa, joten en pääse ikävystymään liikaa.
On kuitenkin sanomattakin selvää, ettei tämä oleskelu täällä voi tarjota mitään todellisia iloja, sillä katse kohdistuu aina Helsinkiin ja se suuri kysymys ”Saanko hänet vai en? Ja milloin sitten?” herää lakkaamatta ja synnyttää levottomuutta ja alakuloa tässä sydämessä, joka niin paljon kaipaa saada rakastaa ja tulla rakastetuksi. --- Kuvittelisin, että tämä sama kaipuu vaivaa Sinuakin, vaikkei kohdistukaan kehenkään tiettyyn henkilöön. Uskon myös, ettei tunteidesi aaltoliike ole vielä löytänyt uraa, joka johtaisi suoraan määränpäähän. Se on kuitenkin pian välttämätöntä, sillä vaikka voisit toivoa eläväsi satavuotiaaksi, jäisi Sinulle jäljelle vain kaksi kolmasosaa. Ajattelin Sinua kovasti syntymäpäivänäsi, ja lähetän nyt vilpittömät onnentoivotukseni tuon päivän johdosta, joskin hiukan myöhässä.
Kävin herra Wiikin myymälässä samana päivänä kuin tulin. Yhtäkkiä näin hänen vaimonsa tulevan sisään, sievä ja ystävällinen nainen. Ohjeitasi noudattaen osoitin hänelle kaiken kunnioitukseni ja kiinnostukseni mitä pystyin niiden muutaman minuutin aikana, jotka saatoin siellä viivähtää. En kuitenkaan tehnyt visiittiä hänen luokseen, koska hän ei pyytänyt sitä minulta. Sittemmin en ole enää nähnyt häntä lainkaan; luultavasti näen hänet maanantaina arpajaisiltamissa. Tänään tapasin eräässä seurueessa hyvän ystävättäresi rouva Philipaeuksen, omaa sukua Altvater. Juttelin lähes yksinomaan hänen kanssaan. Tiedustellessaan vanhoista tuttavistaan Helsingissä hän puhui Sinusta äänensävyssään vilpitöntä ystävyyttä ja pyysi minua, puristaen kättäni, lähettämään Sinulle ”mitä sydämellisimmät terveiset”. Hän oli minusta aiempaa ystävällisempi, joskin melko riutunut, luultavasti kokemiensa kärsimysten vuoksi. Hän on saanut neljä lasta, joista kaksi on kuollut. Aviomies, jota hän kaiket päivät odottaa, on töissä eräässä kansliassa Varsovassa 8 000 ruplan virkamiehenpalkalla, tai näin ainakin puhutaan. Ylipäätään olen saanut paljon kutsuja, liiankin paljon, sillä ei minua kiinnosta se naisten maailma.
Minun ei tule olemaan kovin helppoa jättää työtäni tämän kuun viimeisinä päivinä, mutta se pitää tehdä, sillä äiti tarvitsee minua tekemään järjestelyjä Haminasta lähdön aikaan. Ehkä minun pitäisi palata vielä muutamaksi viikoksi. Sen näkee sitten. Joka tapauksessa tämä retki on ollut hyödyllinen, joten en kadu sitä. Elämäni Viipurissa ei liioin tule kalliiksi: asun Felixin luona, eivätkä mahdolliset kulut ole suuret.
On keskiyö, ja silmäni vaativat lepoa. Näkemiin! Toivon että kirjoitat minulle pian, tiedäthän kuinka paljon muutamakin rivi Sinulta ilahduttaa veljeäsi ja ystävääsi
Leo M:ää.
Viipuri 14. toukokuuta 1864
Unohtaisin täällä ranskan täysin, jos jäisin pidemmäksi aikaa; ei ensinkään keskustelua, ei ensinkään lukemista ranskaksi. Felix ei pidä tästä kielestä, ja ennen muuta hänen kanssaan vaihdan ajatuksia.
Original (transkription)
|1|
14 Mai 64. Vibourgtillagt senare
Mon cher Torsten,
Ce n’est ni paresse, ni
indifférence qui m’a fait garder
un si long silence envers toi. J’ai
eu beaucoup d’occupations et très peu
de choses à raconter. À Fhamn
tu auras déjà appris, que j’ai été
très bien reçu de mon chef et des
autres personnages ici. Le mieux c’est
qu’avant que je l’en eusse prié, Gadd
m’a délivré de tout ce travail élé-
mentaire appartenant au titre d’auscultant.
La dernière semaine j’ai été au proto-
col, ce qui veut dire qu’on écrit non
seulement la protocol des séances, mais
aussi tous les ”Utslag”, toutes les dé-
|2|
cisions faites dans la semaine. Pour
me montrer digne de leur confiance
j’ai travaillé plusieurs nuits de
suite jusqu’à 2 ou 3 heures; de sorte
que j’ai déjà presque toutes les expé-
ditions prêtes. Le travail m’intéresse
et par cela je ne m’ennuye pas
trop. Mais il va sans dire que ce
séjours ne peut pas offrir de vraies
jouissances, vu que le regard se
tourne toujours vers Hfors et que
la grande question: ”est-ce que je l’aurai
ou non? – et quand cela?” se présente
sans cesse pour faire naître des inquie-
tudes et des tristesses dans ce coeur
qui désire tant aimer et être aimé.
– – – – – Je m’imagine que ce
|3|
même désir t’occupe aussi, toi, sans
être fixé sur une certaine personne.
Et je crains que l’état flottant de
tes sentimens ne soit pas encore
entré dans une carrière menant
droit au but. Ce sera pourtant bien-
tot une nécessité. Car même si tu
pouvais espérér de devenir un centi-
genaire, il ne te resterait plus que
les deux tiersssvårtytt. – J’ai beaucoup pensé
à toi à ton jour de naissance, et mes
voeux sincers pour ton bonheur, ce
jour là, je te les envoie maintenant
quoiqu’un peu tard.
Le jour même de mon arrivée j’ai
été dans le magasin de M. Wiik
et – tout d’un coup je vois entrer
sa femme, jolie et gentille. Suivant tes
|4|
ordres je lui témoignai tout le respect
et l’interêt que je pouvais pendant les
peu de minutes que je pouvais y rester.
Mais je ne lui ai pas fait ma visite
puisqu’elle ne me la demandait pas.
Puis je ne l’ai point vue; probablement
je la verrai lundi sur la soirée de
loterie. – Aujourd’hui j’ai vu
dans une société une bonne amie de
toi, Mme Philipaeus, née Altvater. J’ai
causé presqu’exclusivement avec elle.
En s’informant de ses vieilles connaissances
à Hfors elle a parlé de toi avec un
accent d’amitié sincère et m’a prié,
en serrant ma main, de t’envoyer de
sa part ”Die herzlichsten Grüße”. Je la
touve plus gentille qu’alors, quoique
assez enlaidie probablement à cause des
souffrances. Elle a eu quatre enfants, dont
|5|
deux sont morts. Son mari, qu’elle
attend tous les jours, est employé d’une
chancellerie à Varsovie avec un appointe-
ment de 8 000 roubles, à ce qu’on prétend.
– En général j’ai reçu beaucoup
d’invitations, trop même, car le
monde féminin ne m’intéresse pas.
Il ne me sera pas très facile
de quitter le service les derniers jours
de ce moi, mais cela doit se faire,
puisque Maman aura besoin de moi
pour les arrangements à faire au moment
de quitter Fhamn. Peut être devrais je
revenir encore pour quelques semaines.
Cela se verra. En tout cas cette excursion
m’a été utile; donc, je ne la regrette
pas. Aussi ma vie à Vibourg n’est pas
coûteuse: je dèguesvårtytt chez Felix – et les
|6|
dépenses éventuelles ne sont pas grandes.
Il est minuit – et mes yeux exigent
du repos. Adieu! J’espère que
tu m’écriras bientôt, car tu sais
combien quelques lignes de toi feraient
du plaisir à ton frère et ami
Leo M
Vibourg ce 14 Mai 64.
J’oublierais ici complêtement le français
si je restais longtemps; point de conver-
sation, point de lecture française. Félix
n’aime pas cette langue, et c’est surtout
avec lui que j’échange des pensées.
Min käre Torsten
Min långa tystnad beror varken på lättja eller likgiltighet. Jag har haft mycket att göra och lite att berätta. I Fredrikshamn torde du redan ha fått höra att jag blivit väl emottagen av min chef och andra här. Det bästa är att före jag ens bad om det befriade mig Gadd från alla de nybörjarsysslor som brukar tillkomma auskultanter. Den senaste veckan har jag haft protokolltjänst, vilket vill säga att man inte enbart skriver sessionsprotokoll utan också alla Utslag, alla beslut|2| tagna under veckan. För att visa mig värd deras förtroende har jag flera nätter arbetat ända till klockan 2 eller 3; vilket gör att jag redan är färdig med nästan allt som ska inlämnas. Arbetet är intressant och det hjälper mig att inte oroa mig så mycket. Men det är klart att denna vistelse inte kan bjuda på några verkliga fröjder, när blicken hela tiden vänds mot Helsingfors och den stora frågan: ”kommer jag att få henne eller inte? – och när i så fall?” inställer sig oavbrutet för att väcka oro och nedstämdhet i det hjärta som så längtar efter att älska och vara älskad.
– – – – – Jag tänker mig att även du hyser|3| samma längtan, utan att den är fäst vid en specifik person. Och jag befarar att dina flytande känslor ännu inte har kommit in i en fåra som leder rakt till målet. Det kommer ändå snart att bli nödvändigt. För även om du kunde hoppas på att bli en hundraåring återstår dig inte mer än två tredjedelar. – Jag tänkte mycket på dig på din födelsedag, och mina innerliga lyckönskningar på denna dag sänder jag dig nu om än lite i efterskott.
Samma dag som jag anlände var jag i herr Wiiks affär och – plötsligt ser jag hans fru komma in, söt och rar. I enlighet med dina|4| order bevisade jag henne all möjlig respekt och intresse under de få minuter jag kunde stanna där. Men jag har inte besökt henne eftersom hon inte bad om det. Sedan dess har jag inte sett henne; antagligen ser jag henne på måndag på lotterisoarén. – I dag träffade jag i ett sällskap en god väninna till dig, fru Philipaeus, född Altvater. Jag talade nästan enbart med henne. När hon hörde sig för om sina gamla bekantskaper i Helsingfors pratade hon om dig med en innerlig värme och bad mig, medan hon tryckte min hand, att från henne sända ”de hjärtligaste hälsningar”. Jag finner henne vänligare än tidigare, även om ganska förfulad, antagligen på grund av lidanden. Hon har fått fyra barn, varav|5| två är döda. Hennes man, som hon väntar hem varje dag, är anställd på ett kansli i Warzawa med en inkomst på 8 000 rubel, enligt vad man påstår.
– I allmänhet har jag fått många inbjudningar, för många till och med, för den feminina världen intresserar mig inte.
Det blir inte lätt att lämna tjänsten i slutet av denna månad, men det måste göras, eftersom Mamma behöver mig för att organisera flytten från Fredrikshamn. Kanske borde jag återkomma ännu för några veckor. Det visar sig. I varje fall har denna utflykt varit nyttig; därmed ångrar jag den inte. Därtill har mitt liv i Viborg inte varit kostsamt: jag lägger på hullet hos Felix – och|6| de eventuella utgifterna är inte stora.
Det är midnatt – och mina ögon kräver vila. Adjö! Jag hoppas du skriver till mig snart, för du vet hur mycket några rader från dig skulle glädja din bror och vän
Leo M
Viborg den 14 maj 64.
Här skulle jag fullständigt glömma franskan om jag stannade en längre tid; ingen konversation, ingen fransk lektyr. Felix tycker inte om detta språk, och det är framför allt med honom som jag utbyter tankar.