14.7.1872 Torsten Costiander–LM

Sydämellinen kiitos erittäin tervetulleesta kirjeestäsi tämän kuun 11. päivältä! Minua ilahduttaa kovasti, että voitte hyvin Puotilassä ja että Sinulla on vieläkin tarpeellisia lukuhaluja niiden kirjojen suhteen, jotka täytyy ahmia seuraavaksi itsellesi varaamaasi prässiä varten. Leo-veli parka! Sen sijaan että lepäisit laakereilla, jotka ansaitsit valtiopäivillä ja keräisit voimia ylen määrin rasittavaa työtäsi varten, Sinun täytyy taas tarttua toisenlaiseen työhön, uusiin ponnistuksiin, uuteen rasitukseen! Milloin sitten elämääsi leimaava levoton virta lopulta laskee tyveneen sisäjärveen, jolloin saisit kaikessa rauhassa nauttia monien vaivojesi hedelmistä?

Haluamme toivoa, että löydät tämän rauhan professorin kateederilta, enkä suinkaan tahdo heikentää jaloa intoasi taistella sen puolesta. Päinvastoin toivon Sinulle kaikesta sydämestä rohkeutta ja halua toteuttaa suunnitelmasi samalla kunnialla ja menestyksellä, millä työsi valtiopäivillä on kruunattu. Todella ihastuneena olen daamieni Jennyn ja Milin kanssa lukenut Dagbladetin kiinnostavan ja kauniin kuvauksen esiintymisestäsi siellä, ja sitä seikkaa, ettei lehti ole epäröinyt korostaa oman työtoverinsa ansioita pidän osoituksena siitä, että sen julkilausutut näkemykset ovat jo vakiintuneen yleisen mielipiteen ilmaus. Sinun täytyy epäilemättä olla erittäin tyytyväinen, että olet näin omalla työlläsi ja taitavuudellasi voittanut huomattavaa arvonantoa koko maassa, ja mikä tärkeintä, olet ansainnut tuon tunnustuksen.

Jotten laiminlöisi lyhyttä rupeamaa, siirryn vastaamaan kysymyksiisi: En voi vielä luvata kasvattaa hiehoja Puotilaan, koska minulla on tänä vuonna ollut niin huono onni vasikoitteni suhteen, että vain viisi lehmävasikkaa on kasvamassa, eivätkä ne kaikki ole edes parhaista lehmistä. Kuten tiedätkin, otan parhaillaan viljelykseen suuria niittymaitani ja laajennan navettaa, joka tarvitsee sen tähden ison remontin, mutta jos olosuhteet antavat myöten, kasvatan kyllä hiehoja myös Puotilaa varten, ehkä jo ensi talvena. En voi kiireessä sanoa, mitä ne tulevat maksamaan, mutta saat ne varmasti ystävähintaan. Tänä vuonna minun täytyi yrittää hankkia itselleni elikoita Mustialasta ja onnistuinkin saamaan yksivuotisen sonnivasikan 216 markalla; pieniä 3 à 4 kuukauden ikäisiä lehmävasikoita harkitsin myös, mutta koska niiden hinta nousi 180 markkaan päältä, jätin asian sikseen.

Pihlin ja hevosten järjestely sopii minulle kyllä, ja toivoisin kovasti voivani sovitella sinun kanssasi tässä asiassa, mutta esteenä on se, että kuskini ei ehdottomasti halua jäädä tänne talveksi. Kun olen pestannut hänet Helsingistä, ei myöskään ole halpaa olla suostumatta hänen toiveeseensa saada viettää siellä ainakin puoli vuotta. Ja jotta en pelottaisi palvelusväkeä meiltä pois, joutunen antamaan tässä asiassa periksi. Niinpä ei ole muuta ulospääsyä kuin joko käyttää Pihliä ja hevosia Puotilassa, missä niistä voisi aina olla hyötyä talvellakin, tai sitten pitää Pihl yksinään siellä ja antaa sinun hevosesi minun kuskini käyttöön ja jättää Ilo Nuutajärvelle, mikä kuitenkin olisi ihan liian monimutkaista, jotta kumpikaan osapuoli sen suosiolla hyväksyisi. Yritän vielä houkutella kuskiani pysymään täällä, ehkä hän suostuu.

Tässä yhteydessä minun täytyy pyytää Sinua tekemään itselleni pieni palvelus. Koska minulla ei ole kaupungissa erillistä vajaa, minun on täytynyt ripustaa valjaat, jalkapeitteet, ajurintakki ynnä muuta ylös isolle ullakolle kesän ajaksi, mutta näin kovassa kuumudessa pelkään niiden menevän aivan pilalle siellä, minkä vuoksi pyytäisin Sinua antamaan Pihlin tarkastaa nahan ja ehkä rasvata sen, sekä varastoimaan satulat parempaan paikkaan, mahdollisesti keittiööni.

Nyt on aika rientänyt niin että on lopetettava, sydämelliset terveiset meiltä kaikilta, lähettää