24.8.1870 LM–Alexandra Mechelin

Postiljooni toi juuri nyt 22. päivänä lähettämäsi kirjeen, jota olen kärsimättömänä odottanut siitä lähtien, kun näin ”Dagmarin” saapuvan satamaan. Sydämellinen kiitos siitä, että matkaväsymyksestäsi huolimatta vielä myöhään illalla lähetit minulle nämä kaivatut rivit!

Voit varmasti kuvitella, että minustakin on ollut erittäin masentavaa, etten ole saanut olla mukanasi tällä matkalla, jonka ikävyyttä olisin niin mieluusti halunnut lievittää. Mutta nyt täytyy, kuten niin kovin usein, yrittää sopeutua olosuhteisiin ja pyrkiä silti pitämään mielensä reippaana ja iloisena. Ehdotankin nyt, että pyrit kaikissa tilanteissa tekemään oleskelustasi Tukholmassa mahdollisimman mukavaa. Ette asu kovinkaan kaukana Kungsträdgårdenista, millä nimellä Kaarle XIII:n toria kuuluu nykyisin kutsuttavan. Mainiota, siellä voit oleskella pari kertaa päivässä vihreyden keskellä pikku Celyn kanssa, – ja vaihtelun vuoksi Berzeliuksen puisto on heti vieressä. Jos tohtori kieltää liikunnan, tilaa hotellin kautta päivittäin tiettyyn kellonaikaan mukavat vaunut ja lähde silloin Celyn ja Fikenin kanssa kiertoajelulle kaupunkiin, Mosebackeen, – tai sitten kaupungista Djurgårdeniin, jonka koreita huviloita ja vehreitä puistokäytäviä on aina ilo katsella. Sitten poikkeatte Hasselbackeniin ja annatte tarjoilla itsellenne kunnon päivällisen joko erillisessä huoneessa tai ulkona puutarhassa. Pikku Cely on varmasti mainiota pöytäseuraa ja iloitsee musiikista ja ihmisvilinästä.

Ja iltaisin voit valita oopperan ja teatterin välillä.

Jos sinulle tulee jossain välissä yksinäisiä hetkiä, voithan aina saada seuraa Lindbergeistä, Savandereista ja Montgomeryistä.

Sanalla sanoen: käytä hyväksesi kaikki nämä tilaisuudet nujertaa pitkästymisen tunne, joka muuten voi helposti nousta mieleen. Ja pyydän myös, ettet liikoja murehdi fyrkasta. Ota kaksi huonetta yhden sijaan, suo itsellesi kaikki tarvittavat mukavuudet, minua rauhoittaa tietää, että sinun on hyvä ja mukava olla; lähetän kyllä lisää rahaa, jos on tarpeen.

Kukapa sitä paitsi tietää, milloin sinulle seuraavaksi tarjoutuu tilaisuus käydä Tukholmassa! Sillä jos meille tulee muutto Pietariin, olemme varmaan sen verran tarkkoja siitä, että saamme kesäisin olla Puotilassa, että emme halua tinkiä siitä tippaakaan. Ja kun olemme sitten pitkästyneet jonkun vuoden Pietarissa, otamme koko talven vapaata ja virkistäydymme oleskellen Pariisissa, Nizzassa ja Napolissa. Valtion virassa on se hyvä puoli, ettei virkavapaan ajalta menetä palkkaa.

Kävin eilen illalla Törnqvistin luona valmistelemassa häntä siihen, että mahdollisesti lähden pankista. Hän hiukan järkyttyi siitä mutta myönsi, että minulla oli oikeus toimia niin kuin haluan, eikä hän siksi liioin yrittänyt vaikuttaa päätökseeni. Kaiken kaikkiaan hän oli niin ystävällinen ja sydämellinen, että olin harvoin nähnyt häntä sellaisena, sekä ilmaisi toiveensa, että ehkä silti vastaisuudessa voisin palata pankkiin hänen seuraajakseen. – Katsoin asemani pankissa vaativan, että Törnqvistille on ilmoitettava ennalta uusista suunnitelmistani, ennen kuin ne mahdollisesti nousisivat puheeksi toiselta taholta. Ja kun tämä on tehty, minun on nyt tehtävä esitykseni Armfeltille.

Suuri kysymys sysää tietenkin taka-alalle kaiken muun paitsi Puotilan, jonka asioita seuraan hiipumattomalla mielenkiinnolla.

Vielä on voitettavana lukuisia vaikeuksia: pula hevosista, joita ei juuri nyt ole kaupan, – liian vähän kirvesmiehiä ja niin edelleen. Mutta toisaalta mahdollisuus runsaaseen satoon. Koepuinnista saatiin erityisen lupaava tulos rukiilta. Kaura ei ole vielä täysin kypsää mutta korjataan silti pian. Rukiin kylvö on juuri meneillään täyttä päätä.

Adolf-setä palasi tänään matkaltaan ja meni saman tien Puotilaan, ennen kuin ehdin käydä hänen luonaan.

Sain eilen kirjeen Nuutajärveltä. Voipaalan herrasväki ei ollut vielä sunnuntaina saapunut sinne.

Pitää kiittää Krogiusta ystävällisyydestä teitä kohtaan matkallanne, kunhan ”Wiborg” saapuu tänne.

Odotan jännityksellä uutisiasi käynnistä Sköldbergin luona.

Kerro sydämelliset terveiset pikku Celylle ja anna sata suukkoa isiltä.

Ja sinä rakas tyttöseni, – kun tunnet olosi väsyneeksi ja masentuneeksi, kiiruhda ajatuksissasi ukkosi luo, joka niin mieluusti haluaisi painaa sinut sydäntään vasten ja kallistaa päätäsi rintaansa vasten!

Luoja suokoon, ettet joudu olemaan liian pitkään poissa luotani, sinun