16.1.1866 Torsten Costiander–LM
Finsk text
Porvoo, 16. tammikuuta 1866
Rakkaat Leo ja Alexandra!
Toivotan Teille hyvää uutta vuotta koko sydämestäni! Onnea ja iloa! Kuinka paljon Teillä onkaan armahtavaisuutta ja hyväntahtoisuutta surullista hahmoani kohtaan, siitä sain taas todisteita Pariisissa, entiseen tapaan. Voitte pitää sitä naamiona, jonka alle kätkeytyy oikea onni! Toivottavasti paljolla työllä ja vakavilla tehtävillä joihin olen kasvanut, onnistun muuttamaan muotoni sellaiseksi, että se näyttäytyy teille miellyttävämpänä rakkaassa ja köyhässä maassamme. Sitä se ei ollut maailman iloisimman kaupungin huvitusten keskellä, sen vaistosin hyvin.
Mili on vakuuttanut minulle, että hän on lähettänyt teille niin yksityiskohtaisen selonteon Pariisin matkastamme, etten osaisi lisätä siihen mitään. Olemme palanneet ehjin nahoin, siinä olennainen! Tavarammekaan eivät ole liiemmin kärsineet maalaiskärryjen tärähdyksistä, ainoastaan Alexandran minulle jouluaattona tarjoama hieno salaatti kärsi, kun se sai höysteekseen huonon tien,|2| huolimatta varokeinoista joihin ryhdyin säilyttääkseni sen. Ja Milietten antaman neekerin jalat murtuivat. Leon saappaiden kuljettaminen on ollut minulle erinomaisen miellyttävä tehtävä. Minun täytyy lisätä, että molemmat nuoret naiset olivat ihailtavan reippaita ja täsmällisiä.
Minun on pakko puhua Sinulle nyt Adu-raukastamme, rakas Leo. Tästä tulee hyvin surullinen luku, mutta minun täytyy käsitellä asiaa suoraan, jotta voisit ymmärtää tilanteen. Palasin juuri Hämeenlinnaan ja Mustialaan tekemältäni matkalta. Minulle antaminesi valtuuksin olemme päättäneet, Robert ja minä, että Adun pitää jättää heti lukio. Hänen tilanteensa siellä on sietämätön. Vaikka hän jäikin toiseksi vuodeksi ensimmäiselle luokalle, minkä olisi pitänyt helpottaa hänen opintojaan, hän on päätynyt lohduttomaan tulokseen. Paitsi saksassa ja ranskassa, joista molemmista hänellä on tyydyttävä arvosana, hänen edistymisensä kaikissa muissa opetusaineissa on ennen joulua osoittautunut heikoksi. Poissaolot, 109 tuntia pääasiassa sairauden vuoksi selittävät hiukan tätä huonoa tulosta. Mutta kaikki tyynni on kuitenkin osoitus anteeksiantamattomasta laiskuudesta. On mahdollista, että siinä olisi myös hiukan huonoa tahtoa opettajien puolelta, jotka toivovat Adun lähtevän lukiosta, mutta ainakin Robertin ystävät,|3| kuten esimerkiksi maantietoa opettava Eurén ja muutkin ovat varmaan olleet oikeudenmukaisia arvostelussaan. Adun käytös, tarkkaavaisuus ja ahkeruus on myös arvioitu huonoiksi. Hänen käytöksestään tehdyt huomautukset eivät ole kuitenkaan vakavia. Tästä näkökulmasta hänellä on ansioita. Hänen sydämensä ja luonteensa eivät ole pahat. Mutta melkein nollanarvoinen edistyminen – niiden jatkuvien vakuuttelujen jälkeen, joita hän antoi juuri kuluneen surullisen vuoden aikana vedoten hyvään tahtoonsa – osoittaa, ettei häneen juuri voi asettaa toiveita sellaisen uran suhteen, mikä vaatii vakavia opintoja. Mitä Mustialan opistoon tulee, niin on totta, ettei sielläkään selvitä noin vain. Mutta ulkona suoritettavat, teoriaopintojen kanssa vaihtelevat käytännön puuhat tekevät oppilaitoksesta sopivan sellaisille oppilaille, joiden terveys on heikko kuten Adun. Ja se seikka että hän on itse ilmaissut toiveen sinne menemisestä, sai minut ja Robertin tekemään matkan Mustialaan, jotta saisimme tietoja opetuksen yksityiskohdista ja sinne pääsyn ehdoista. Tässä se mitä saimme tietää:
Ylempi aste (toinen on tarkoitettu kouluja käymättömille maaseudun asukkaille) käsittää kaksivuotisen kurssin. Senaatin luvalla sinne voi jäädä kolmanneksikin vuodeksi. Opetus|4| tapahtuu kuten yliopistossa, kursseja suorittamalla. Jokaisen kuukauden lopussa on kuitenkin tentin tapainen. Lomaa on vain kaksi viikkoa jouluna ja viikko pääsiäisenä. Oppiaineet: a) varsinainen maatalous, b) sen apuaineet: kemia, fysiikka, geologia, geognosia, kasvifysiologia, kasvioppi ja eläinoppi, c) eläinten käsittely, d) kotieläinten anatomia ja fysiologia, kengitys ja sen sellainen, e) maatilatalous, f) hedelmäpuidenviljely, g) puutarhanhoito, h) maanmittaus, vaaitus, piirustus ynnä muu, ja i) maatilan kirjanpito. – Jokainen oppilas (on vain neljä vapaaoppilaspaikkaa) maksaa 800 markkaa ensimmäisenä vuonna ja 600 seuraavina opetuksesta, asunnosta, ruoasta, kaikesta, lukuun ottamatta vaatetusta, pyykkiä ja kirjoja. Maksu suoritetaan etukäteen neljännesvuosittain. Meille vakuutettiin, että oleskelu Mustialassa on oikein hyvää tekevä sellaisillekin henkilöille, joiden terveys on heikko. Siinä ainoa syy, minkä vuoksi suosittelisin tätä oppilaitosta. Mitä tulee Adun mieltymykseen maataloutta kohtaan, en usko sen olevan todellista. Hän haluaa jättää lukion, kuten halusi jättää lyseonkin, ja hän tapaa Mustialassa ystäviä, joiden kanssa lauloi Hämeenlinnassa, siinä kaikki. Hän kuitenkin vakuutti minulle vielä vakavasti,|5| että hänen toiveenaan on päästä sinne. Mutta uskon – ja se on Robertinkin mielipide – ettei hän kykene seuraamaan siellä kursseja menestyen. Opetusohjelma pelottaa minua hieman. Huonosta kuulosta ja laiskuudesta tulee hänelle ehkä vielä enemmän haittaa kuin lukiossa, enkä liioin luota hänen lupauksiinsa tehdä kovasti työtä. Ehkä ankarampi ote Sinun taholtasi saisi hänet kuitenkin korjaamaan tapansa. Robert ja minä olemme muuten toruneet häntä niin paljon, että minun on hyödytöntä ottaa häntä jälleen kerran vakavaan puhutteluun. Hän tarvitsee myös hienotunteisuutta, poikaparka, mutta toisaalta hänen ei pidä antaa käyttää väärin vakuutuksiaan ja kyyneleitään, koska tarkoitus on ojentaa häntä ja pakottaa hänet työntekoon.
Kaikesta tästä huolimatta olemme ajatelleet, että hänen täytyy vielä yrittää ja olemme pyytäneet Zittingiä ottamaan hänet opistoon. Juuri tällä hetkellä ei ole paikkaa vapaana, mutta sellainen on piakkoin näköpiirissä, ja Zitting lupasi ilmoittaa Robertille parin viikon sisällä. Sitten lähetämme Adun Mustialaan todistuksineen, Zitting vähän lupaili antaa hänen tulla ilman kuulustelua. Zittingin täytyy pyytää myös hyväksymisvaltakirja|6| Senaatin maanviljelystoimituskunnalta, mutta sitä odoteltaessa Adu voisi aloittaa heti opintonsa. Meille vakuutettiin, että heti kun Zitting on vastaanottanut hänet, Senaatilta ei enää tule kieltävää vastausta. Nyt haluaisin kovasti Sinun kertovan mielipiteesi tästä asiasta, ennen kuin ryhdytään mihinkään ratkaiseviin toimiin. Aiomme pyytää Zittingiltä, ettei hän lähettäisi esitystään, ennen kuin vastauksesi on tullut. Jos Adu liittyisi nyt mukaan kesken niitä kursseja, jotka alkoivat heinäkuun 1. päivänä, hän voisi hyvin ensi kesään mennessä päästä selville, sopiiko opisto hänelle vai ei. On erityisesti eräs yksityiskohta, mistä Sinun pitäisi sanoa jotakin. Hänen täytyy luultavasti lähettää Senaatille lukion todistukset, joita on todella häpeä esitellä kenellekään. Tahdotko estää sen? Siinä tapauksessa Zitting saattaisi ehkä keksiä keinon asian järjestämiseksi toisin.
Vaikka Adu aloittaisikin nyt, niin on kiire valmistaa häntä pyhälle ehtoolliselle. Sekin voisi herättää hänen uinuvan henkensä ja vahvistaa hänen luonnettaan. Siitä on jo sovittu Zittingin kanssa siinä tapauksessa, että hän jää Mustialaan.
|7|Jos tämä ei järjesty, mitä pitäisi tehdä? Tarkan harkinnan jälkeen Robert ja minä olemme tulleet siihen tulokseen, että ainoa asia mikä hänelle sopisi, olisi ryhtyä urkuriksi ja yhdistää siihen jonkun koulun laulunopettajan tehtävät. Siihen hänellä on todellinen taipumus ja lahjat, eivätkä hänen sormensa vastustele urkujen soittoa.
Siinä oli surullinen kertomukseni. Ajattelin ettei pidä piilotella totuutta eikä ruokkia vääriä toiveita. Täytyy valmistautua siihen, että Adun tulevaisuus on perin vaatimaton. Sitä paitsi, laiskureiden on nähty tulevan aikaa myöten kelpo kansalaisiksi, ja niin kauan kuin sydän ja luonne ovat hyvät, on aina aihetta tyytyväisyyteen. Pyydän Sinua lähettämään vastauksesi niin pian kuin mahdollista ja osoittamaan sen suoraan Robertille, joka on yhteisten suunnitelmiemme toimeenpanija.
Miten ikävää, ettei rouva Lindroosille lähetetty rintakoru|8| tullutkaan perille! Minulle tuotti paljon iloa tavata taas vanha rouva ja koko hänen perheensä. Minua kohtaan ei olisi voitu olla ystävällisempiä. Henry muistuttaa minua, olemme jutelleet ja kilistelleet laseja yhdessä ja uskon, että meistä tulee hyvät ystävät. Minusta on tullut myös Mallan veli, rautatieasemalla. On ollut niin paljon tekemistä Helsingissä käydessä, että ei ole ilmaantunut vapaata hetkeä vierailla Wiikeillä. Olen tavannut heidät kuitenkin rouva Lindroosin luona.
Jos haluat tehdä palveluksen, pyydän Sinua olemaan ystävällinen ja ostamaan minulle Louvren tavaratalosta pöytäliinan soikeaa pöytää varten. Hinnaltaan korkeintaan 32 frangia, pääväri vihreä; se tulee salonkiini. Jos ei ole mahdollista lähettää sitä jonkun mukana, pyydän Sinua postittamaan sen niiden tavaroiden mukana, joita ostat itsellesi.
Ja nyt, vilpittömät kiitokseni Teille molemmille miellyttävistä hetkistä, jotka vietimme yhdessä Pariisissa. Pitäkää hauskaa! Voikaa hyvin! Kirjoitan Teille niin usein kuin mahdollista ja ilmoitan jo etukäteen, etten halua vastausta. Tyydyn lukemaan sisareille lähettämät kirjeet. Tiedän kuinka arvokas aika on Pariisissa. Teidän uskollinen
Torsten.
Terveiset Montgomeryn perheelle, ja kaikille ystävilleni
|7|En ole vielä laskenut matkakustannuksiemme.
Original (transkription)
Borgå, ce 16 Janvier 1866.
Mes chers Leo et Alexandra !
De tout mon cœur je Vous souhaite une
bonne nouvelle année ! du bonheur et du
plaisir ! Tant que Vous aurez pour ma triste
figure l’indulgence et les bontés que Vous m’a-
vez témoignées à Paris, comme toujours, Vous pourrez
la considérer comme un masque sous lequel se
cache un véritable bonheur ! J’espère qu’à force
de travaux et d’occupations sérieuses auxquels je
suis habitué je réussirai à la transformer pour
Vous paraître plus agréable dans notre cher et
pauvre pays qu’elle ne l’était, je le sentais bien, au
milieu des plaisirs de la ville la plus gaie du
monde.
Mili m’a assuré qu’elle Vous a envoyé une relation
si détaillée de notre voyage de Paris que je ne saurais
rien y ajouter. Nous sommes revenus sains et saufs –
voilà l’essentiel ! Et nos effets mêmes n’ont pas été trop
abîmés par les secousses des charrettes de paysan, seule-
ment la belle salade qu’Alexandra m’a offerte à la veille
de noël a été, chemin faisant très-mal assaisonnée,
|2|
malgré les précautions que j’ai prises pour la conserver,
et le nègre donné par Miliette s’est cassé les jambes.
La commission de transporter les bottes de Leo
m’a été extrêmement agréable. Je dois ajouter que mes deux jeunes filles ont été admirables de courage et de précision. –tillagt
Il ne me reste pour cette fois qu’à t’entretenir,
mon cher Leo, de notre pauvre Adu, chapitre bien
triste mais que je dois traîter avec fransvårtyttchise pour
que tu puisses comprendre la situation. Je reviens d’un
voyage pour Thus et Mustiala. Avec le plein-pouvoir
que tu m’a donné, nous avons décidé, Robert et moi,
qu’Adu doit tout de suite quitter le Gymnase. Sa position
y est intenable. Quoique resté une seconde année à
la première classe, ce qui aurait dû y faciliter ses
études, il est arrivé à un résultat désolant. Excepté l’alle-
mand et le français qui lui on valu deux nöjaktiga
ses progrès dans tous les autres sujets de l’enseignement
ont été attestés avant noël : svaga. – 109 leçons
manquées, en grande partie à cause de maladie, expliquent
un peu ce mauvais résultat. Mais le tout prouve pour-
tant une paresse impardonnable. Il est possible qu’il
y ait aussi un peu de mauvaise volonté de la part des
maîtres de gymnasestruket qui désirent qu’Adu quitte le
gymnase, mais au moins les amis de Robert, comme
|3|
p. ex. Eurén qui enseigne la géographie et d’autres ont pour sûr
été justes dans leur jugement. La conduite, l’attention et
l’application d’Adu ont aussi été mal attestés. Cependant
les remarques faites sur sa conduite ne sont pas graves. –
De ce côté il mérite d’être excusé. Son cœur et son caractère
ne sont pas mauvais. Mais ses progrès presque nuls,
après les protestation réitérées qu’il a faites de sa bonne
volonté durant la triste année qui vient de s’écouler,
prouvent qu’on ne peut presque rien espérer de lui dans
une carrière qui exige des études sérieuses. – Quant à
l’institut de Mustiala, il est vrai qu’on n’y peut non
plus s’en passer, mais les occupations pratiques en plein
air y alternant avec les études théoriques rendent cet
établissement propre à recevoir des élèves d’une santé
faible comme celle d’Adu, et le fait qu’il a lui-même
exprimé le désire d’y entrer m’a fait entreprendre avec
Robert un voyage à Mustiala, afin de nous informer des
détails de l’enseignement etc. et des condition pour y être
admis. Voici ce que nous avons appris :
La classe supérieure (l’autre est pour des paysans sans édu-
cation) comprend un cours de deux ans. Avec la permission
du Sénat on peut y rester une 3eme année. L’enseignement
|4|
se fait comme à l’Université – on fait des cours. – À la
fin du chaque mois il y a pourtant une espèce d’examen.
Il n’y a de vacances qu’à noël, 15 jours, et à Pâques,
8 jours. – On enseigne : a) l’agronomie proprement
dite, b) ses sciences auxiliaires : la chimie, physique,
géologie, géognosie, physiologie végétale, botanique, zoologie,
c) le traitement des animaux d) l’anatomie et la physiologie
des animaux domestiques, la maréchalerie etc. e) l’économie
rurale f) l’arboriculture g) le jardinage h) l’arpentage,
le nivellement, le dessin etc. et i) la comptabilité ru-
rale. – Chaque élève (il n’y a que 4 gratuits) paye
la première année 800, les suivantes 600 marks pour
l’enseignement, le logement, la nourriture, tout excepté
l’habillement, le blanchissage et les livres. Le payement
se fait d’avance par quartier. – On nous a assurée
que pour des personnes d’une santé faible le séjour à
Mustiala est très-bienfaisant. Voilà la seule raison
pour laquelle je recommanderais cet établissement. –
Quant au penchant d’Adu pour l’agronomie, je ne
crois point qu’il soit réel. Il veut quitter le gymnase
comme il l’a fait avec le Lycée, et il se trouve à
Mustiala des amis avec lesquels il a chanté à Thus
– voilà tout. Pourtant il m’a encore sérieusement
|5|
assuré que c’est son désir d’y entrer. Mais je crois, et
c’est – aussi l’avis de Robert, qu’il n’est pas ca-
pable d’y suivre les cours avec succès. – Le programme de
l’enseignement m’effraye un peu. – L’ouïe dure qu’il
a et sa paresse lui seront peut-être à Mustiala encore
plus nuisible qu’au gymnase, et je n’ai plus aucune
confiance dans ses promesses de travailler. Peut-être qu’avec
plus de sévérité de ta part il se corrigerait pourtant.
Du reste il a été tant grondé par Robert et par moi
que j’ai de la peine à le recommander encore à un traîte-
ment sévère. Il a bien aussi besoin de ménagements, le
pauvre garçon, mais d’un autre côté il ne faut point se
laisser abuser par ses protestations et ses pleursstruket larmestillagt lorsqu’il s’a-
git de le corriger et de le forcer au travail. –
Malgré tout cela nous avons pensé qu’il faut encore
essayer et nous avons prié Zetting de le recevoir. Pour
le moment il n’y a pas de place vacante, mais on en
prévoit bientôt et Zitting a promis d’avertir Robert dans
une quinzaine de jours. Alors nous enverronssvårtytt Adu à
Mustiala avec ses documents et Zitting nous a un peu
promis de le laisser entrer sans trop d’examen. Il faut
que Zitting demande aussi l’autorisation de l’expédition
|6|
d’agriculture du Sénat, mais en attendant Adu pourrait
tout de suite commencer ses études, et on nous a
assuré qu’aussitôt qu’il est reçu par Zitting il n’y aura
plus de refus de la part du Sénat. Maintenant, comme
je voudrais que tu donnasses ton avis sur cette affaire
avant qu’on n’entreprenne quelque chose de décisif,
nous allons prier Zitting de ne pas expédier sa présen-
tation avant d’avoir reçu ta réponse. En entrant
à présent au milieu des cours qui commencent le
1r Juillet, Adu pourrait bien jusqu’à l’été prochain
se persuader si cet institut lui convient ou non.
Il y a surtout un détail sur lequel tu devrais te
prononcer. Il est probable qu’il faille envoyer au
Sénat les attestations du gymnase qu’on a vraiment
honte de présenter à qui que ce soit. Veux-tu éviter cela ?
Dans ce cas Zitting pourrait-ilstruket peut-être trouver moyen
d’arranger la chose autrement.
Quoique on entreprenne avec Adu il est urgent
qu’il soit maintenant préparé à la Sainte communion.
Cela pourrait aussi réveiller son esprit endormi et
fortifier son caractère. C’est déjà convenu avec Zitting
pour le cas qu’il reste à Mustiala.
Si cela ne s’arrange pas, que faut-il faire ? Après
de mûres reflexions, nous nous sommes persuadés,
Robert et moi, que la seule chose qui lui irait
bien, serait de se faire organiste et de réunir à
cela les fonctions de maître de chant dans une
école. Pour ceci il a du vrai penchant et du talent,
et se doigts ne s’opposent pas à jouer de l’orgue.
Voilà ma triste relation. J’ai pensé qu’il ne
faut pas se cacher la vérité, ni nourrir de fausses
espérances. – Il faut se préparer à un avenir bien
modeste pour Adu. Du reste on a vu des paresseux
quistruket devenir avec le temps de braves gens, et tant
que le cœur et le caractère sont bons, il y a toujours
un sujet de satisfaction. Je te prie d’envoyer aussi
tôt que possible ta réponse et de l’adresser directement
à Robert qui est l’exécuteur de nos projets communs.
La maladie des enfants de Robert n’est plus du
tout dangereuse. L’ordre à Forselles d’expédier à Robert
pour la veille de noël 2 000 mark n’a pas été exécuté.
Je ne sais si c’est par manque d’argent ou, ce qui est
plus probable, à cause du départ de Fs de Hfors.
Comme c’est fâcheux que la broche envoyée à Mmsvårtytte Lindroos
|8|
ne soit pas parvenue! J’ai eu beaucoup de plaisir à
revoir la vieille et toute sa famille. On a été envers
moi on ne peut plus aimable. – Henry a une figure
comme la mienne, nous avons causé et trinqué
ensemble et je crois que nous deviendrons bons amis. –
Je suis aussi devenu bror avec Malla, à la gare
de chemin de faire. – J’ai eu tant à faire en passant
par Hfors que je n’ai pas trouvé un moment pour
aller chez Wiik. Je les ai pourtant revus chez Mme
Lindroos. –
Si tu veux me rendre un service je te prie
de vouloir bien m’acheter au magasin du Louvre un
tapis de table pour une table oblongue. Maximum
du prix 32 francs. Couleur dominante : le vert ; –
c’est pour mon salon. S’il n’y a pas moyen de l’envoyer
avec quelqu’un je te prierais de l’expedier avec les
effets que tu l’struketacheteras toi-même.
Et maintenant mes remerciments sincèrestillagt à Vous deux
pour les moments agréables passés ensemble à Paris.
Amusez-Vous bien ! Portez-Vous bien ! Je Vous écrirai
aussi souvent que possible et je déclare d’avance que je
ne veux pas detillagt réponse particulièretillagt. Je me contenterai de lire les lettres
adressés aux sœurs. Je sais combien les moments sont précieux
à Paris. Votre tout-dévoué
Torsten.
Mes compliments à la famille Montgomery ainsi qu’à tous mes amis !
|7|Je n’ai pas encore eu le temps de calculer les dépenses de notre voyage.
Borgå den 16 januari 1866.
Min kära Leo och Alexandra!
Av hela mitt hjärta önskar jag er ett gott nytt år! lycka och nöje! Så länge som Ni har det överseende och den godhet till övers för min sorgsna uppsyn som i Paris, som alltid, kan Ni betrakta den som en mask, under vilken gömmer sig en verklig lycka! Jag hoppas att i kraft av det arbete och den stränga sysselsättning som jag är van vid ska lyckas förvandla uppsynen så att den för Er framstår som mera behaglig i vårt kära och fattiga land än jag kände att den var mitt bland nöjena i världens gladaste stad.
Mili har försäkrat mig att hon har sänt Er en så detaljerad framställning av vår resa från Paris att jag inte skulle ha något att tillägga. Vi återvände friska och hela – det är det viktigaste! Och våra saker blev inte alltför mörbultade av skakandet på bondkärrorna, bara den vackra salladen som Alexandra gav mig på julaftonen, fick en dålig smak av vägen,|2| trots försiktighetsåtgärderna jag tagit för att bevara den, och benen bröts på negern som jag fick av Miliette. Uppdraget att ta med mig Leos stövlar var mig ett sant nöje. Jag måste tillägga att min två unga damer har varit beundransvärt modiga och noggranna.
För denna gång återstår endast för mig att låta dig veta, min kära Leo, hur läget är med vår stackars Adu, ett tråkigt kapitel som jag dock måste behandla rakt på sak för att du ska förstå situationen. Jag kommer från en resa till Tavastehus och Mustiala. Med den fullmakt du gett mig har vi beslutat, Robert och jag, att Adu genast bör sluta Gymnasiet. Hans situation där är ohållbar. Även fast han har stannat ett andra år på första klassen, vilket borde ha underlättat hans studier, har resultatet varit nedslående. Med undantag för tyska och franska som gav honom två nöjaktigasv har hans framsteg i alla övriga undervisningsämnen före jul fått vitsordet: svaga. 109 missade lektioner, en stor del på grund av sjukdom, förklarar till viss del det dåliga resultatet. Men helheten tyder framför allt på en oförlåtlig lättja. Det är möjligt att där också finns en viss ovilja bland lärarna som önskar att Adu slutar gymnasiet, men åtminstone Roberts vänner,|3| till exempel Eurén som undervisar i geografi och andra har säkert gjort en rättvis bedömning. Adus uppförande, uppmärksamhet och flit fick också dåligt betyg. Emellertid är anmärkningarna på hans uppförande inte allvarliga. Ur den aspekten förtjänar han att bli ursäktad. Hans hjärta och hans karaktär är inte dåliga. Men hans framsteg är nästan obefintliga, de upprepade försäkringarna om hans goda uppsåt under det senaste sorgsna året bevisar att man för hans del knappast kan förvänta sig en karriär som kräver seriösa studier. Beträffande institutet i Mustiala är det sant att man inte heller där kommer lätt undan, men de praktiska ämnena utomhus i kombination med de teoretiska studierna gör denna institution lämplig att ta emot elever med en svag hälsa som Adus, och det faktum att han själv uttryckligen önskat börja där gjorde att jag och Robert åkte till Mustiala för att skaffa oss närmare information om undervisningen och dylikt och om villkoren för att bli antagen. Detta är vad vi fick veta:
Den högre klassen (den andra är för bönder utan utbildning) består av en tvåårig utbildning. Med Senatens tillstånd kan man stanna ännu ett tredje år. Undervisningen|4| går till som på universitetet – man gör kurser. I slutet av varje månad hålls likväl ett slags prov. Lov har de endast vid jul, 15 dagar, och vid påsk, åtta dagar. Man undervisar i: a) agronomi i egentlig bemärkelse, b) angränsande vetenskaper: kemi, fysik, geologi, geognosi, växtfysiologi, botanik, zoologi, c) djurskötsel d) boskapsdjurs anatomi och fysiologi, hovslageri och dylikt e) landsbygdsekonomi f) trädodling g) trädgårdsskötsel h) lantmäteri, avvägning, teckning och dylikt och i) lantbruksbokföring. Varje elev (det finns bara fyra gratiselever) betalar första året 800, de följande 600 mark för undervisning, logi, måltider, allt förutom kläder, tvätt och böcker. Betalningen görs i förskott kvartalsvis. Man har försäkrat oss att för personer med svag hälsa är vistelsen på Mustiala mycket välgörande. Det är den enda anledningen till att jag skulle rekommendera denna institution. Adus fallenhet för agronomi tror jag inte på något vis är verklig. Han vill sluta gymnasiet på samma sätt som lyceet och på Mustiala har han vänner som han sjungit tillsammans med i Tavastehus – det är allt. Emellertid har han än en gång innerligt|5| försäkrat att han önskar börja där. Men jag tror, och Robert är av samma åsikt, att han inte är kapabel att klara undervisningen där. Undervisningsprogrammet skrämmer mig lite. Den grava hörselskadan han har och latheten kommer kanske att vara ännu skadligare för honom på Mustiala än på gymnasiet, och jag fäster inte längre någon vikt vid hans löften att arbeta. Kanske med mera stränghet från din sida rättar han ändå till sig. För övrig har han blivit så tillrättavisad av Robert och mig att jag har svårt att förespråka ännu en sträng behandling. Han har också behov av barmhärtighet, den stackars pojken, men å andra sidan får man inte låta honom utnyttja en genom sina protester och tårar när det handlar om att rätta till honom och tvinga honom att arbeta.
Trots allt detta har vi tänkt att han ännu måste försöka och vi har bett Zitting att ta emot honom. För tillfället finns ingen ledig plats, men man tror att en snart blir ledig och Zitting har lovat att varsko Robert inom cirka 15 dagar. Då sänder vi Adu till Mustiala med sina papper och Zitting har så smått lovat oss att låta honom bli antagen utan alltför mycket granskning. Zitting måste också anhålla om tillstånd från|6| senatens jordbruksexpedition, men under tiden kunde Adu genast påbörja sina studier, och man har försäkrat oss att så snart han blir antagen av Zitting kommer han inte att få avslag från senaten. Nu, eftersom jag skulle vilja höra din åsikt i saken, kommer vi be Zitting att inte sända sin framställning förrän vi har fått svar från dig. Genom att för tillfället börja mitt i undervisningen som börjar den 1 juli, kan Adu fram till sommaren pröva på om detta institut passar honom eller inte. Det är framför allt en detalj som du borde uttala dig om. Troligtvis måste han sända gymnasiebetygen till senaten, vilka verkligen är en skam att visa för någon över huvud taget. Vill du undvika detta? I så fall kunde Zitting kanske hitta ett annat sätt att ordna saken.
Vad vi än tar oss till med Adu är det angeläget att han nu förbereder sig för nattvarden. Det kunde också väcka hans sovande själ och stärka hans karaktär. Vi har redan kommit överens om detta med Zitting i den händelse att han blir kvar på Mustiala.
|7|Vad ska man göra om detta inte ordnar sig? Efter moget övervägande är vi övertygade, Robert och jag, att det enda som skulle lyckas honom är att bli organist och att kombinera det med en sånglärartjänst i en skola. För detta har han en verklig fallenhet och talang, och hans fingrar klarar av att spela orgel.
Det var min tråkiga rapport. Jag tänkte att det är bäst att inte skygga för sanningen, inte heller nära falska förhoppningar. Vi får ställa in oss på en mycket blygsam framtid för Adu. För övrigt har det hänt att det med tiden har blivit tappert folk av slöfockar, och så länge hjärtat och karaktären är goda finns det alltid anledning till belåtenhet. Jag ber dig sända ditt svar så snabbt som möjligt och sända det direkt till Robert som sköter våra gemensamma åligganden.
Roberts barn är inte längre farligt sjuka. Forselles uppdrag att leverera 2 000 mark före julafton till Robert har inte fullföljts. Jag vet inte om det beror på brist på pengar, vilket är troligast, eller på att Forselles inte längre är i Helsingfors. Det är förargligt att broschen till fru Lindroos|8| inte har kommit fram! Det var mig ett stort nöje att återse den gamla och hela hennes familj. Man kunde inte ha varit mera älskvärd mot mig. Henry påminner om mig, vi pratade och skålade tillsammans och jag tror vi blir goda vänner. Jag blev också bror med Malla, på järnvägsstationen. Jag hade så mycket att göra när jag var i Helsingfors att jag inte hade tid att besöka Wiiks. Jag såg dem emellertid hos fru Lindroos.
Om du vill göra mig en tjänst ber jag dig köpa en bordsduk för ett avlångt bord på Magasins du Louvre. Maxpris är 32 francs. Huvudsaklig färg: grön; det är till mitt vardagsrum. Om det inte går att sända den med någon ber jag dig sända den med sakerna du själv köper.
Och nu mitt innerliga tack till Er två för de angenäma stunderna vi tillbringade tillsammans i Paris. Roa Er gott! Uppför Er ordentligt! Jag skriver så ofta som möjligt och jag säger på förhand att jag inte vill ha enskilda svar. Jag nöjer mig med att läsa breven till systrarna. Jag vet hur dyrbar tiden är i Paris. Er hängivne
Torsten.
Hälsningar till familjen Montgomery, liksom till alla mina vänner!
|7|Jag har ännu inte haft tid att räkna våra reseutgifter.