13.7.1861 LM–Fredrik Idestam

Tiedätkö missä luin viimeisimmän kirjeesi – ... Hackmanin salongissa. Olin siellä päivälliskutsuilla, kun kirje tuotiin minulle. Ja juuri siinä huoneessa, jossa niin usein olen palanut ja liekehtinyt rakkaudesta, vaihtanut merkityksellisiä katseita ja sanoja – siellä luin sinun rakkaudesta hehkuvia tarinoitasi. Onnellinen! Ei meidän järkevänä aikanamme usein synny sellaista ”sähkömagneettista” suhdetta ihmissydänten välillä, johon sinä nyt olet osunut ja josta nautit. Ja Maria on todellakin harvinaisen rakastettava nainen. Jos saat hänet todella, se johtaa sinut ihanien ilojen täyttämään elämään – ja mikä vielä enemmän, se johdattaa siihen korkeampaan, joka pitää meidät arkielämän raskauden yläpuolella – ja joka kaiken aikaa niin sanotusti suuntaa katseen kaukana tuikkivaa tähteä kohti – tai kohti ideaalia, – miten sen nyt haluaa sanoa.

Nyt olet tietenkin päässyt jo niin pitkälle ettei mistään takaisinpalaamisesta enää voi olla puhetta. Kunpa sinulla jo pian olisi tilaisuus solmia side niin, että se on purkamaton ja julkinen! Jotta minäkin osaltani edistäisin sitä, otan esille erään projektin. Galindon erottua kadettikunnasta siellä on kemian ja fysiikan opettajan paikka auki. Se ei ole työläs, 8–10 oppituntia viikossa, palkka on 600 ruplaa sekä lisäksi 150 ruplaa majoituskuluihin. Luulenpa että Pietarin suomalaisten joukossa ei ole nyt ketään joka voisi sen saada. Ota siis tutkinto jouluksi, hae virkaa ja asetu Haminaan. Siellä on käytössäsi erinomainen laboratorio ja fysikaalinen kabinetti, joissa voit koko ajan kouluttaa itseäsi edelleen.

Mutta sehän on koulumestarin virka, enkä minä sellaista ole milloinkaan tähän asti ajatellut – niin kuulen sinun sanovat. Mitä sitten? Ei se niin suuri onnettomus ole. Ja koska virka on noissa tieteissä, sinä voit tilaisuuden tullen tulla päästä sieltä esimerkiksi suunniteltuun vuorihallitukseen. Sinusta voi nimittäin omassa laboratoriossa muutamassa vuodessa tulla varsin etevä minerologi. Samoin voit saada mahdollisuuden lisäansioon jossain kaupungin koulussa. Jos lähtisit tähän hankkeeseen, voisit vuoden sisällä olla nainut mies ja kansalainen. Mitä siitä sanot? Nuori pari voi sitäpaitsi viihtyä varsin hyvin Haminassa, koska siellä on monia sellaisia, oikein mukavia...

Huomaat, että otan asian aivan vakavasti. Sinulla on se onni, ettet ole kunnianhimoinen ja toiseksi sinulla on suloinen päämäärä, jonka sitä paremmin tahdot ja joka sinun pitääkin saavuttaa. Mikset siis tarttuisi tällaiseen keinoon joka tällä tavoin varsin helposti tarjoutuu? On totta, että sinä et ole koskaan opettanut, ja kadetit ovat suuria lurjuksia, se on vielä enemmän totta. Mutta edelliseen auttaa pian harjoittelu, luja tahto, sitkeys ja opinnot. Jälkimmäinen taas ei ole niin vaarallista, koska joutuisit tekemisiin vain ylempien luokkien kanssa. Myöskään kilpailijasi kadettien suosiosta eivät olisi kovin vaarallisia –.

Näin pitkään olen kirjoittanut vain sinusta, puhukaamme siitä lisää suullisesti. – Nyt ihan vähän minusta. Lähdin kotoa 2. heinäkuuta. Minut lähetettiin kohta Karhusuolle auttamaan pojan, toimittamisessa Helsinkiin, jossa hän saa kylpyjä ja hoitoja Willebrandin valvonnassa. – Sitten matkustin kreivittären kanssa hänen vanhempiensa tilalle. Hänen luonaanhan en voinut olla koska mies oli poissa (lähti saattamaan poikaa Helsinkiin). – Sen jälkeen olen tehnyt muitakin retkiä. – Torsten tuli kanssani Viipuriin. Hän vieraili lähinnä Holsteineilla, jotka kesällä asuvat seudun kauneimmassa huvilassa. Hän ei kuitenkaan vielä ottanut ratkaiseaa askelta vaan tilanne on hänen omien sanojensa mukaan edelleen status quo. Hän lähti perjantaina.

Ensi maanantaina olen Krohneilla ristiäisissä, tiistaina alkaa pitkä matkani. – Tolleilla olen käynyt usein. – Ilo on heidän kodistaan kaikonnut. – Rakastettavuus toki on jäljellä eikä mielala ole murtunut. – Heidän kanssan kävin Selineillä, jossa minut otettiin vastaan erittäin ystävällisesti. Kummallista kyllä mutta kaikki ihmiset täällä tuntuvat olevan selvillä siitä, – että Aug. R:llä ja minulla on jonkinlainen suhde – ja vanhat ystävät, – myös ankara setäni – kaikkialla neuvovat minua olemaan vakavissani asian kanssa. Mutta sillä tavallahan olisi koko liiga kohta naimisissa! – Ken elää, se näkee.

Koskullit ovat jo matkustaneet Viroon. Onnea matkaan!

Lähetti kaupunkiin lähtee kohta, koska rekeä jo laitellaan. En siksi ehdi edes lukea mitä olen viimeisen puolen tunnin aikana kyhännyt kasaan. Ja vielä vähemmän jatkaa kirjettä, niin paljon kuin meidän pitkän eromme aikana onkin kaikkea kertynyt sisääni ja mielellään tulee sieltä ulos. – Kreivitär on sama lempeä, herkkä ja onneton nainen kuin ennenkin – vain viimeksimainittua entistä suuremmassa määrin – ja sen ohella lämpimästi kiintynyt sinun