24.6.1862 LM–Fredrik Idestam

Harmissani havaitsen sateen oikein suomalaisen itsepäisesti taukoamatta valuvan alas rikkumattoman harmaista, paksuista ja synkistä pilvistä. Minulle se voisi olla yhdentekevää, sillä minä joka tapauksessa vain luen. Mutta nuorille, kihlautuneille luonnonystäville tällaisten kurjien säiden itse juhannuspäivänä täytyy olla erittäin kiusallisia ja siksi olen harmissani kun ajattellen sinua ja Bodomin juhannusaikaa. – – Lohduttaudun kuitenkin ajatuksella, että kaikki tässä maailmassa on suhteellista – – ja että sinulla kuitenkin täytyy siellä olla äärettömän paljon hauskempaa kuin minulla.

Ihmisellä ylipäänsä on paha taipumus verrata sitä, mikä on, siihen mikä voisi olla – minkä tuloksena on yleensä se, että ollaan tyytymättömiä siihen mikä on käsillä. Minun monien heikkouksieni joukossa voisi tälläkin olla sijansa. Ainakin huomaan surukseni, että kaikesta hyvästä tahdosta huolimatta jokin tietty alakuloisuus ja apeus lepää ylläni... Ehkä se on kuitenkin psykologisesti perusteltua: ikävöinti ja kaipuu eivät juurikaan ole niitä sielullisen suuntautumisen aineksia, jotka eniten elävöittävät ja rohkaisevat... Olen nyt tyytyväinen siihen että heti tänne tullessani tein selväksi itselleni, etten voi viipyä täällä kuin enintään heinäkuun loppuun saakka. – Minun täytyy silloin yrittää saada edes nähdä hänet. Niin, toistaiseksi maalaiselämä on surkeaa. Säännöllisempää elämää kuin tämä minun tämänhetkiseni tuskin voisi ajatella: opintoja aamusta iltaan ja yötä myöten, ja päivittäin kaksi reipasta kahden-kolmen virstan kävelyä maantiellä, joka merenrannan paljaiden kukkuloiden yli kiemurtelee kohti Viipuria. Ateroilla ja hetken aikaa niiden jälkeen keskustelua perheen kanssa. Ja yöllä ennen nukahtamista (toisinaan myös opintojen lomassa) suunnitelmia, haaveita, pilvilinnoja – unelmia. Siinä kaikki.

Jokaisessa asuu aina pieni epikurolainen, kiitos perusteellisen kasvatuksen siihen. Huonot sikarit ovat minulle iljetys. Minun täytyykin siksi pyytää sinua menemään Klärichille ja ottaa ”siunatulta” puodinemännältä minulle 150 kpl Punctualidadia. Laatikko niitä sisältää 250 kappaletta ja se on nyt liian paljon kuukaudeksi, sillä poltan nykyään päivittäin vain 4–5 kappaletta. Hän saa hommata sellaisen laatikon, johon sopivat ne 150. Se maksaa 4 ruplaa 20 kopeekka, jonka hän saa kun tulen Helsinkiin. Koska sikarit voivat mennä rikki postissa, pyydän sinua lähettämään ne sunnuntaina Wiborgilla. Osoita ne minulle päällekirjoituksella Hamina, höyrylaivakonttori, niin ne tulevat varmasti perille. Rahti täytyy kai maksaa siellä, mutta se ei liene enempää kuin 20 kopeekkaa. – Toteuttamalla tämän toimeksiannon lahjoitat minulle 150 nautinnollista hetkeä!

Nyt sinulla lienee puuhaa matkustavaisten parissa, mutta nämä päivät sinä kai kuitenkin olet viettänyt Bodomissa. Minä odotan pian kirjettä sinulta ja iloitsen siitä jo etukäteen. Terveiset Torstenille ja matkustavaisille, samoin Lundénille, Kalle B:lle ja kaikille ystävillesi sydämelliset terveiset