20.5.1860 LM–Fredrik Idestam

Nyt, rakas Feddani, minun ei enää tarvitse kirjoittamaan asettuessani laskea huolissani, kuinka moneksi minuutiksi mahdollisesti voin laittaa kirjan sivuun. Kova paine on ohi, pitkällinen henkinen jännitys voitettu. Viime perjantaina minusta tuli kandidaatti. – Maanantaina oli viimeisin ja pahin tenttini: Brunér piti minua ja Platoa neljä tuntia. Valitettavasti minun täytyi odottaa vielä neljä päivää publiikkia, johon en kuitenkaan helposti ymmärrettävän sielullisen velttouden vuoksi valmistautunut enempää kuin edelliseen iltapäiväänkään. Uusien määräysten mukaan siellä täytyi esiintyä täydessä univormussa, mikä tietysti edelleen helpotti tilannetta. Olin samassa ryhmässä Grönbergin ja Ignatiuksen kanssa filologian luentosalissa – juridiikan salissa olivat Länkelä, Levander ja Ollgren. Tentti meni yleisesti ottaen hyvin – ainakaan en koskaan ole ollut julkisessa kuulustelussa jossa olisi vastattu vähemmän väärin. Kun Grönbergiä ja Ignatiusta tentattiin kreikassa,minä sain levätä vähän – ja sitä tarvittiinkin, sillä Snellman prässäsi minua yksinäistä syntistä yli puoli tuntia – kävi läpi koko 1700-luvun filosofian historian – ja auditorio oli täynnä kuulijoita Muncken ja professorit etunenässä. Cygnaeus oli huonovointisena estynyt tulemasta ja lähetti vain votuminsa, yksi laudatur, yksi cum laude ja neljä approbaturia. Tutkintakokous kesti ikuisesti. Vihdoin Lundström sulki ovet. Rein piti lyhyen mutta voimakkaan ja lämpimän puheen. Lopputulos oli luonnollisesti se että meistä tuli kandidaatteja. Grönberg 11, Länkelä, Ignatius ja minä 10 äänellä ja loput kaksi 9 äänellä. Mitä arvelet nyt? Enkö voikin olla tyytyväinen, laudatur estetiikassa, cum laude historiassa, filosofiassa ja suomessa sekä approbatur latinassa. – Snellman siis ajatteli minusta parempaa kuin mitä hän kotonaan minulle näytti. Hän oli jopa niin herttainen, että lopetettuaan julkiset kysymyksensä minulle hän piti pienen puheen filosofisista opinnoistani, mikä ainakin osoitti että hän ei nykyään arvostele minua väärin.”Onnea”, sinä kai sanot. Se kiittää joka tarjoaa. Onhan se hienoa kun taavoite on saavutettu. –

Olisin toivonut että sinä olisit ollut illalla Kaisaniemessä Lahdentaan sijaan. Ensin ajattelin etten pidä mitään kemuja lainkaan. Mutta olisihan se kuitenkin ollut hiukan pikkumaista sillä tavalla rikkoa perinteitä. Asiaan vaikutti lisäksi vielä yksi myöntävä tekijä. Rööllä oli – tutkinto samana pävänä, Ekroosin, Stenbäckin ja Caloniuksen kanssa (Ekroos sai 8, muut 7 ääntä). No niin, kun me iltapäivällä istuimme Viftenbergin kanssa Kappelissa ja joimme limonadia, tuli ilman muuta mieleen että kandidaattia voi juhlia paremmallakin tavalla. Aurinko paistoi niin kauniisti. Sanottu ja tehty. Me istuimme kukin vaunuumme ja ajelimme ympäriinsä jakamassa kutsuja. Kello 7–8 maissa kokoontui Merisalonkiin 15 ja lopulta 20 henkeä. Sielä ulkona oli niin hyvä, ihanaa. Linnut liversivät puissa aurinko laski säteillen peilityynen lahden yli. Boolit tuoksuivat, lasit kilisivät, naurua ja puheensorinaa, ja kauniit kvartetit sointuivat seurueen viihtyisässä tunnelmassa. Emme lainkaan surreet sitä, että ensimmäisestä askeettisesta ajatuksestamme, ettemme järjestäisi kemuja, ei tullut mitään. Jos olisit ollut siellä, olisin syleillyt sinua, ja ehkä sinun rintaasi vasten vuodattanut ne kyyneleet jotka nyt täytyi niellä, Ja sinä olisit ymmärtänyt, mitä sisälläni liikkui. Silä sinä, ja ehkä vain sinä tiedät, millainen tämä koeaika on minulle ollut –,mitä kaikkia taisteluja olen käynyt, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Nyt join kuitenkin hiljaa sinun maljasi ja kiitin sinua ystävyydestäsi täälläolomme aikana. Yksin – minusta olisi ehkä tullut tai olisin ollut katkera ja epäileväinen.

Sen jälkeen kun oli tyhjennetty kaksi boolia, istuttiin alas ja syötiin sopiva illallinen. Sen jälkeen tuli yksi booli merisalonkiin Kun sitä vielä juotiin, katosi ystävämme Röö Andelinien käsivarsien tukemana – hän oli kuten tavallista ollut alussa hieman liian innokas. Mutta muita jäi 7 tai 8 miestä niin sitkeästi, että oli otettava vielä yksi booli. Sen vaikutukset (”Groft” oli tehnyt sen, erittäin petollista) ilmenivät sangen pian, oli kova työ parin ukon kanssa (ennenkuin heidät saatiin sohvalle) samalla kun aurinko nousi meidän syntiemme ja meidän ilomme yli.Silloin tilasin kahvia, jota juotiin ihastuksissaan kauniina aamuhetkenä Schauman, A. Chydenius, K. Malmgren, Schlüten, Ståhlberg ja Selling olivat ainoat jotka minun lisäkseni jäivät. Kello oli 5 kun jälleen astuimme katukiveykselle. Minä nukuin sitten 9 asti, – ryntäsin asioille (turhaan), – kirjoitin muutamia kirjeitä – olisin ottanut mielellään päivälevon mutta piti valmistautua lausuntaan. Krohn piti esitelmän uudemmista suomalaisista kansanrunoilijoista – hyvin – mutta liian hitaasti – ja minä lausuin Sven Dufvaa. Iltaa vietettiin Kaivohuoneella jonne Schauman oli kutsunut minut sekä Paciuksen, Lajen, Löfgrenin ja H. Paulin. Se kesti klo 12 asti. Niin menevät hyvin kaikki päivät.Iloista ja hyvää olisi se kaikki, jos – sinä tiedät liian hyvin, mistä on kyse, mikä on se jos, ”pippuri minun kandidaatinilossani”, kuten kerran asian ilmaisin. En kuitenkaan menetä toivoani ja rohkeuttani selviytyä tästä hieman epätoivoisesta tilanteestani – ainakin olen jo ottanut kaavakkeen ja ostanut lipun.

Seuranäytelmät olivat erittäin onnistuneita. Onnistuin näkemään vain yhden illan, toisesta minnun piti luistaa. Ystävämme Röfvarsissa eivät sen jälkeen ole antaneet kuulua itsestään mitään, mutta he saapunevat kuitenkin promootioon. Plato ja Nasse eivät saaneet tenttejään valmiiksi ennen kuun loppua ja he joutuvat siis jäämään pois promootiosta. Tiesitkö jo että valitsimme neit Ilmonin seppeleensitojattareksi? Herätimme hänet laululla Sofianpäivänä. Hän oli sievä ja herttainen. – Tuliko todistus onnellisesti perile? Entä kaksi kirjettäni sitä ennen – ne ovat kumpikin vastaamatta joten saat nyt luvan olla vähemmän pihi. – Helluntaina odotan tänne isääni ja sisartani ja myös Viipurista tulee tänne väkeä, ei Tolleja mutta muita jotka yhtä voisivat auttaa sytyttämään taas tulta ystävääsi