29.12.1859 Amanda Mechelin–LM
Finsk text
29. joulukuuta 1859
Rakkahin Leo!
Olen kovin pahoillani, ettet ole vielä saanut kiitosta sydämellisestä viime kirjeestäsi – kuitenkin se toi meille niin puhdasta ja lämmintä iloa! Niin, rakas Leo, mitkään aarteet eivät ole niin arvokkaita kuin poika, joka ajattelee ja tuntee Sinun laillasi – ja siksi voimme tukea toisiamme, vaikka välillä näyttääkin kaoottiselta. Kuinka mielellämme haluaisimmekaan tasoittaa ohdakkeista tietäsi, jottei Sinulla olisi ainakaan rahahuolia, sillä nyt on muutenkin niin rasittavat ja raskaat ajat. Mutta kaupankäynti takkuaa eikä se tahdo edistyä.
Oli ehkä hiukan hätiköityä lähettää Adu pois ennen kuin huolehdimme Sinusta – se on tullut maksamaan meille jo paljon (kun lasketaan mukaan matkamme – joka muuten oli aivan tarpeeton, koska Sinä hoidit kaiken, mutta kukapa saattoi tietää, että se menisi niin), eikä Torsten ole laskenut monta asiaa lainkaan mukaan, mitä leipä, maito, voi, kahvi jne. maksaa. Eipä sitä katuakaan voi, sillä täältä on mahdotonta löytää opettajaa, ja se onkin lohtuni kun mietin asiaa, mutta on mahdotonta olla levollinen, kun joudut velkoihin. Joulustamme ei ole mitään muuta kerrottavaa kuin että olemme kaikki terveinä. Kirje Mililtä rauhoitti meitä matkan osalta, ja kohta saammekin varmaan joulukirjeen. Olin 27. päivä lasten kanssa Näkkilässä, josta tarvitsin paidan malliksi Sinulle. Wiktor on ompeluttanut Kööpenhaminassa tusinan verran paitoja, jotka kuulemma istuvat oivallisesti. Niissä on omanlaisensa leikkaus, joten lähetän isän mukana mallikappaleen. Sinun on pidettävä paitaa kokonainen päivä, jotta saat sovitettua kunnolla. Toivon käyttäväni kaunista palttinakangastasi mahdollisimman hyvin ja haluan siksi sovittaa tarkasti ennen kuin annan sen ommeltavaksi. Tällä kertaa ompelen vain kuusi paitaa, tulevana vuonna lisää. Kiitän kaikista tilauksista. Yritä saada tietoosi, tarvitseeko Torsten paitoja niin toimitan niitä. Kirjoitan taas kohta, tänään ei ole aikaa koska pitää kirjoittaa Milille ja Heddalle. Voi hyvin, Leo sydänkäpyseni. Terveisiä Torstenille ja kiitä häntä hänen viime kirjeestään, johon vastaan seuraavassa postissa. Alma ja Adu lähettävät terveisiä – kuten myös
Äiti
Original (transkription)
d. 29 Dec. 1859.
Liebster Leo!
Es thut mir herzlich leid daß
du für deinen letzten herzlichen
Brief noch keinen Dank bekom-
men hast – und doch schenkte
er uns die reinste innigste
Freude! – Ja lieber Leo – keine
Schätze sind so viel werth, wie ein
Sohn, der so denkt und fühlt wie
Du – und darum können wir
uns doch aufrecht halten, obgleich
es zuweilen bunt aussieht.
Wie gerne möchten wir dir die
dornige Bahn aberensvårtytt, damit
Du wenigstens keine Geldsorgen
haben möchtest da es doch sonst
eine so anstrengend schwere Zeit
ist, aber es ist wieder eine
Stockung in den Geschäften,
und will nicht vorwärts gehen.
Es war vielleicht etwas übereilt
den Adu wegzuschicken ehe wir
für dich sorgten – er hat uns
schon viel gekostet (wenn man
unsere Reise mitrechnet – die
doch sehr unnütz war, da Du
alles besorgtest – aber wer konnte
es wißen daß es so kommen
sollte,) – und doch hat Torsten
vieles gar nicht berechnet, was
Brod, Milch, Butter, Kaffe etc.
ausmacht. Bereuen kann man
es nicht, da es hier unmöglich
ist, einen Lehrer zu finden
und das ist mein Trost wenn
ich über die Sache grübele, aber
ruhig sein wenn du in Schulden
kommst – das kann man nicht.
Von unserem Weihnachten ist nichts
zu erzählen als daß wir alle
gesund sind. Ein Brief von
Mili beruhigte uns wegen der
Reise und bald werden wir wohl
einen Weihnachtsbrief erhalten.
|3|
d. 27.ten war ich mit den Kindern in
Näckilä, davon brauchte ich ein Hemd
als Probe für dich. Wiktor hat ein
dutzend in Kopenhagen nähen laßen
die ganz vorzüglich sitzen sollen.
Der Schnitt ist ein eigener und
darum schicke ich dir die Probe
mit Papa. Du sollst das Hemd
einen ganzen Tag tragen um
recht zu prüfen. Ich wünsche
deine hübsche Leinewand vorzüg-
lich gut anzuwenden und will
deswegen genau prüfen ehe ich
nähen laße. Dieses Mal werde
ich nur 6. Hemde nähen, künfti-
ges Jahr mehr. – Ich danke für
alle Kommißionen. Suche zu erfahren
ob Torsten Hemde braucht so werde
ich sie besorgen. – Bald schreib’
ich wieder – heute ist keine Zeit
weil ich an Mili und Hedda schrei-
ben muß. Lebe wohl mein
Herzens Leo. Grüße Torsten und
danke ihm für seinen letzter
Brief den ich mit nächster Post
beantworten werde. – Alma und
Adu grüßen – so auch
Mama.
den 29 december 1859.
Käraste Leo!
Jag beklagar mycket att du ännu inte fått ett tack för ditt senaste hjärtliga brev – men vi hade en ren och innerlig glädje av det! – Ja, käre Leo – inga skatter är lika mycket värda som en son som tänker och känner som Du – och därför kan vi hålla oss upprätta, fastän det då och då ser kaotiskt ut. Hur gärna skulle vi vilja röja den törnbeströdda banan för dig så att Du åtminstone är utan penningbekymmer. Då det annars blir en ansträngande och svår tid. Men affärerna stagnerar och det vill inte gå framåt.
Det var kanske lite överilat att skicka Adu iväg innan vi hade sörjt för dig – han har redan kostat oss mycket (om man räknar med vår resa som inte var nödvändig eftersom Du hade ombestyrt allt – men vem kunde veta att det blir så), – och Torsten har ändå inte tagit med vissa saker, såsom bröd, mjölk, smör, kaffe et cetera. Man kan ändå inte ångra detta beslut eftersom det är omöjligt att hitta en lärare här. Och det tröstar mig då jag grubblar över saken. Men att vara lugn medan du råkar i skuld – det går inte. Om vår jul finns det ingenting att berätta förutom att vi alla är friska. Ett brev av Mili lugnade oss beträffande resan och snart kommer vi väl att få ett julbrev. Den 27 var jag med barnen i Näckilä. Därifrån behövde jag en skjorta som modell för dina skjortor. Wiktor lät sy upp ett dussin skjortor i Köpenhamn och de skall sitta utmärkt. De har ett eget snitt och därför skickar jag en modell med Pappa. Du skall ha på dig skjortan en hel dag för att prova ordentligt. Jag vill använda ditt fina linnetyg på bästa sätt och därför vill jag prova ordentligt innan jag låter sy upp skjortorna. Denna gång syr jag bara sex skjortor, nästa år fler. – Jag tackar för alla kommissioner. Försök att ta reda på om Torsten behöver skjortor. I så fall skaffar jag några. – Jag skriver snart igen – idag har jag inte tid eftersom jag måste skriva till Mili och Hedda. Lev väl mitt hjärtas Leo. Hälsa Torsten och tacka honom för hans senaste brev som jag skall svara på med nästa post. – Alma och Adu hälsar – och Mamma också.