6.10.1861 Amanda Mechelin–LM
Finsk text
Hamina 6. lokakuuta 1861
Rakkahin! Olkoon Sinulla terveyttä ja voimia, kunpa varttuisit ja kukoistaisit, olisit iloinen ja viisas! Rakas Leoni!
Tämän postin mukana lähtee se kallisarvoinen sukkapaketti – Sinulle jää siis vain paketista ottamisen vaiva. Adukin saa muutaman parin ja Löfbäck hänelle tarkoitetut. Ei ole uskoakseni pahitteeksi pitää kunnon palvelija lämpimänä, ja nämä sukat olivat käyneet isälle liian pieniksi ja Sinulle ne ovat liian paksut. Yöpukusi oli jäänyt tänne kuten myös nenäliina. Minua surettaa hirveästi, että Sinulla oli niin paljon vaivaa sen mallijutun kanssa, sillä nyt siitä ei tulekaan mitään. Meillä ei ollut mitään käsitystä siitä, että painatus olisi niin hirveän kallista, ja olemme sitä mieltä että koko asia on sen myötä mahdoton toteuttaa. Olisihan meille kovin ikävää, jos kustantaja jäisi siinä tappiolle, koska pitää myydä niin paljon, jotta meille voidaan maksaa painatus. Kaksitoista lehteä on sitä paitsi liian vähän, jotta saisi täydellisen mallikokoelman, ja kokonaisuudesta tulee siten ontuva ja kehno. Vaivannäkö piirtämisessä ei ole niin merkityksetön, että siihen kannattaisi ryhtyä pilkkahintaan. Joten tämä suunnitelma raukeaa ulkoisiin vaikeuksiin, kuten maailmassa tahtoo parhaille hankkeille käydä. Toivoimme saavamme ainakin 50 ruplaa, ja se olisi ollut jo suuri apu musiikkimatkalle. Kunpa tämä suunnitelma ei raukeaisi! Rouva Stadius katsoi, että olisi anteeksiantamatonta, jos niin lupaava ääni uinahtaisi. Jotain on uskallettava, vaikka silloinkin on taisteltava monia vaikeuksia vastaan. Isällä ei ole mitään sitä vastaan, ja koska me täällä Alman kanssa muodostamme vain pienen talouden, toivon voivani viettää oikein hiljaista, säästäväistä elämää. Ajatuksemme ovat olleet eilen rakkaan Linen luona – mitähän hän tunteekaan jalossa sydämessään. Ero rakkaista omaisista on kestetty, ja nyt hän liukuu yli aaltojen uuteen kotipaikkaan. Kunpa hänen nuori elämänsä säästyisi kaikilta myrskyiltä, ja olisipa hänellä, kuten tällä matkallakin, odotettavissa vain kaunista säätä. Mili laittaa juuri päällystakkia ylleen lähteäkseen höyrylaivalle ja Lineä tervehtimään. Rosa menee hänen mukanaan. Tänään on suuret häät täällä ylhäällä. Niitäkään ei voi ajatella ilolla, koska kumpikin näyttää niin ”hintelältä”. Aniharvat parit ylipäätään ovat niin yhteensopivia, etteivät näytä jollain tavalla puutteellisilta. Siellä, missä perustan muodostaa todellinen ja lämmin rakkaus, voidaan toivoa myös onnea, joskin lähestulkoon tärkeämpää on että ulkoiset olosuhteet ovat sopivat. Kummallakin pitäisi toki olla sydäntä ja päätä – naisella ”sydän” tosin on tarpeellisempi kuin ”pää”. Avioliitoista päätetään taivaassa, joten jokainen voi aivan rauhallisin mielin odottaa omaa ”osaansa”. – Koivumme ovat aivan keltaisia – ”leijonat tippuvat puista”
saks. Löwe, leijona; ruots. Löv, lehti, ja syksy on jo täysin koittanut. Jos nämä ”tippuneet leijonat” voisivat tarkoittaa jotain seurapiireissä, niin täällä ei olisi niin kuihtunutta kuin miltä nyt näyttää – ihmiset epäröivät, voiko täällä pitää tanssiaisia, koska ei ole muita tanssittajia kuin kadetit. Uusi tohtori on tullut perheineen ja kimpsuineen ja kampsuineen. Hän saa keisarillisen (Tollien) asunnon, koska mitään muuta ei ollut saatavilla ja hän selitti päättäväisesti kenraalille, ettei voisi asua kadulla. Willebranditkin menettävät hyvän asuntonsa, koska Barck on ostanut Qwistien talon. Armeijakunnassa olevat upseerimme ovat pääosin talonomistajia ja muutenkin hyvin tärkeitä herroja. Nyt en kirjoita kokonaiseen viikkoon – postimaksut tulevat liian kalliiksi, jos kirjoittaa niin usein kuin me – mutta mitä tehdä – onhan kirjeitä niin mukava saada. Luulenpa siis ettemme muuta mitään, vaan teemme kuten aiemminkin. Terveisiä ja suukkoja meiltä kaikilta teille kaikille, rakkaat veljekset. Voi hyvin, pidä minut mielessäsi.
Äitisi
Kerskuin kauniilla säällä – nyt se on jo ohi, ja pelkään että Mili saa kunnon sateen niskaansa. P.S. Tämäkin pelko on nyt ohitse – joskin pilvinen päivä. +10° réamuria.
Original (transkription)
FhamnFredrikshamn d. 6. Okt. 1861.
Liebster! Valeas, vigeas, creseas, floreas, gaudeas, sapias!
Mein lieber Leo!
Mit dieser Post geht das kostbare
Strumpfpacket ab – Du hast als die
Mühe es herauszunehmen. Adu
erhält auch einige Paar und Löf-
bäck die für ihn bestimmten. Ich
glaube daß es nicht schlecht ist
den guten Diener warm zu
halten und diese Strümpfe waren
für Papa zu klein geworden und
für Dich zu dick. – Dein Nachthemd
war hier geblieben so auch ein
Schnupftuch. – Es thut mir herz-
lich leid daß Du so viele Mühe
mit der Mustergeschichte hattest,
denn jetzt wird daraus doch
nichts. – Wir hatten keinen Be-
griff davon, daß der Druck so sehr
theuer werden sollte, und finden
daß die ganze Sache dadurch un-
ausführbar ist. Es wäre ja sehr
unangenehm für uns, wenn
der Verleger mit Verlust davon
käme, da so viel verkauft wer-
|2|
den muß, um uns den Druck
bezahlen zu können. Übrigens
iststruket sind 12. Blätter zu wenig
um eine vollkommene Sam-
lung Muster zu enthalten und
dadurch wird das Ganze hinkend
und schlecht. Die Mühe mit dem
Zeichnen ist nicht so unbedeu-
tend daß es lohnen würde, für
ein Spottgeld damit anzufangen.
Also scheitert dieser Plan an äu-
ßern Schwierigkeiten, wie es
so in der Welt mit den
besten Unternehmungen ge-
schehen will. Wir hofften wenig-
stens 50. RlRubel zu bekommen und
das wäre schon eine gute Hülfe
gewesenstruket für die Musikreise
gewesen. Möge dieser Plan nicht
scheitern! Die Stadius meinte daß
es unverzeihlich wäre, wenn eine
so versprechende Stimme ein-
schlafen müßte – man muß
etwas wagen, obgleich auch da, viele
Schwierigkeiten zu bekämpfen sind.
Papa hat nichts dagegen und da
wir hier mit Alma eine kleine
|3|
kleine Wirtschaft ausmachen werden,
hoffe ich ein sehr eingezogenestillagt sparsames Leben
führen zu können. – Unsere Ge-
danken haben sich wohl gestern bei
der lieben Line begegnet; – wie
es wohl in ihrem edlen Herzen aus-
sehen mag die Trennung von
den lieben Ihrigen ist überstanden
und nun gleitet sie über die
Wellen zur neuen Heimath,
möchte ihr junges Leben von
allen Stürmen bewahrt werden undtillagt so wie
bei dieser Reise, nur hübsches Wetter
zu erwarten haben. – Mili nimmt
eben den Mantel an um zum
Dampfboot zu fahren und Line
zu begrüßen. Rosa fährt mit ihr.
Heute ist die große Hochzeit
hier oben. Man kann auch
an die nicht mit Freuden denken
weil beide so ”klen” aussehen.
Überhaupt sind wenige partien
so paßend daß sie nicht auf
irgend eine Art hinkend aussehen.
Wo wahre und innige Liebe
das Fundament bilden – da
kann man doch auf Glück hoffen
obgleich es beinahe wichtiger
ist daß die äußern Verhältniße
paßend sind. – Herz und Kopf
|4|
müßten Beide doch haben – bei
der Frau ist doch ”Herz” mehr nöthig
als ”Kopf”. – Die Ehen sind im Him-
mel beschloßen also kann ein
jeder ganz ruhig seinen ”beskärda
del” abwarten. – Unsere Birken
sind ganz gelb – ”die Löwen
fallen von den Bäumen” und
der Herbst ist ganz eingetreten.
Wenn diese ”gefallenen Löwen” in der
societet etwas bedeuten könnten
so wäre hier nicht so abgestorben
wie es jetzt aussieht – man
zweifelt ob hier Bälle werden können
weil keine andere Tänzer zu haben
sind als die Kadetten. Der neue
Doktor ist mit Familie und
pick och pack angekommen. Er be-
kommt das Kaiserliche (Tollsche) Qwartier
weil kein anderes zu haben war
und er dem Generalen bestimmt
erklärte, daß er nicht auf der Straße
wohnen könnte. Willebrands verlie-
ren auch ihre gute Wohnung weil
Barck das Qwistsche Haus gekauft
hat. – Unsere Offiziere beim Corps
sind zum größten Theil Hausbesitzer
und sonst sehr wichtige Herren.
Jetzt werde ich in einer ganzen
Woche nicht schreiben – das Postporto wird zu theuer wenn
man so oft schreibt wie wir – aber was thut’s – es ist das so sehr angenehm
die Briefe zu empfangen. Also glaub’ ich, wir ändern nichts
sondern thun wir früher. – Grüße und Küße von uns allen
an Euch allen liebe Brüder. Lebe wohl vergiß mein nicht.
Deine Mr
Ich prahlte mit den schönen Wetter – das ist jetzt schon vorbei
und ich fürchte daß Mili einen tüchtigen Regen bekommt. P. S.
Auch diese Furcht ist nun vorüber – obgleich der Tag bewölkt. +10° R.Réaumur
Fredrikshamn den 6 oktober 1861.
Käraste! Måtte Du ha hälsa och kraft, frodas, blomstra, fröjda och ha kunskap!la Min käre Leo!
Med denna post skickas det dyrbara strumppaketet – Du har alltså besväret att ta ut det. Adu får också några par och Löfbäck får de strumpor som är avsedda för honom. Jag tycker att det inte är dåligt att hålla den goda tjänaren varm och strumporna har blivit för små för Pappa och de är för tjocka för Dig. – Din nattskjorta blev kvar här och också en snusnäsduk. – Jag är hjärtligt ledsen över att Du haft så mycket besvär med mönstersaken, då den inte blir av nu. – Vi hade inget begrepp om att tryckningen skulle bli så oerhört dyr och därför tycker vi att hela saken blir ogenomförbar. Det vore ju mycket oangenämt för oss om förläggaren skulle gå med förlust, då man måste sälja så mycket för att kunna betala oss tryckningen. Tolv blad är förresten för få för att kunna innehålla en fullständig samling med mönster och därmed blir det hela haltande och dåligt. Besväret med att teckna är inte så obetydligt att det skulle löna sig att börja med det för en spottstyver. Planen går alltså om intet på grund av yttre svårigheter. Och sådant sker med de bästa företaganden i världen. Vi hoppades få åtminstone 50 rubel och redan det hade varit till stor hjälp för musikresan. Måtte denna plan inte misslyckas! Fru Stadius menar att det vore oförlåtligt om en så lovande röst måste somna in. Man måste våga lite fastän man också måste kämpa mot många svårigheter då. Pappa har ingenting emot det och då vi med Alma kommer att bilda ett litet hushåll här, hoppas jag att jag kan föra ett mycket tillbakadraget och sparsamt liv. – Våra tankar har nog mötts hos den kära Line igår; – hur månne det ser ut i hennes ädla hjärta. Skilsmässan från de sina är överstånden och nu glider hon på vågorna mot den nya hembygden. Måtte hennes unga liv bevaras från alla stormar och måtte hon, precis som på denna resa, bara ha fint väder att vänta. – Mili har just tagit på sig kappan för att fara till ångbåten för att välkomna Line. Rosa åker med henne. Idag är det stora bröllopet här uppe. På dem kan man inte heller tänka med glädje då båda ser så ”klena” ut. Överlag är få partier så passande att de inte ser haltande ut på något sätt. Där sann och innerlig kärlek bildar fundamentet – där kan man ändå hoppas på lycka fastän det snarare är viktigare att de yttre förhållandena passar. – Hjärta och huvud måste dock båda ha – men hos kvinnan är ”hjärta” ändå nödvändigare än ”huvud”. – Äktenskapen beslutas i himmeln och därför kan varenda en helt lugnt vänta på sin beskärda del. – Våra björkar är helt gula – ”löven faller från träden” och hösten har börjat. Om dessa ”fallande löv” kunde betyda någonting i societeten så vore det inte så utdött som det nu ser ut – man betvivlar att baler kan äga rum här då det inte finns andra dansare än kadetterna. Den nya läkaren har anlänt med familj och pick och pack. Han får den kejserliga (Tollska) bostaden eftersom det inte fanns någon annan och eftersom han bestämt förklarade för generalen att han inte kan bo på gatan. Willebrands förlorar också sin bra lägenhet eftersom Barck har köpt det Qvistska huset. – Våra officerare i kåren är till största delen husägare och också annars mycket viktiga herrar. Nu skall jag inte skriva på en hel vecka – postportot blir för dyrt då man skriver så ofta som vi gör – men vad skall man göra – det är ändå så trevligt att mottaga breven. Därför tror jag att vi inte ändrar på någonting utan vi gör som tidigare. – Hälsningar och kyssar från oss alla till Er alla, kära bröder. Farväl och glöm mig ej.
Din Mor
Jag skröt med det fina vädret – det är nu redan förbi och jag befarar att Mili får ett häftigt regn över sig. P.S. Också denna fruktan har gått över – fastän det är mulet idag. +10° Ré