3.12.1864 LM–Adolf Mechelin

Eilen iltapäivällä minut yllätti Sedän ystävällinen ja lämpimästi tervetullut kirje (ilman päivämäärää) – ja minä kiirehdin heti täyttämään yllättäen sattumoisin vapaata myöhäisen illan hetkeä vastatakseni siihen. Eikä minun ole kiittäminen vain tästä kirjeestä vaan myös siitä, jonka Setä on kirjoittanut minulle Tukholmaan, mutta jota en ole saanut käsiini – vaikka minä siellä ollessani tuon tuostakin kysyin postikonttorista poste restante -osoitteeseen saapueita kirjeitä. Mitä tehdä! Mahdollisuudet käyttää hyväksi Sedän tarjousta ovat siis, toistaiseksi, jälleen menneet ohi. Jos tuo ehdotus sen tarjouksen kera, että voisin matkustaa ilmaiseksi,olisi tullut tietooni niin luulen, etten olisi voinut vastustaa halua matkata rakkaiden sukulaisten luo Osloon. Useammin kuin yhden kerran Tukholmassa oloni aikana tein matkaopaskirjan pohjalta laskelmia sellaisesta matkasta ja huomasin ilokseni, että kustannukset eivät olisi tavattoman korkeat. Mutta menetin kurssissa lähes 20 prosenttia (kiitos meidän finanssiemme aseman suurten ja kurjien finanssien liitännäisenä) – ja muutenkin aikani oli kyllä varsin tarkoin suunniteltu tekeillä olevien tutkimusteni kannalta. Kysymys oli asiakirjoista, jotka koskevat Suomen taloudellista tilaa niin sanotun voutihallinnon aikana, alkaen Kustaa Vaasan ajasta ja siihen asti kun Kaarle XI:n verokantojärjestelmä toteutettiin. Sitä asiaa ei ole vielä lainkaan käsitelty ja siksi halusin ottaa sen väitökseni aiheeksi. Mutta ensinnäkään en löytänyt Tukholmasta tarpeeksi aineistoa. Toiseksi en ehdi tänä pimeänä ja työntäyteisenä aikana täydentää tuota aineistoa omasta Senaatinarkistostamme, ja sen vuoksi säästän keräämäni aineistot tuonnemmas, ja olen nyt tehnyt esitöitä toisen, käytännöllisemmän aiheen piiristä, valtio-oikeuden alueelta.

Lisäksi otin Tukholmassa selvää tilastollisen toimiston työjärjestyksestä ja toiminnasta – se kiinnostaa minua erityisesti, jos sattuisin hakemaan siihen tilastolliseen toimistoon, joka meillä luultavasti pian perustetaan. – – – Opin pitämään ruotsalaisista kovin sen kuukauden aikana, jonka olin heidän iloisessa pääkaupungissaan; niin virkamiehet kuin muutkin ihmiset olivat kohteliaita ja ystävällisiä. Toin sieltä mukanani paljon hyviä muistoja ja sen, mikä – ollakseni rehellinen – oli matkani päätarkoitus, – mielen joustavuuden, työkyvyn ja rohkeuden palauttaminen – sen saavutin täydellisesti. Kotiin tultuani en ole tehnyt juurikaan muuta kuin työskennellyt: paitsi virantoimitusta finanssitoimituskunnassa, joka ajoittain tarjoaa paljon tehtävää, minulla on viikottain kuusi oppituntia purjehduskoulussa, jossa luennoin merioikeutta kaikkine siihen kuuluvine asetuksineen samoin kuin vekselioikeutta – ja kaikki muu aika täytyy käyttää suomalaiseen lakiteokseen sekä väitökseeni. Mitä edelliseen tulee, niin se tarkoittaa sitä, että käytännössä täydellisesti kokoamme yhteen sekä osittain toimitamme uudelleen kaikki ne asetukset, jotka tekevät korjauksia tai lisäyksiä vuoden 1734 lakiin – se on siten vähintääkin harjaannusta juridiseen tyyliin sekä lainopintojen kertausta – ja ennen kaikkea, siitä pitäisi tulla hyvä korvaus, sillä hallitus on ehdottanut siihen kaikkiaan 20 000 markkaa.

Niin kului syksy vähitellen, työnteossa ja hiljaisessa,viihtyisässä kotielämässä – niin kaukana kuin mahdollista hienosta maailmasta, johon mielestäni hyvällä syyllä olin kyllästynyt. – Mutta kohtalo ei sallinut meidän kauaa nauttia vaatimattomasta ja silti sangen onnellisesta olostamme. 28. marraskuuta –meille siksi niin surullinen päivä – sattui se onnettomuus, että äiti liukastui rappusissa, kaatui ja mursi vasemman jalkansa, aivan polven yläpuolelta. Estlander kutsuttiin heti ja hän sanoi sen olevan pahimman luokan luunmurtuma. Siitä pitäen on käytetty jatkuvasti jääkylpyjä turpoamisen ja tulehdusten estämiseksi, eikä tulehduksesta tullutkaan niin voimakasta kuin lääkärit ensin pelkäsivät, ja huomenna siihen laitetaan kipsiside. Sen jälkeen äidin on kuitenkin helpompaa edes kääntyä sängyssä, kun hän nyt on joutunut olemaan liikkumatta samassa asennossa. Särky ei kuitenkaan ole ollut kovaa. – Mutta onhan se masentava näköala joutua olemaan sängyssä pari kuukautta – eikä jalka ehkä sittenkään tule niin terveeksi kuin mitä se oli. Mieliala ja reippaus ovat kyllä olleet esimerkillisiä,.Jumala suokoon, ettei tulisi enempiä iskuja! Robert ja Torsten tulivat tänne eilen, mikä ilahdutti äitiä kovin. – Mikään joulumatka ei nyt tietenkään tule kysymykseen, vaan vietämme joulua kaikessa hiljaisuudessa täällä rakkaan äitimme sairasvuoteen äärellä. – Mili ja Alma ovat yleisesti ottaen voineet hyvin ja viihtyneet täällä Helsingissä – mutta nyt mielialat ovat tietenkin hieman surulliset. – Adulla alkaa 18. päivä loma lukiosta, jossa hän kuuluu pärjänneen sangen hyvin. – Muuten ei meiltä nyt ole mitään erityisiä kuulumisia. Politiikassa tärkein uutinen on se, että hypoteekkiyhdistys lopulta koettaa saada lainan – ja pankki toteuttaa sen jälkeen rahauudistuksen, mikä olisi erittäin tarpeellinen, sillä kurssitappiot ulkomaille ovat jatkuvasti yli 25 prosenttia, joten kallistuminen ja rahapula ovat lisääntyneet kohtuuttomasti. Edelleen: huhutaan finanssipäällikön vaihdoksesta niin että J. V. S:n tilalle tulisi J. A. von Born (tullin päällikkö). Ensiksi mainittu matkusti tänään Pietariin. Nordenstamin ja Cronstedtin matkat sinne liittyvät ilmeisesti tarkempien ohjeiden saantiin koskien puheenjohtajien tehtäviä kahdessa komiteassa, jotka pian kokoontuvat valmistelemaan ehdotusta perustuslain uudistuksiksi, lähinnä uutta valtiopäiväjärjestystä – samoin kuin hallintolaitoksen uudelleenjärjestelyä – kumpikin hyvin tärkeitä ja tarpeellisia asioita.

Keskiyön hetki on ohi ja on siten korkea aika antaa silmien levätä. Suokoon Jumala, että Sedän koti siellä kaukana onnellisessa maassa välttyisi sairauksilta ja onnettomuuksilta! Toivottavasti te saatte viettää iloisin mielin joulua – tuota lasten juhlaa – Teidän kilttien lastenne ympäröimänä. Ja säilyttäkää ystävällisissä muistoissanne sukulaiset täällä kovin koetellussa kotimaassa. Sydämelliset terveiset meiltä kaikilta