3.11.1863 Amanda Mechelin–LM
Finsk text
Rakkahin, ainoani!
Savander toi minulle aivan juuri rakkaan kirjeesi, ja nyt haluan kirjoittaa Sinulle seikkaperäisesti, miten ajattelen hoitaa tämän asian. Olen syvästi vakuuttunut, ettei isällä saa ennen joulua olla mitään tällaisia murheita. Isä on merkittävästi parempi ja sai suureksi tyydytyksekseen tietää eilen, että Forselles on jo hoitanut esityksen eläkkeen korotukseksi – ilman että isän oli pakko pyytää sitä häneltä. Yöuni on hyvää ja rauhallista – mielialakin paljon parempi. Korot pitää maksaa joulukuussa kokonaan – pääomalla ei ole kiirettä. Minun on hankittava se raha ja jälkeenpäin voin ripittäytyä. Lähetetty esitys antoi minulle taas rohkeutta. Minun on yritettävä lainata joltakulta ja maksettava, jos eläkettä ei tammikuussa tulekaan. Emme voi sitoutua maksamaan ensi vuonna pääomaa, koska meillä on muita, välttämättömämpiä sitoumuksia. En ikimaailmassa aio sallia, että ottaisit kantaaksesi tämän velkataakan, ja kadun syvästi että olen huolestuttanut Sinut sillä. Olin silloin niin allapäin ja valitettavasti niin ajattelematon, että etsin ikään kuin huojennusta ajattelematta, kuinka raskasta sen täytyi olla Sinulle, jolla oli kylliksi murheita muutenkin.
Niinpä vain mikäli minun on mahdotonta lainata 60 ruplaa, on minun etsittävä Sinun apuasi. Voin saada helpommin rahaa kuin isä, koska hänen on ensiksikin mahdotonta ottaa asiaa puheeksi kenenkään kanssa ja toiseksi koska minulla on tämänhetkisissä olosuhteissa niin hyvä veruke sekaantua asiaan. Kirjoitin jo aikaa sitten Etholénille (eli kun isä oli matkoilla), että isä ei ole kuullut Sylvinistä mitään koska tämä on ollut sairaana, ja etten liioin uskalla vaivata häntä raha-asioilla, mutta että Etholén varmasti saa korot joulukuussa, jos palkkiota ei makseta. Pääomasta en kirjoittanut mitään. Näin asia nyt on. Kirjoitan heti kun tiedän jotain enemmän. Sydänkäpyni Leo! Mitä ajattelet minusta kun vaivaan Sinua huolillani? Kuinka isä murahtelisikaan, jos saisi tietää tästä – ja kuitenkin se on anteeksiannettavaa, koska naisen luontoon kuuluu tuentarve. Olen niin usein ollut raskaassa, ahdistavassa rahapulassa ja aina saanut apua, ehkäpä se onnistuu nytkin. – Voi hyvin, rakkahin, yhteisenä pyrkimyksenämme tulee nyt olla pitää kaikki mahdolliset epämiellyttävät asiat loitolla isästä, kunnes hän tuntee olevansa täysin parantunut, tämä on varmin tapa edesauttaa sitä.
Isä odottaa kirjettäsi huomenna. Jumala Sinua varjelkoon!
Äiti
Hamina 3. marraskuuta 1863
Original (transkription)
Liebster mein Einziger!
Savander hat ganz richtig Deinen
lieber Brief mir in Händen ge-
spielt und nun will ich Dir um-
ständlich schreiben wie ich dieses
Geschäft zu besorgen denke. Meine
innigste Überzeugung ist daß
Papa vor Weihnachten keine
solche Sorgen haben darf. Papa
ist bedeutend beßer und zu
seiner großen Zufriedenheit
erfuhr er gestern daß Forselles
die Vorstellung zur pensionszu-
lage schon besorgt hat – ohne daß
Papa gezwungen war ihn darum
zu bitten. – Der Nachtschlaf ist
gut und ruhig – die Stimmung
auch viel viel beßer. – Die Zin-
sen müßen im December voll
|2|
bezahlt werden – mit dem Kapital
ist keine Eile. Ich muß das
Geld schaffen und nachher
kann ich beichten. – Die abge-
gangene Vorstellung hat mir
wieder Muth gegeben. Ich muß
versuchen von jemand zu leihen
und wenn die pension im Januar
ausfällt, bezahlen. Wir können
uns nicht verbinden im näch-
sten Jahr das Kapital zu bezahlen
weil wir andere nothwendigere
Verbindungen haben. – Niemals
werde ich Dir erlauben diese Schul-
denlast zu übernehmen und
ich bereue sehr daß ich Dich damit
beunruhigt habe. – Ich war damals
so sehr bedrückt und leider
so unbedachtsam daß ich gleich-
sam eine Erleichterung suchte
ohne zu bedenken, wie schwer
es für Dich sein mußte, da
Du genug Sorgen hast ohnedem.
Also – nur wenn es mir unmög-
lich wird 60. RlRubel zu leihen, muß
ich Deine Hülfe suchen. – Ich kann
leichter Geld bekommen als Papa
weil er, erstens unmöglich
sich entschließen kann über solches
mit Jemand zu sprechen und
zweitens weil ich in jetzigen
Verhältnißen einen so guten
Vorwand habe mich in die
Sache zu mischen. Ich schrieb
schon längst an Etholén (d. h.
als Papa auf Reisen war) daß
Papa von Sylvin nichts erfahren
hat weil er krank gewesen,
daß ich auch nicht wage ihn
mit Geldaffären zu beunruhigen
aber daß er Etholéntillagt sicher die Zinsen
im December wenn die gage
ausfällt, bekommen soll.
Vom Capital schrieb ich nichts.
So steht die Sache nun. So bald
ich etwas mehr weiß, werde
ich Dir schreiben. Herzens Leo!
|4|
was denkst Du von mir da ich
Dich mit meinen Sorgen beun-
ruhigen? Wie würde Papa brummen
wenn er dieses erfähre – und
doch ist es zu entschuldigen,
weil die Frauennatur das Be-
dürfniß einer Stütze in sich
trägt. – Ich bin so oft in schwerer,
drückender Geldnoth gewesen
und bin immer geholfen
worden, vielleicht gelingt es
auch jetzt. – Lebe wohl liebster
unser gemeinschaftliches Be-
streben muß jetzt sein, alle
mögliche Unannemlichkeiten
von Papa zu entfernen bis
er sich völlig für hergestellt
ansiehtstruket fühlt, es ist die sicher-
ste Art dazu beizutragen.
Morgen erwartet Papa Deinen
Brief. – Gott erhalte Dich!
Deine Ma
FhamnFredrikshamn d. 3. Nov.
1863.
Käraste, min enda!
Det stämmer, Savander har gett mig Ditt kära brev i händerna och nu vill jag omständligt beskriva hur jag tänker ordna denna affär. Min innerligaste övertygelse är att pappa inte får ha sådana bekymmer före jul. Pappa mår avsevärt bättre och till sin stora tillfredsställelse fick han veta igår att Forselles redan skaffat föreställningen till pensionstillägget – utan att pappa var tvungen att be honom därom. – Nattsömnen är bra och lugn – stämningen är också mycket mycket bättre. – Hela räntan måste betalas i december – kapitalet är det ingen brådska med. Jag måste skaffa pengarna och därefter kan jag bikta mig. – Den avskickade föreställningen har gett mig mod igen. Jag måste försöka låna av någon och, om pensionen inte kommer i januari, måste jag betala. Vi kan inte binda oss till att betala kapitalet nästa år eftersom vi har andra förbindelser. – Aldrig skulle jag tillåta att Du tar på Dig denna skuldbörda och jag ångrar mycket att jag har oroat Dig med detta. – På den tiden var jag mycket betryckt och tyvärr var jag så obetänksam att jag på sätt och vis sökte en lindring utan att tänka på hur tungt det måste vara för Dig. Även utan detta har Du tillräckligt med sorger.
Alltså – bara om det är mig omöjligt att låna 60 rubel måste jag få Din hjälp. – Jag kan få pengarna lättare än pappa eftersom det för det första är omöjligt för honom att bestämma sig för att prata med någon om sådana saker. För det andra eftersom jag under nuvarande förhållanden har en så bra förevändning att blanda mig i saken. Redan för länge sedan skrev jag till Etholén (det vill säga när pappa var på resa) att pappa inte fått veta något av Sylvin eftersom han var sjuk. Och att jag inte vågar oroa honom med penningaffärer, men att han Etholén definitivt skall få räntan om arvodet inte kommer. Jag skrev ingenting om kapitalet. Så ser det ut nu. Så snart som jag vet mera kommer jag att skriva till Dig. Hjärtats Leo! Vad tror Du om mig då jag oroar Dig med mina bekymmer? Vad pappa hade murrat om han hade fått veta om det här – men det går ändå att förlåta eftersom kvinnonaturen bär inom sig behovet av ett stöd. – Jag har så ofta varit i en svår, tryckande penningnöd och jag har alltid blivit hjälpt, kanske lyckas det också nu. – Farväl, min käraste. Vår gemensamma strävan måste vara nu att hålla borta alla möjliga obehag från pappa tills han känner sig helt återställd. Det är det säkraste sättet att bidra till detta.
Pappa väntar sig Ditt brev imorgon. – Gud bevare Dig!
Din Mamma
Fredrikshamn den 3 november
1863.