26.10.1869 Emilie Mechelin–LM

Svensk text

Käraste Leo!

Efter en mycket tråkig resa har vi äntligen lyckligt anlänt till Paris! Alma ordnar och ställer i vårt lilla rum för att göra det rätt mysigt. I Stockholm förkylde jag mig och sedan fick jag en stark snuva som nu har förvandlats till hosta. Annars hade vi inte stannat i Stockholm så länge.

Resan därifrån var mycket svår på grund av kyla och snöstorm. Jorden var täckt med en fjärdedels aln snö och eftersom vi inte hade några pälsar, bara en sjal som pläd, kan Du tänka dig hur mycket vi frös. Men vi var ändå tvungna att härda ut till kl. 1 på natten. Men lyckligtvis hade det inga allvarliga konsekvenser och Almas ögon är också bättre än i Helsingfors. Från Malmö for vi vidare kl. 11 följande morgon vid vackert väder, i Köpenhamn stannade vi i två timmar och där köpte vi en varm pläd. Där stannade vi inte längre eftersom ångbåtarna till Lübeck bara går tre gånger i veckan och annars hade vi stannat där för länge. Resan till Lübeck gick rätt bra för mig eftersom jag inte blev sjösjuk alls. Men stackars Alma blev sjösjuk och hon mådde illa ännu hela dagen i Lübeck. Hon vilade på hotellet medan jag var hos Krügers på middag och på en konsert på kvällen. Där spelades en symfoni av ett bra orkester. Det sjöngs även tre sånger av en sångerska och då märkte jag att jag absolut kan mäta mig med henne. På konserten gjorde jag bekantskap med en gammal president som var utomordentligt älskvärd. På kvällen när jag gick hem med fru Krüger bjöd han mig armen. Jag var hos musikhandlaren Kaibel som arrangerar alla konserter där och han tyckte att det nog skulle passa ganska bra att ge en konsert i maj om man gör en abonnemangslista före det – han sade: de svenska sångerskorna har alltid gjort succé här. Jag skall alltså försöka – den gamle presidenten kan också vara till nytta för mig. Resan till Hannover gick mycket bra och vi var alltid ensamma i vagnen. I Hannover åt vi en mycket god middag och på kvällen var vi på operan – man spelade: Hans Heiling av Marschner – rätt bra. Därifrån åkte vi kl. 3 på morgonen och kl. 10 anlände vi hit. I Köln träffade vi en svenska i vagnen, fröken Jäder som är syster till din Jäder. Hälsa honom av henne, och säg till honom att hon stannar i Paris i en månad för att sedan åka vidare till Lausanne – hon är visst lite förmögen då hon verkar vara helt oberoende och reser bara för att roa sig.

Sammanlagt är vi här tolv damer. En fransyska kommer hit varje dag på middagen för att prata franska med oss – hon skall vara en bra lärarinna. Kanhända att Alma tar lektioner hos henne. Här finns bland andra två vackra unga engelskor som studerar franska och piano. – Alma kan alltså också göra framsteg i engelskan. Om jag bara blir av med min hosta skall allt bli rätt bra. Allt har annars gått så lugnt under resan och utan fjäsksv. Bara att hotellräkningarna är så stora. På ångbåten till Lübeck gjorde vi bekantskap med en finländare, magister Lemström, som också kommer till Paris snart och som skall stanna i några månader. – Redan idag var vi med Alma ända till Madeleinekyrkan. Skriv rätt snart käre Leo, och berätta hur Ni alla mår och skicka betyget av Örn om det går för sig. Jag har inte ännu hört om Weimarns redan är här. – På torsdag sjunger Patti för sista gången innan hon åker till S:t Petersburg – vi skall försöka skaffa oss platser. – Ännu en sak käre Leo; när du räknade över konsertinkomsterna ännu en gång sade du att det blev sammanlagt 545 eller något sådant – men då räknade du med 2 mark per biljett och därmed blev det 100 mark mindre. Jag har alltså ändå gjort en ren vinst på 500. Hur är det med lilla Cely – synd att jag inte träffade henne före avresan! Eftersom vi anlände först igår kväll har jag ännu ingenting att berätta – alltså adjö, hjärtliga hälsningar och kyssar till de dina och skriv rätt snart till dina dig hjärtligt älskande systrarna

Alma och Mili.

Finsk text

Rakkahin Leo!

Nyt olemme lopultakin saapuneet onnellisesti Pariisiin erittäin ikävän matkan jälkeen! Alma järjestelee ja laittaa kuntoon pikku huonettamme tehdäkseen siitä oikein viihtyisän. Vilustuin Tukholmassa niin, että sain erittäin pahan nuhan, joka on nyt muuttunut yskäksi. Muuten emme olisi viipyneet Tukholmassa niin pitkään.

Matka sieltä oli hirveän raskas, sillä oli kylmä ja lumisateinen sää, niin että maa oli neljänneskyynärän syvyisen lumihangen peitossa. Ja koska meillä ei ollut turkkeja ja vain yksi saali matkahuopana, niin voit kuvitella miten palelimme, ja kuitenkin meidän piti sietää sitä kello yhteen asti yöllä. Onneksi sillä ei ollut mitään ikäviä seurauksia, ja Alman silmätkin ovat paremmat kuin Helsingissä. Malmöstä jatkoimme seuraavana aamuna matkaa kello 11 kauniissa säässä, jäimme kahdeksi tunniksi Kööpenhaminaan, niin että ostimme lämpimän matkahuovan. Emme jääneet sinne pidemmäksi aikaa, koska höyrylaivat kulkevat vain kolme kertaa viikossa Lyypekkiin, niin että olisimme jääneet sinne liian pitkäksi aikaa. Matka Lyypekkiin meni minulla varsin hyvin, koska en ollut lainkaan merisairas, mutta Alma-parka oli. Hän voi Lyypekissäkin vielä koko päivän huonosti. Alma lepäsi hotellissa, itse taas olin Krügereillä päivällisellä ja illalla eräässä konsertissa, jossa hyvä orkesteri esitti sinfonian. Eräs laulajatar lauloi myös kolme laulua, ja huomasin että vedän vallan hyvin vertoja hänelle. Tutustuin konsertissa erääseen vanhaan presidentti, joka oli tavattoman herttainen ja tarjosi minulle illalla käsivartensa kun menin rouva Krügerin kanssa kotiin. Kävin musiikkikauppias Kaibelilla, joka järjestää siellä kaikki konsertit, ja hän oli sitä mieltä että toukokuussa sopisi oikein hyvin pitää konsertti, jos saisi etukäteen tilauslistan – hän sanoi: ruotsalaislaulajattaret ovat aina olleet täällä menestys. Aion siis yrittää – se vanha presidenttikin voi olla minulle hyödyksi. Matka Hannoveriin meni oikein hyvin, olimme koko ajan vaunuissa keskenämme. Hannoverissa söimme oivallisen päivällisen ja kävimme illalla oopperassa – siellä meni Marschnerin Hans Heiling – varsin hyvä. Sieltä lähdimme matkaan kolmelta aamulla ja tulimme perille tänne kello 10. Kölnissä tapasimme vaunuissa erään ruotsalaisnaisen, neiti Jäderin, sen Sinun Jäderisi sisaren. Terveisiä tälle häneltä, ja kerro että sisar jää Pariisiin kuukaudeksi ja menee sitten Lausanneen. Hänellä on varmasti jotain omaisuutta, sillä hän vaikuttaa olevan täysin riippumaton ja matkustelee vain huvitellakseen.

Täällä on meidän kanssamme 12 naista. Eräs ranskatar tulee aina päivälliselle puhumaan kanssamme ranskaa – hän lienee hyvä opettajatar. Saattaa olla että Alma alkaa ottaa häneltä tunteja. Täällä on muiden muassa kaksi sievää nuorta englannitarta, jotka opiskelevat ranskaa ja pianonsoittoa. Alma voi siten edistyä myös englannin kielessä. Kunhan vain pääsen eroon yskästäni niin kaikki on oikein hyvin. Muuten kaikki on matkalla mennyt niin rauhallisesti ja ilman touhotusta, se vain että hotellilaskut ovat niin suuria. Höyrylaivassa Lyypekkiin tutustuimme erääseen suomalaiseen, maisteri Lemströmiin, joka samoin tulee kohta Pariisiin jäädäkseen tänne muutamaksi kuukaudeksi. Kävimme tänään Alman kanssa jo Madeleine-kirkolla asti. Kirjoita nyt oikein pian, rakas Leo, miten teillä kaikilla menee, ja lähetä myös se Örnin todistus, jos sopii. En tiedä vielä, ovatko Weimarnit jo täällä. Patti laulaa torstaina viimeistä kertaa ennen kuin matkaa Pietariin – aiomme yrittää saada itsellemme paikat. Vielä yksi asia, rakas Leo: kun laskit konsertin tuottoa, sanoit että se teki kaikkiaan vain 545 tai jotain sellaista. Mutta laskit silloin lipun vain 2 markalle, jolloin summasta tuli 100 markkaa vähemmän, eli sain kuitenkin 500 markkaa puhdasta voittoa. Mitä kuuluu pikku Celylle – vahinko etten tavannut häntä ennen lähtöä! Koska tulimme tänne vasta eilen, minulla ei ole mitään kerrottavaa – eli näkemiin, sydämelliset terveiset ja suukot omillesi ja kirjoita oikein pian, toivovat Sinua rakastavat sisaresi

Alma ja Mili.

Original (transkription)

|1|

Liebster Leo!

Nun sind wir endlich nach
einer sehr langweiligen Reise
glücklich in Paris angelangt!
Alma ordnet und arrangiert
um unser kleines Zimmer
recht gemüthlich zu machen.
In Stockholm erkältete ich
mich so dass ich sehr starke
Schnupfen bekam, der sich
jetzt in Husten verwandelt
hat, wir wären sonst nichttillagt so lange
in Stockholm geblieben.

Die Reise davon war sehr schwer
denn es war Kälte und Steim-
wetter so dass die Erde von
einer Viertel Elle hohem Schnee
bedeckt war, und da wir keine
Pelze und nur einen Schawl
als Plaid hatten, so kanst
|2| Du Dir denken wie wir froren,
und doch waren wir gezwun-
gen bis 1 Uhr in der Nacht
das auszuhalten. Glücklicher-
weise hatte es doch keine
schweren Folgen, und auch
Almas Augen sind besser
als in Helsingfors. Aus Malmö
fuhren wir den folgenden
Morgen um 11 Uhr in hüb-
schem Wetter weiter, blieben
2 Stunden in Kopenhagen,
wo wir uns einen warmen
Plaid kauften – wir blieben
nicht länger dort weil die
Dampfbööte nur 3 Mal
wöchentlich nach Lübeck gehen,
so dass wir dort zu lange
geblieben wären. Die Reise
nach Lübeck war für mich
recht gut weil ich gar nicht
seekrank war, aber die arme
|3| Alma war es, so dass sie noch
den ganzen Tag in Lübeck
unwohl war. Alma ruhte im
Hôtel aus, ich aber war bei
Krügers zu Mittag und Abends
in einem Konzert, wo eine
Simfonie von einem guten
Orkester ausgeführt wurde –
Eine Sängerin sang auch 3
Nummern, und da sah ich
dass ich mich sehr gut mit
ihr messen kan. Im Con-
zert machte ich die Bekant-
schaft eines alten Presiden-
ten, der ausserordentlich liebens-
würdig war, und mir Abends
den Arm bot als ich mit
der Krüger nach Hause
ging. Ich war bei dem Mu-
sikhändler Caibel, der dort
alle Konzerte arrangiert,
und er meinte dass es
wohl im Maj ganz gut
|4| passen wird ein Conzert zu
geben, wenn man vorher
eine Abonnementeliste
hat – er sagte: die schwedischen
Sängerinnen haben hier im-
mer Glück gehabt. Also werde
ich versuchen – der alte Presi-
dent kan mir auch zum
Nutzen sein. Die Reise nach
Hannover ging sehr gut, wir
waren immer alleine in einem
Waggon. In Hannover assen
wir einen sehr guten Mittag
und waren Abends in der
Oper – Man gab: Hans Heiling
von Marchner – recht gut.
Davon reisten wir um 3 Uhr
Morgens und kamen um
10 hier an. In Cöln trafen
wir in einem Waggon eine
Schwedin, Fräulein Jäder,
Schwester von deinem Jäder.
|5| Grüsse ihn von ihr, und sage
ihm dass sie einen Monat
in Paris bleibt, und dann
nach Lausanne – sie hat
gewiss etwas Vermögen, denn
sie scheint ganz unabhän-
gig zu sein, und reist nur
um sich zu amüsieren.

Hier sind mit uns 12 Damen.
Eine Französin kommt jeden
Mittag her um mit uns
französisch zu sprechen –
sie soll eine gute Lehrerin
sein, es kan sein dass Alma
bei ihr Stunden nehmen
wird. Hier sind unter Anderm
2 hübsche junge Englän-
derinnen, welche französisch
und Piano studieren. – Alma
kan also auch im Englischen
profitieren. Wenn ich nur
meinen Husten los werde
so wird Alles ganz gut sein. –
|6| Sonst ist Alles auf der Reise
so ruhig und ohne fjesk ge-
gangen, nur das die Hôtel-
rechnungen so gross sind.
Auf dem Dampfboot nach
Lübeck machten wir die Be-
kantschaft eines Finländer
Magister Lemström, der auch
bald nach Paris kommt
um einige Monate hier
zu bleiben. – Wir waren
Heute schon mit Alma
bis zur Madeleine-Kirche.
Schreibe nun recht bald lie-
ber Leo, wie es Euch Allen
geht, und schicke auch das
Zeugnis von Örn wenn es
passt. Ich weiss noch nicht
ob Weimarns schon hier sind. –
Donnerstag singt die Patti
zum letzten Mal, ehe sie
nach Petersburg fährt –
|7| wir wollen versuchen uns Plätze
zu schaffen. – Noch eine
Sache lieber Leo; als du die
Einnahme des Conzerts über-
rechnetest so sagtest du dass
es im Ganzen nur 545 oder
so etwas ausmachte – aber
du zähltest dann die Biljett
nur zu 2 m. und dadurch
wurde es 100 m. weniger, also
habe ich doch 500 reinen Ge-
winn gehabt. Was macht
die kleine Cely – Schade
dass ich sie vor der Abreise
nicht traf! Weil wir erst
Gestern Abend hier ankamen,
habe ich noch nichts zu
erzählen – also adieu, grüsse
und Küsse herzlich die
Deinigen und schreibe recht
bald deinen dich herzlich
liebenden Schwestern

Alma
und Mili.

Dokumentet i faksimil