3.8.1864 Georg Ramsay–LM

Kaivattu Leoni, luulen, että veit ilon täältä mukanasi kun lähdit, ainakin ilma on siitä lähtien ollut erityisen raskas ja kaikki on niin hiljaista ja liikkumatonta kuin oltaisiin mätäkuun keskellä. Hisingerin ja Hällströmin sairaudet eivät nekään ole omiaan llisäämään iloa. Hällström lienee parempi mutta Hisinger näytti vielä tänään aamulla surkealta, hänellä on nyt voitetun punataudin jälkeen sellainen reumatismi, ettei hän kykene liikuttamaan käsivarsiaan eikä jalkojaan. Sinun toimituskirjasi on kaikki kirjattu ja olikin onni, että ehdin hoitaa ne, sillä sain sitten Hallonbladilta ja Hisingeriltä vielä yhteensä 40:n verran lisää, ja nyt eilen sain kaiken selväksi, mutta tällaisessa tilanteessa minun ei tarvinne selitellä sitä, etten ole aiemmin vastannut sinun mieluisaan kirjeeseesi. En tiedä tapaammeko vielä syksyllä, koska näyttää siltä, että jäisin virkavapaalle niin myöhään, ettei mikään matka sitten enää kannata. Jos syyskuu on kaunis, niin se voisi ehkä tapahtua. Ehkä minä annan sen nyt olla siinä toivossa, että voisin sitten ensi kesänä katsella ympärilleni enemmänkin. Vaimoni ei myöskään halunne matkustaa mihinkään pitemmälle nyt syksyllä, mutta on kuitenkin mahdollista, että tulemme Helsinkiin ja matkaamme sieltä Hämeenlinnaan ja Tampereelle, niin että pääsisi johonkin liikkeelle.

Tarvitseeko minun kysyä, mitä sinä teet, iloisesti ja hyvällä mielellä, kevyesti, ellei peräti kevytmielisesti, välillä pieniä huolia, ja pohjimmiltaan vakavaa, onko näin? Liian paljon vakavaa sinun vuosiisi nähden, varo ettei sinusta tule pedantti!

Oletko kuullut, tuleeko Alphons tänne meidän luoksemme vai ei, en ole kuullut sanaakaan hänestä, minä haluaisin mielelläni jonkun todellisen laiskurin, jota voisin päivittäin nähdä talossani, uskon varmasti että se tekisi minulle hyvää, sillä minä kärsin kun näen nuorten ihmisten hätäilevän liikaa, kyllähän me kaikki ehdimme perille – lopulta ja myöhään.

Tietenkin olet lukenut Pelhamia, mutta oletko huomannut aivan pienen moton joka loppuu suunnilleen näin:

Olen niin tyytyväinen siihen minä minulla on
En toivo enempää, en enempää himoitse.

Nyt minun ptäisi puhua suureen ääneen omasta tyytyväisyydestäni, ja tekisinkin sen, ellei täällä olisi niin kirotun ikävää ja kaikki ystävät tipotiessään. Kuka käski sinun lähteä? No, menköön sinulla hyvin ja tuokoon muistot mieleesi taas joskus sinun