10.4.1859 Om våren

Svensk text

|1|

Varma flägtar ifrån söder
Smeka åter Suomis strand,
|2| Solens stråle åter glöder
Vänligt ner uppå vårt land.

Isens kalla famntag brytes,
Fritt blir åter vågens lopp.
Vinterns hvita svepduk bytes
I den färg, som bådar hopp.

Lärkan jublar uti höjden
Sjunger mod och sjunger tröst.
Vill till lifs nu sjunga fröjden
I beklämda menskobröst.

Också jag vill torka tåren
Utur matta ögat bort.
Ack, hvem gråter väl om våren,
Vårens fröjd är dock så kort!

Svinnen sista drifvor, svinnen
Under solens varma kyss! –
Flykten alla sorgsna minnen!
Ej till er jag mera lyss.

Nej, med blommorna, som spira
Utur jordens sköte opp,
Må sitt intåg åter fira
I mitt hjerta frid och hopp.

Jag vill älska, jag vill drömma
Åter lifvets morgondröm,
Vill i hamnen söka glömma
Stormarna på lifvets ström.

Tuuli lämmin henkii jälleen
etelästä Suomehen
aurinkoisen ystävälleen
tervehdyksen antaen.

Veden riento on taas vapaa,
ote jään kun kirpoaa.
Toivon värit katse tapaa,
lumipeite mennä saa.

Kiuru riemuansa tuhlaa,
rohkaisee ja lohduttaa,
laulullansa viettää juhlaa,
toivoo meille parempaa.

Itke en, sen tahdon estää,
miksi olla onneton?
Kevättä vain hetken kestää,
ja se ilon aikaa on!

Säteet auringon jo veivät
lumen rippeet mukanaan,
surulliset muistot eivät
tule enää kuuloonkaan.

Ei, vaan niin kuin kukat kevään
kohoavat alta maan,
uuteen rauhaan säteilevään
nouskoon sydän toivomaan.

Näen unta rakkauden,
elon aamu kajastaa,
satamassa rauhoittuen
myrskyt tahdon unohtaa.

Visa ändringar inarbetade